Sijoitusrahasto
Sijoitusrahasto on arvopapereista koostuva rahasto, jonka omistavat rahastoon sijoittaneet sijoittajat rahasto-osuuksiensa suhteessa. Sijoitusrahaston toimintaa hoitavat rahastoyhtiö ja salkunhoitaja. Salkunhoitaja hankkii rahastoon arvopapereita kuten osakkeita, korkoinstrumentteja tai johdannaisia.
Sijoittaja tulee rahaston osuudenomistajaksi merkitsemällä (ostamalla) rahaston osuuksia merkintähetken arvolla. Halutessaan myydä osuutensa pois sijoittaja lunastaa ne rahastoyhtiöltä. Tällöin rahastoyhtiö maksaa osuuksista niiden senhetkisen arvon. Rahasto-osuuden arvo lasketaan ja julkaistaan tavallisesti päivittäin, joissain tapauksissa harvemmin. Rahasto-osuuden arvo nousee ja laskee sen mukaan, miten rahaston arvopaperien arvot ovat kehittyneet.
Osa sijoitusrahastoista on listattu pörssiin. Näitä rahastoja kutsutaan lyhenteellä ETF. ETF-osuuksia ostetaan ja myydään pörssin kautta. ETF-osuuden arvo määräytyy pörssikaupankäynnissä.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen sijoitusrahasto perustettiin vuonna 1924 Yhdysvaltoihin. Ruotsiin saatiin sijoitusrahastolaki vuonna 1974. Kymmenen vuotta myöhemmin rahastoista tuli Ruotsissa suosittuja.[1]
Suomessa ei ollut sijoitusrahastolakia ennen vuotta 1987. Lain puuttuessa pankit ehtivät 1980-luvulla perustaa Suomeen useita sijoitusyhtiöitä, jotka toimivat osakeyhtiömuodossa.[1]
Suomen ensimmäiset sijoitusrahastot aloittivat toimintansa 15.10.1987, kun uusi sijoitusrahastolaki oli astunut voimaan. Toiminnan alku oli kuitenkin vaikea mm. pörssiromahdusten ja laman vuoksi. Yleisö kiinnostui sijoitusrahastoista enemmän vasta vuosina 1993–1994.[1]
| Vuosi | Rahastoyhtiöitä | Rahastoja |
| 1988 | 6 | 11 |
| 1991 | 10 | 15 |
| 1992 | 11 | 18 |
| 1994 | 15 | 40 |
Sijoitusrahastojen tyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perinteiset rahastot voidaan jakaa kolmeen seuraavaan tyyppiin:
- osakerahasto
- korkorahasto
- yhdistelmärahasto
Osakerahastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osakerahasto sijoittaa nimensä mukaisesti osakkeisiin. Osakerahastoja suositellaan usein pitkäjänteiseen säästämiseen. Osakerahastojen tuotto-odotus on pitkällä aikavälillä korkein, mutta ne sisältävät eniten riskiä. Rahasto hajauttaa tehokkaasti yhtiökohtaisen riskin, mutta rahasto on silti altis markkinariskille. Rahastossa yhden osakkeen huono kehitys ei pilaa koko salkun tuottoa, kuten huonosti hajautetussa osakesalkussa voi käydä. Markkinariskin myötä kuitenkin koko arvopaperimarkkinan tunnelmat vaikuttavat rahaston kehitykseen.
Rahaston säännöissä on yleensä rajattu osakesijoitukset jollekin maantieteelliselle alueelle, toimialalle tai tietyn tyyppisiin yrityksiin (kasvu-/arvoyritykset tai pienet/suuret yritykset). Toisaalta rahaston sijoitustapa voi olla rajattu (esim. aktiivisesti hoidetut rahastot vs. markkinaindeksiä seuraavat rahastot). Korkein riski on kehittyville markkinoille sijoittavassa rahastossa. Näiden kulut ovat lähialueille sijoittavaa rahastoa korkeammat, mutta toisaalta tuottokin voi olla parempi. Osa osakerahastoja sijoittaa tietylle toimialalle, kuten lääketeollisuuteen. Toimialarahaston riski on laajemmin hajauttavaa rahastoa korkeampi. On olemassa myös osinkoa maksaviin osakkeisiin sijoittavia rahastoja.
Korkorahastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Korkorahasto
Korkorahastojen on tarkoitus tuottaa suhteellisen vakaasti, koska ne seuraavaat korkomarkkinoiden kehitystä. Lyhyen koron rahastot eli rahamarkkinarahastot ovat riskiltään korkorahastoista pieniriskisimpiä. Kehitys on vakaata, mutta pienellä riskillä saa vain sen tuoton, jonka rahamarkkinat tarjoavat eli usein ei kovin korkeaa tuottoa. Lyhyitä korkosijoituksia käytetäänkin usein rahan ”pysäköintipaikkana” odottamassa hankintoja tai parempaa sijoitushetkeä osakemarkkinoille.
Korkorahastojen sijoituskohteina on luonnollisesti joukkolainoja, jotka voivat olla kuntien, valtioiden tai yritysten liikkeeseen laskemia. Yrityslainoihin liittyy luottoriski. Korkorahastoa, joiden sijoitusten duraatio on alle 12 kuukautta kutsutaan rahamarkkinarahastoksi. Yhdistelmärahasto sijoittaa varansa sekä korko- että osakemarkkinoille. Yhdistelmärahastot sijoittavat rahansa sekä osake- että korkomarkkinoille sääntöjensä puitteissa.
Markkinakorkojen nousu laskee rahastossa olevien korkosijoitusten arvoa. Korkojen noustessa korkorahastojen tuotto putoaa tai menee väliaikaisesti negatiiviseksi. Rahamarkkinarahastossa sijoitusten duraatio on niin lyhyt, ettei markkinakorkojen nousu laske lyhyen koron rahaston arvoa.
Finanssikriisi osoitti, että rahamarkkinarahastot eivät aina ole aivan riskittömiä. Rahaston sijoitukset, joiden korkoperiodi oli lyhyt 3 tai 6 kuukautta, mutta sijoitusaika pitkä esim. 5 vuotta tuottivat yllätyksen rahastotuotoille, kun luottoriskiin suhtautuminen muuttui nopeasti negatiivisemmaksi.
Yhdistelmärahastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdistelmärahaston on kuten nimikin kuvaa sijoitustoiminnassaan osakerahastojen ja korkorahastojen yhdistelmä. Rahasto sijoittaa sääntöjensä mukaisella jakaumalla molempiin omaisuuslajeihin. Riski on vastaavasti korkorahastoja korkeampi, mutta osakerahastoa alempi.
Yhdistelmärahastoon sijoittavan on kuitenkin oltava tarkkana kulujen suhteen, sillä yleensä erikseen hankittu korko- ja osakerahasto muodostuvat valmista yhdistelmärahastoa edullisemmaksi. Tämä pätee, jos yhdistelmärahasto ei aktiivisesti sijoita varojaan enemmän osakkeisiin, niiden arvon noustessa ja päinvastoin.
Muut rahastotyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osa rahastoista ei asetu luontevasti osake-korko -jaotteluun. Useimpiin sijoittajia kiinnostaviin sijoituskohteisiin sijoittamista varten on olemassa rahastoja. Raaka-ainerahastojen sijoituskohteena ovat suoraan eri hyödykkeet (raaka-aineet tai arvometallit, esim. kulta) tai näihin liittyvät johdannaiset. Vipurahastot pyrkivät sijoittamisessaan moninkertaistamaan sijoituskohteensa (tyypillisesti markkinaindeksi tai tietty raaka-aine tai valuutta) arvonvaihtelut. Näin rahasto mahdollistaa sijoittajalle korkeamman riskin ottamisen ilman velkaa. Hedgerahastot ovat aktiivisesti hoidettuja rahastoja, jotka pyrkivät positiiviseen absoluuttiseen tuottoon yleisestä markkinatilanteesta riippumatta. Ne pyrkivät siis tuottamaan myös laskevilla markkinoilla. Tällaisen rahaston sijoitustoiminta perustuu jonkin yleisestä markkinakehityksestä poikkeavan tuottomahdollisuuden hyödyntämiseen.
Rahastojen rahastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rahastot voivat olla myös ns. rahastojen rahastoja. Tämä tarkoittaa sitä, että rahastonhoitaja sijoittaa rahaston rahat toisten sijoitusrahastojen osuuksiin, ei kuitenkaan normaalisti yllämainittujen muiden rahastojen osuuksiin. Rahasto ei siis tee suoria osake- tai korkosijoituksia.
