Tuore kangas

Tuore kangas on Suomen metsätyyppiopin mukaisesti lehtomaista kangasta kuivempi, mutta kuivaa kangasta kosteampi kasvupaikkatyyppi, ja myös parempi erilaisille kasveille. Tuoreen kankaan valtapuu on kuusi.

Etelä-Suomessa tuoreiden kankaiden tavallisin metsätyyppi on mustikkatyyppi (MT). Lisäksi tavataan moreenimaiden lakialueilla erityisesti Suomenselän alueella seinäsammaltyyppiä sekä harjuilla ja muualla lajittuneilla mailla kuivien lehtojen puolukka-lillukkatyypin (VRT) harjuvarianttia. Mustikkatyyppi vaihtuu ilmastollisesti epäedullisimmilla paikoilla puolukka-mustikkatyyppiin, metsälauha-mustikkatyyppiin ja pohjoisempana kerrossammal-mustikkatyyppiin (HMT).

Pohjanmaan-Kainuun alueella esiintyy puolukka-mustikkatyyppi, metsälauha-mustikkatyyppi sekä Kainuun ja Kuusamon korkeilla vaaroilla vaarapykäsammal-metsälauha-mustikkatyyppi. Peräpohjolassa tavallisin metsätyyppi on kerrossammal-mustikkatyyppi (HMT, Hylocomium-Myrtillustyyppi). Alavilla kosteilla alankoseuduilla on suopursu-juolukkatyyppiä. Metsä-Lapissa esiintyy suopursu-mustikkatyyppi.

Kerrokset

Tuoretta kangasmetsää Etelä-Suomessa

Maaperä

Tuoreen kankaan maaperä on moreenia tai hienojakoista hietaa, joka pidättää itsessään hyvin vettä ja ravinteita. Havupuiden seassa kasvavat koivut varistavat syksyllä lehtensä maahan. Siksi karikekerros on paksumpi kuin kuivalla kankaalla. Hajottajia on täällä enemmän, joten uusia ravinteita syntyy melko paljon.

Puu- ja pensaskerros

Tuoreen kankaan puusto on sekametsää eli metsäkuusta, mäntyä ja koivuja. Metsäkuusi kasvaa tuoreen kankaan ravinteikkaassa kosteassa maassa paremmin kuin mänty. Sillä on vain pintajuuristo, minkä vuoksi se kaatuu myrskyssä helposti juurineen. Metsäkuusi sietää hyvin varjostusta, mutta varjostaa itsekin tehokkaasti maahan saakka ulottuvalla oksistollaan. Metsäkuusi pudottaa neulasiaan vielä harvemmin kuin mänty. Näin sekin pääsee yhteyttämään heti keväällä. Koivu on tuhlari. Se kasvattaa joka kesä uudet lehdet ja haihduttaa niiden kautta kymmeniä litroja vettä vuorokaudessa. Pensaskerroksessa kasvaa kohtalaisesti pihlajaa, harmaaleppää, raitaa ja korpipaatsamaa.

Kenttäkerros

Kenttäkerroksen tyyppivarpu on mustikka. Koska sen ei tarvitse säästää vettä, sillä on ohuemmat lehdet kuin puolukalla. Sillä on myös varaa pudottaa lehtensä talveksi. Lehtien muodon perusteella tunnistaa helposti valkokukkaisen oravanmarjan, metsätähden, pikkutalvikin ja käenkaalin. Näiden yläpuolelle kohoaa leveälehtinen tuuhearöyhyinen heinä, metsäkastikka, joka menestyy erityisen hyvin hakkuuaukeilla. Paikoin kasvaa saniaisia, kuten metsäalvejuurta, isoa kolmiomaista sananjalkaa tai pientä kolmiomaista metsäimarretta. Sammalmättäillä ratsastavat havumaiset riidenlieot, pienet kellokukkaiset vanamot sekä lillukan rönsyt.

Saniaisia, kortteita, liekokasveja, sammalia ja jäkäliä sanotaan itiökasveiksi, koske ne lisääntyvät itiöiden avulla.

