Soinnillinen velaariklusiili

Antsawikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Soinnillinen velaariklusiili on monessa kielessä esiintyvä konsonanttiäänne[1]. Äänteen kansainvälinen foneettinen merkki on [g]. Suomessa äänne esiintyy vain vierasperäisissä sanoissa, ja merkitään g-kirjaimella. Arkipuheessa "gee" voi tarkoittaa tilanteesta riippuen joko g-kirjainta tai äännettä [g].

Äänne [g] on soinnillinen, koska äänihuulet värähtelevät äänteen tuottamisen aikana. Se on klusiili eli plosiivi, koska ilmavirta siinä pysähtyy ja purkautuu äkisti. Se on velaarinen, koska kieli siinä koskettaa pehmeää suulakea eli kitapurjetta (lat. velum palatinum).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1,0 1,1 Wiik, s. 58–99.
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Antsawikiä laajentamalla artikkelia.