Sunnuntai

Viikko

Maanantai

Tiistai

Keskiviikko

Torstai

Perjantai

Lauantai

Sunnuntai

Sunnuntai (lyhenne su tai sunn.) on lauantain ja maanantain väliin jäävä viikonpäivä. Se on nykyään eurooppalaisen SFS-EN 28601-standardin mukaan seitsemäs ja viimeinen viikonpäivä. Ennen vuotta 1973 sunnuntai oli viikon ensimmäinen ja lauantai viimeinen päivä. Tällöin kyseinen muutos toteutettiin Kansainvälisen standardoimis­järjestön (ISO) suosituksesta.

Roomalaisessa ja juutalaisessa kalentereissa sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä. Päivä on egyptiläisen ajanlaskun mukaan perinteisesti nimetty suurimman taivaankappaleen eli Auringon mukaan (dies solis).

Länsimaissa sunnuntai on perinteellinen viikoittainen lepopäivä ja samalla lakisääteinen vapaapäivä ja nykyisin laajalti muuallakin. Joillakin työpaikoilla on kuitenkin tehtävä työtä myös silloin, mutta työaikalain mukaan on pyhätyöstä maksettava korotettu palkka, ja lisäksi on vastaava vapaapäivä järjestettävä jonakin muuna viikonpäivänä.

Suomessa monet kaupat ja kaikki virastot ovat kiinni sunnuntaisin. Vuosina 2009–2015 kaupat saivat olla avoinna sunnuntaisin klo 12-18, kuitenkin isänpäivän ja jouluaaton välisenä aikana klo 12–21. Pienet alle 400 neliön kaupat saivat olla vapaasti avoinna sunnuntaisin juhlapyhiä lukuun ottamatta. Vuoden 2016 alusta kauppojen aukiolo vapautettiin.

Useiden kirkkokuntien pyhäpäivä

Useimmat kristilliset kirkkokunnat viettävät sunnuntaita pyhäpäivänään. Tällaisen aseman se on saanut pääasiassa sen vuoksi, että evankeliumien mukaan Jeesuksen ylösnousemus tapahtui sapatin jälkeisenä, juutalaisen lasku­tavan mukaan viikon ensimmäisenä päivänä eli sunnuntaina. Kuitenkin muun muassa Seitsemännen päivän adventistit ja messiaaniset juutalaiset ovat sitä mieltä, että sunnuntain pyhittämisellä ei ole raamatullista perustetta: Jeesuksen ylösnousemus tapahtui viikon ensimmäisenä päivänä, mutta Jeesus ei antanut mitään käskyä tämän päivän pyhittämisestä. Se on kuitenkin vakiintunut tapa, joka juontaa juurensa jo hyvin varhaiselta kristilliseltä ajalta. Adventistit argumentoivat, että Jeesus itse vietti sapattia ja kehotti seuraajiaan rukoilemaan, ettei ennustettu pako Jerusalemista tapahtuisi talvella eikä sapattina (Matt. 24:20). Jeesus julisti olevansa ”sapatin Herra” (Mark. 2:28) ja sanoi, ettei laista katoaisi pieninkään kirjain ei ainoakaan piirto ennen kuin taivas ja maa katoavat (Matt.5:18).

Sunnuntain historia kristillisissä kirkoissa

Raamatullinen Sapatti perustuu ensimmäisen Mooseksenkirjan luomiskertomukseen (2.Moos.20:8–11) ja oli yleisesti vietetty pyhä päivä myös Jeesuksen aikoihin.

Vaikka Sapatti säilytti vakiintuneen asemansa myös alkuseurakunnassa läpi Neron vainojen aina 300-luvulle asti, nousi sapatin rinnalle jo varhain toinenkin pyhä päivä. Sunnuntaita alettiin yleisesti viettämään Jeesuksen ylösnousemuksen juhlapäivänä. Vaikka Raamatusta ei löydykään varsinaista käskyä viikon ensimmäisen päivän pyhittämiselle, monet uskovat, että jo Apostolit alkoivat viettämään sunnuntaita Jeesuksen ylösnousemisen juhlapäivänä. Tästä ei kuitenkaan vallitse yksimielistä käsitystä.

Rooman keisarin Diocletianuksen hallituskaudella 284-305 kristittyjä vainottiin vielä ankarasti. Hänen jälkeensä keisariksi noussut Konstantinus ja hänen kanssahallitsijansa Licinius säätivät 313 niin sanotun Milanon ediktin, joka poisti kristittyihin kohdistuneet vainot ja palautti kirkoilta takavarikoidun omaisuuden. Kun vainot lakkasivat, alkoi kristillisyys ja pakanallinen Rooma lähestyä toisiaan. Kirkkoon liittyi niitä, jotka tunnustivat Jeesuksen, mutta eivät täysin luopuneet pakanallisista tavoistaan.