Pohjakerros

Pohjakerrosta peittää yhtenäinen seinäsammal-, kerrossammal- ja kynsisammalmatto. Kerrossammal kasvattaa joka vuosi uuden versokerroksen. Siro sulkasammal muistuttaa linnun sulkaa ja erottuu sammalikosta heleän vaaleanvihreänä. Varjostuksen takia jäkälät eivät menesty tuoreella kankaalla. Maanpinnalta löytyy nahkajäkälää ja puiden rungoilta ja oksilta paisukarvetta.

Tuoreen kankaan tyypit

Mustikkatyyppi

Mustikkatyyppi (Myrtillus-tyyppi, MT) on Etelä-Suomen yleisin metsätyyppi, johon kuuluu 35 % alueen metsämaasta. Se on verrattain korkeatuottoinen.

Mustikan lisäksi kenttäkerroksen marjoina esiintyy myös puolukkaa. Muita lajeja ovat vanamo, lillukka, oravanmarja, metsäimarre, metsämaitikka, metsäkurjenpolvi ja nuokkutalvikki sekä mahdollisesti myös lehtomaisen kankaan lajeja.

Mustikkatyypin metsissä puukerroksen lajeja ovat kuusi, mänty, koivut ja haapa. Myös harmaaleppää voi esiintyä sukkession alkuvaiheissa.

Puolukka-mustikkatyyppi

Puolukka-mustikkatyyppi (Vaccinium-Myrtillus-tyyppi, VMT) on Pohjanmaalla ja Kainuussa esiintyvä tuoreen kankaan tyyppi, jossa esiintyy runsaasti puolukkaa. Kasvillisuudeltaan puolukka-mustikkatyyppi asettuu Etelä-Suomen mustikkatyyppiin kuuluvien tuoreiden kankaiden ja Peräpohjolan seinäsammal-mustikkatyyppiin kuuluvien tuoreiden kankaiden välille.

Kasvualustana puuntuotoltaan puolukka-mustikkatyypin metsä on jonkin verran heikompi kuin Etelä-Suomen mustikkatyyppi, jonka metsäveroluokka oli I B. Puolukka-mustikkatyypin metsäveroluokka oli II.

Puolukan ja mustikan lisäksi kenttäkerroksessa esiintyy variksenmarjaa, suopursua ja juolukkaa. Heiniä ja ruohoja kasvaa ilmaston vuoksi niukemmin kuin Etelä-Suomen mustikkatyyppiin kuuluvilla tuoreilla kankailla.

Luonnostaan puolukka-mustikkatyypin tuoreet kankaat ovat kuusimetsiä, mutta hakkuiden jälkeen niihin on yleensä istutettu mäntyjä.

Seinäsammal-mustikkatyyppi

Seinäsammal-mustikkatyyppi (Hylocomium-Myrtillus-tyyppi, HMT), on Peräpohjolassa esiintyvät tuore kangastyyppi, jossa on yleisinä kenttäkerroksen lajeina seinäsammal ja mustikka. Puuntuoton vähäisyyden vuoksi seinäsammal-mustikkatyypin metsä on luettu metsäveroluokkaan III.

Seinäsammal-mustikkatyypille on yleistä tiivis ja paksu seinäsammalkerros, minkä vuoksi seinäsammal-mustikkatyyppiä on kutsuttu myös paksusammaltyypiksi. Mustikoita ja pohjoisten kankaiden varpuja on runsaasti, mutta heiniä ja ruohoja jo niukasti.

Puustona sukkession kliimaksivaiheessa on vanha hidaskasvuinen ja naavainen kuusikko.

Soistuminen

Tuoreesta kankaasta voi soistuessaan tulla lehtokorpi tai kangaskorpi.

Lähteet

• Jussi Kuusipalo: Suomen metsätyypit. Rauma: Kirjayhtymä Oy, 1996. ISBN 951-26-3892-4.

Viitteet

Metsätyyppiopin mukaiset Suomen metsien kasvupaikkatyypit, suotyypit ja suoyhdistymätyypit