Alarahastot (eli sijoituskohteena olevat rahastot) ovat yleensä saman rahastoyhtiön tarjoamia. Näin rahaston sijoituksista suurempi osuus päätyy hallintokuluina rahastoyhtiöille, vaikka esitteessä mainittu rahastojen rahaston hallinnointikustannus olisikin pieni.
Mikäli sijoittaja ei itse halua tai osaa ottaa näkemystä, rahastojen rahastot ovat vaivaton mutta suhteessa kallis sijoitusmuoto.
Osuuslajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rahastoilla voi olla erityyppisiä osuuksia, tyypillisimmin tuotto- ja kasvuosuuksia. Monissa rahastoissa on myös osuuslajeja, jotka on suunnattu tietyn tyyppisille sijoittajille, kuten omat lajinsa instituutioille ja kuluttaja-asiakkaille. Osuuslajeilla voi olla eri minimimerkintäsumma ja palkkiorakenne. Lisäksi osuuslaji voi olla pörssikaupankäynnin kohteena, kuten ETF:t.
Tuotto-osuuksista maksetaan voitto-osuus käteisenä osuudenomistajien pankkitileille. Maksu tapahtuu Suomessa yleensä vuosittain, mutta se voi tapahtua myös vuosineljänneksittäin tai kuukausittain. Voitto-osuuden suuruus riippuu tavallisesti rahaston arvonkehityksestä. Voitto-osuus voi myös vastata esimerkiksi rahastoon tulleita osinkotuloja siitä riippumatta, onko osuuden arvo noussut vai laskenut. Voitto-osuus verotetaan Suomessa pääomatuloverona tai yhteisöverona sinä vuonna, kun voitto on maksettu.
Kasvuosuuksista voitto-osuutta ei makseta. Saadut voitot sijoitetaan uudelleen. Mahdollinen luovutusvoitto realisoituu verotuksessa vasta sitten, kun omistaja luopuu osuuksistaan voitolla. Jos sijoituksesta luopuu tappiolla, veroa ei Suomen verotuksessa jää maksettavaksi lainkaan; sen sijaan syntyy verotuksessa vähennyskelpoinen luovutustappio.
Kasvuosuuksien edut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kasvuosuuksien etu on verotuksellinen: Veronmaksu lykkääntyy tulevaisuuteen ja toistaiseksi säästetty vero on sijoitettuna sijoituskohteeseen. Etu voi olla merkittävä, varsinkin pitkäaikaiselle sijoittajalle, kunhan verotus ei kiristy.[2]
Kasvuosuuksien eduksi voidaan lukea myös se, että sijoituksesta peritään veroa vain, jos sijoitus realisoidaan voitolla ja syntyy luovutusvoitto. Tuotto-osuuksien omistajaa verotetaan voitto-osuuksista vuosittain siitä riippumatta, onko sijoitus voitollinen vai tappiollinen. Tuotto-osuuksien omistaja voi siis joutua maksamaan veroa tappiota tuottavasta sijoituksesta, kun taas kasvuosuuksien omistajalle näin ei käy.
Tuotto-osuuksien edut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuotto-osuuksien etu on se, että niistä saa rahaa käyttöönsä tarvitsematta lunastaa osuuksia. Etu on suomalaisen yksityissijoittajan näkökulmasta vähäinen, koska kasvuosuuksista saa saman rahan käyttöönsä yksinkertaisesti lunastamalla voitto-osuutta vastaavan määrän kasvuosuuksia pois.
Lisäetuna tuotto-osuuksien omistaja säästää rahaston lunastuspalkkiossa. Koska ulosmaksetut voitot vähennetään tuotto-osuuden arvosta, pienenevät lunastussumma ja lunastuspalkkio samassa suhteessa. Kasvuosuuksissa lunastuspalkkio peritään aikanaan myös osuuden arvoon kertyneitä voittoja vastaavasta summasta.