Auringon palvonta, Kreikkalainen filosofia (katso Platon ja Sokrates), kuvien palvonta ja moni muu pakanallinen tapa löysi uuden muotonsa kristillisessä kirkossa.

Lakisääteinen Sunnuntain vakiinnuttaminen tapahtui asteittain. Vuonna 321 rooman keisari Konstantinus Suuri antoi määräyksen "auringon kunnioitetun päivän" pyhittämisestä. Silloin kaikkien oli lopetettava työskentely muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Aika ajoin pidettiin suuria kirkolliskokouksia, joihin kirkolliset arvohenkilöt kokoontuivat kaikkialta maailmasta. Miltei jokaisessa kirkolliskokouksessa Raamatullista sapattia vähä vähältä alennettiin, samalla kun sunnuntaita vastaavasti korotettiin. Näin sunnuntaita ruvettiin kunnioittamaan jumalallisena asetuksena, kun taas sapattia alettiin pitää jäänteenä juutalaisesta lakiuskonnosta.

Kuudennella vuosisadalla sunnuntai oli täysin vakiinnuttanut asemansa kristillisenä juhlapäivänä, "Herran päivänä".

Eri teorioita sunnuntain alkuperästä

Sunnuntain alkuperälle on eri näkemyksiä.

Roomalaiskatolinen kirkko pitää sapatin siirtämisen lauantailta sunnuntaille todisteena omasta auktoriteetistaan, joka ylittää Raamatun arvovallan. He sanovat, ettei Raamatusta löydy käskyä sunnuntain pyhittämiselle. .

Monet protestantit kuitenkin näkevät Raamatussa viittauksia siihen, että alkuseurakunta olisi alkanut viettämään sunnuntaita jo apostolisena aikana.

Apostolien teot kertovat Paavalin seuralaisineen menneen sapatinpäivänä rukouspaikkaan (Apo.16:13) ja tapansa mukaan sapattisin synagoogaan (Apo.17:2, Apo. 18:4)

Myöhemmin esitetään Paavali seuralaisineen murtamassa leipää myöhään illalla "viikon ensimmäisenä päivänä" (Ap. t. 20:7)

Raamatun ulkopuolisia lähteitä ovat mm:

Toiselta vuosisadalta peräisin olevassa Barnabaan kirjeessä sanotaan: ”Sen vuoksi vietämmekin iloiten kahdeksatta päivää, jona Jeesus nousi kuolleista!” (15:9). Kirkkoisä Ignatios puolestaan kirjoittaa noin vuonna 100, että ”ne, jotka elivät vanhan järjestyksen mukaan, tulivat uuteen toivoon eivätkä enää pitäneet sapattia, vaan elivät ottaen vaarin Herran päivästä … jolloin meillekin elämä koitti hänen ja hänen kuolemansa kautta”. Justinos Marttyyri (100-165) kertoi kristittyjen kokoontuvan yhteen sunnuntaisin, ”koska Jeesus, meidän Vapahtajamme, nousi ylös tuona päivänä”. 

Sunnuntai päivän nimet eri kielissä

Useissa kielissä sunnuntain nimi on nykyään kristillisperäinen latinasta tuleva Herran päivä (Dominicus tai Dies Domini): espanjassa ja portugalissa Domingo, ranskassa dimanche ja italiassa Doménica. Venäjässä sunnuntaita kutsutaan ylösnousemuksen päiväksi (ven. воскресенье, voskresenje).

Monissa kielissä sunnuntai on Auringon päivä. Päivä oli nimetty Auringon mukaan egyptiläisessä kalenterissa, josta tapa siirtyi Rooman valtakuntaan ja myöhemmin myös germaaneille. Latinaksi päivän nimi on dies solis, Auringon päivä. Myös saksan kielessä (Sonntag), hollannissa (Zondag), englannin kielessä (Sunday), japanin kielessä (日曜日 / Nichiyōbi) ja ruotsin kielessä (söndag) nimi johdetaan auringosta. Germaanisissa kielissä nimi tulee Sunnelta, saksien auringonjumalalta tai Sunnalta, joka oli skandinaavien auringonjumala.

Ensimmäisillä vuosisadoilla kristityt joutuivat kokoontumaan jo ennen auringonnousua, sillä sunnuntai oli tavallinen työpäivä Rooman valtakunnassa. (Gaius Pliniuksen kirje Keisari Trajanukselle). 300-luvulla Keisari Konstantinus määräsi sunnuntain Rooman valtakunnan viralliseksi lepopäiväksi. Tämä johtuu siitä, että hän oli kääntynyt kristityksi ja halusi nyt tarjota kristityille paremmat mahdollisuudet vanhaan käytäntöönsä kokoontua sunnuntaisin.

Lähteet

• Schaff Philiph, History of the Christian church. vol.3 page 380^{lähde tarkemmin?}