Uskelanjoki
| Uskelanjoki | |
|---|---|
 Salonjokea Salon keskustassa kesäkuussa 2015. |
|
| Alkulähde | Rekijoen, Terttilänjoen ja Hitolanjoen yhtymäkohta, Salo |
| Laskupaikka | Halikonlahti, Salo |
| Maat | Suomi |
| Pituus | vajaa 30 km |
| Virtaama | 5 m³/s |
| Valuma-alue | 566 km² |
Uskelanjoki (alajuoksullaan myös Salonjoki) on Saaristomereen laskeva joki Salon kaupungissa Varsinais-Suomessa. Se laskee Halikonlahteen Salossa.
Joen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varsinainen Uskelanjoki saa alkunsa Perttelin Haalilla Salossa, missä sen latvahaarat Rekijoki, Terttilänjoki ja Hitolanjoki yhtyvät. Täältä joki alkaa virrata lounaaseen noin 5 m³/s virtauksella.[1] Pelloilta jokeen virtaa savea ja ravinteita, jotka värjäävät sen ruskeaksi.
Joen kulku seuraa suurta lounais–koillis-suuntaista kallioperän murroslinjaa, joka alkaa Kemiön Lappdalsfjärdeniltä ja jatkuu pitkin Halikonlahtea ja muodostaa tästä eteenpäin Uskelanjoen ja sen sivujoen Terttilänjoen laakson. Pienimittakaavaisella kartalla jokilaakso näkyy viivasuorana, kuten useat muutkin saman alueen jokilaaksot.[2]
Uoma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laaksossaan joki virtaa pääasiassa savialueiden halki muodostaen vähän mutkittelevan, usein jyrkkäreunaisen uoman peltojen keskelle. Saviset penkereet ovat välillä sortuneet jokeen, ja vuonna 1825 pengervyörymä tuhosi Uskelan emäkirkon. Salon kaupunkiin tultaessa joen penkereet on tuettu miltei koko matkalta ja muutettu monin paikoin venepaikoiksi. Aivan joen alajuoksulla keskellä jokea on Lammassaari.
Suisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salonjoella ja Halikonjoella on yhteinen suistoalue Halikonlahdella. Jokien väliselle alueelle on rakennettu jätevedenpuhdistamo. Suistolla esiintyy lukuisia lintulajeja, ja sinne on rakennettu kaksi lintutornia[3]
Kalasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uskelanjoessa esiintyy luonnonvarainen, geneettisesti ainutlaatuinen ja uhanalainen meritaimenkanta. Uskelanjoki ja Hitolanjoki ovat Kalastuslain 8 §:n mukaisia lohi- ja siikapitoisia vesistöjä tai vesistön osia. Kalastuslain 8 §:ssä tarkoitettu onkiminen, pilkkiminen ja läänikohtaisella vieheluvalla tapahtuva viehekalastus on vapaata tietyillä ehdoilla. Lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikoissa nämä pyyntimuodot eivät ole sallittuja.
Sillat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uskelanjoen ylittävät Salossa seututie 110 ja rantarata, Uskelassa valtatie 1 ja Perttelissä yhdystie 2403.
Uskelanjoen vesistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Uskelanjoen vesistö
Uskelanjoen valuma-alue on 566 km², josta peräti 44 prosenttia on peltoalaa.
Uskelanjoen suurimpia sivujokia ovat Somerolta alkunsa saava, Kiikalan ja Perttelin kautta virtaava Rekijoki, Somerniemeltä Somerolta alkunsa saava, Someron ja Kiikalan kautta virtaava Terttilänjoki sekä kiikalassa virtaava Hitolanjoki, joiden yhtymäkohdasta Perttelin Haalilla alkaa varsinainen Uskelanjoki. Perttelin Kaivolassa Uskelanjokeen yhtyy pohjoisesta Kuusjoelta Salossa alkunsa saava Kurajoki ja Salon keskustassa idästä Uskelasta akunsa saava Vähäjoki.[1] Pienempiä Uskelanjoen sivu-uomia ovat Syväoja ja Hossilankrotti Perttelissä.
Uskelanjoen valuma-alueen suurin järvi on Terttilänjoen lähdejärvi Halkjärvi Somerniemellä Somerolla. Pienempiä, osaksi laskujoettomia, osaksi puroja ja pikkujokia myöten Halkjärveen laskevia järviä on sitä ympäröivällä Kolmannen Salpausselän harjualueella ja sen liepeillä. Terttilänjoen valuma-alueeseen Halkjärven alapuolella kuuluvat harjujärvet Iso-Pitkusta ja Vähä-Pitkusta.
Hitolanjoen lähdejärvi Kurajärvi Kiikalassa kuivatettiin 1960-luvulla ja on nykyään viljelysmaana. Hitolanjoen valuma-alueen nykyisistä järvistä suurin on Lammenjärvi Kiikalanummella. Hitolanjoen latvoille jäävät myös rauhoitettu Kultalähde sekä Someron puolella Kaskiston kylässä pieni suorantainen Kertomuksenjärvi.
Kokonaan savialueilla virtaavien Kurajoen ja Rekijoen valuma-alueet ovat täysin järvettömät.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- VESA - verkkosanasto (Arkistoitu – Internet Archive)
- Salon kaupungin kaavaosastolta ostettava kaavoituskartta
- Jussi Aaltonen: Uskelanjoen vesistön sähkökoekalastukset vuonna 2006 ja taimenkannan (Salmo trutta L.) DNA-tutkimus
- Lohi- ja siikapitoiset vesistöt ja vesistön osat Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 1,0 1,1 Eerikki Rundgren: 2003 – Uskelanjoki (Sivun arkistoitu versio Archive.org-palvelussa) Melontaseikkailu. 28.5.2003. Viitattu 9.2.2018.
- ↑ Aartolahti, Toive: The morphology and development of the river valleys in Southwestern Finland, s. 8-9. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Series A. III. Geologica–Geographica 116. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia, 1975. (englanniksi)
- ↑ Eerikki Rundgren: Eerikin melontaseikkailu Latu ja Polku -lehti. Suomen Latu ry. Viitattu 11.5.2008. [vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lasse Kylänpää: Yllätysten, vastakohtien ja ihmisten Uskelanjoki. , 2002. ISBN 952-91-5067-9.
- Kemppainen, Ritva; Kalpa, Arto; Juuti, Heljä; Tähtinen, Sanna; Anttila, Soile; Myllyoja, Ilkka; Karhunen, Anni; Sainisto, Petra; Onjukka, Anu: Maa- ja metsätalousalueiden monimuotoisuus ja kosteikot: Uskelanjoen alaosa. Turku: Varsinais-Suomen ELY-keskus, 2012. ISBN 978-952-257-589-0. Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 9.3.2014).
- Kemppainen, Irma; Karhunen, Anni: Maa- ja metsätalousalueiden monimuotoisuus ja kosteikot: Uskelanjoen yläosa. Turku: Varsinais-Suomen ELY-keskus, 2011. ISBN 978-952-257-222-6. Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 9.3.2014).