Tuotto-osuuksia hankkivat erityisesti yhteisösijoittajat kuten säätiöt, jotka tarvitsevat säännöllistä tuloa. Tuotto-osuus voi sopia esimerkiksi sellaiselle säännöllistä vuosituottoa tarvitsevalle säätiölle, jonka säännöt eivät salli pääoman vähentämistä osuuksia lunastamalla.[2][3]
Kustannukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sijoitusrahastoon sijoittava saa pienellä summalla kattavan hajautuksen, mutta vastaavasti maksaa tästä palkkioita rahastoyhtiölle. Lähes kaikki rahastot perivät hallinnointipalkkion. Lisäksi yleensä maksettavaksi tulee myös merkintä- ja lunastuspalkkio. Palkkioiden suuruus vaihtelee suuresti rahastoittain. Kustannustehokkaampi muoto sijoittajalle on indeksirahasto, jossa palkkiot ovat merkittävästi pienemmät.
Kaupankäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sijoitusrahaston osuuksia voi merkitä ja lunastaa yleensä kerran päivässä. Joissain rahastoissa merkintä tai lunastus on mahdollista vain harvemmin, esimerkiksi kerran tai kahdesti kuussa.
Sijoittaja voi halutessaan lunastaa rahansa pois päivän arvolla. Rahastoyhtiöllä on velvollisuus lunastaa sijoittajan rahasto-osuudet. Mikäli rahastolla ei ole tarvittavia varoja, niitä on hankittava myymällä arvopapereita. Tämän on tapahduttava ilman aiheetonta viivytystä, kuitenkin kahden viikon kuluessa lunastusmääräyksestä.
Rahastoon on tehtävä tietty minimisijoitus, jonka suuruus vaihtelee huomattavasti. Rahastoon voi yleensä säästää säännöllisesti esimerkiksi kuukausittain. Kuukausittainen säästäminen pienentää sijoittajan riskiä pitkällä aikavälillä. Erityisen tärkeää tuoton kannalta ovat säännölliset sijoitukset silloin, kun kurssit laskevat ja ovat alamaissa.
Sijoittajan kannattaa tutustua rahaston avaintietoesitteeseen, rahastosääntöihin ja viralliseen rahastoesitteeseen ennen sijoituspäätöksen tekemistä.
Verotus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rahastoyhtiön maksama voitto-osuus samoin kuin osuuksien lunastamisesta saatu luovutusvoitto ovat Suomessa veronalaista tuloa. Henkilöverotuksessa ne verotetaan pääomatulona. Tulonhankkimiskulut (käytännössä osto- ja myyntipalkkion) saa vähentää luovutusvoitosta. Voittoa laskettaessa voidaan todellisen hankintamenon sijasta käyttää hankintameno-olettamaa.
Sijoitusrahastojen valvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Finanssivalvonta valvoo sijoitusrahastoja ja niitä hoitavia rahastoyhtiöitä. Finanssivalvonta ylläpitää luetteloa Suomessa toimivista rahastoyhtiöistä ja niiden hoitamista sijoitusrahastoista. Finanssivalvonnan rekisteristä käy myös ilmi ulkomaiset rahastoyhtiöt (lakitermi: yhteissijoitusyritykset) ja niiden hoitamat sijoitusrahastot, jotka ovat notifioitu Suomeen.
Rahaston valinta ja kulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Morningstar-yhtiön tutkimuksen mukaan yhtiön omat tähdet auttavat valitsemaan tuottavamman rahaston mutta paras tuoton ennustaja on silti kulusuhde, joten sijoittajan tärkeimmän rahastonvalintakriteerin pitäisi olla kulujen alhaisuus. Tutkimuksessa matalien kulujen rahastot voittivat korkeiden kulujen rahastot kaikilla aikaväleillä ja kaikissa rahastoluokissa, "jokaisella testatulla datapisteellä". [4]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 Lindström, Kim: Puoli vuosisataa pörssin sisäpiirissä, s. 111–132. Helsinki: Talentum Media Oy, 2013. ISBN 987-952-14-2047-4.
- ↑ 2,0 2,1 Simola, Ulla: Rahaston kasvuosuus tarjoaa veroedun Taloustaito 1.8.2012
- ↑ Kasvu- vai tuotto-osuus Seligson & Co Oyj, viitattu 23.1.2015
- ↑ How Expense Ratios & Star Ratings Predict Success, Russell Kinnel, Morningstar, 17-08-10. Mm.: "If there's anything in the whole world of mutual funds that you can take to the bank, it's that expense ratios help you make a better decision. In every single time period and data point tested, low-cost funds beat high-cost funds. ... In every asset class over every time period, the cheapest quintile produced higher total returns than the most expensive quintile. ... Investors should make expense ratios a primary test in fund selection. They are still the most dependable predictor of performance."