Suhteuttamistaipumus

Suhteuttamistaipumus on psykologian käsite, jolla tarkoitetaan alttiutta ottaa henkilökohtaisesti ympäristön neutraaleiksi tarkoittamat ilmaukset, reaktiot ja asennoitumiset. Suhteuttamistaipumus ilmenee oman itsen, sosiaalisessa tilanteessa oman tärkeyden ja ympäristön antaman myönteisen huomion yliarvioimisena. Toisaalta se merkitsee uskoa ympäristön kielteiseen suhtautumiseen esimerkiksi korostuneen halveksunnan, halventavien huomioiden tai pahaa tarkoittavan kontrollin muodossa. Vallitseva tendenssi riippuu siitä, onko persoonallisuuden perusasennoituminen omaan itseen positiivinen vai negatiivinen. Suhteuttamistaipumus vahvistaa siis egosentrisiä ja egoistisia tai sitten autoaggressiivisia, epäluuloisia ja paranoideja tendenssejä.

Katso myös

• Suhteuttamisharha

Lähteet

• Manfred Gardziella: Wartegg-piirustustesti, käsikirja, Psykologien kustannus 1985