Salon historiallinen museo
Salon tuotanto- ja kulttuurihistoriallinen museo Samu on Salon kaupungissa vuoden 2009 suuren kuntaliitoksen myötä perustettu museo-organisaatio, johon kuuluvat myös monien liitoskuntien museokohteet. Salon historiallisen museon näyttelykohteita ovat Halikon museo Halikon kirkkorinteessä, Meritalon museo Moisiossa, Kiikalan, Kiskon ja Suomusjärven kotiseutumuseot, Kreivinmäen ulkomuseoalue Halikossa, Perniön museo sekä Trömperin kestikievari Hajalassa. Salon keskustan Astrum-keskuksessa eli entisessä Saloran ja Nokian toimitalossa (Salorankatu 5–7) museolla on laajat kokoelmat Salossa valmistettuja elektroniikkatuotteita, yksityislahjoitukseen perustuva Marimekko-kokoelma ja Loglift-puutavaranosturien vaiheisiin liittyvä kokoelma.[1][2]
Salon historiallisen museon kokoelmiin kuuluu kaikkiaan noin 40 000 esinettä, joista eniten eli noin 12 000 sijaitsee Perniön museossa ja lähes yhtä paljon elektroniikkamuseossa. Halikon museossa on noin 8 300 esinettä.[3]
Salon elektroniikkamuseo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Samun elektroniikkamuseoon on tallennettu vuodesta 1994 alkaen sekä suomalaisten että muunmaalaisten elektroniikkayritysten tuotteita, tuotantovälineitä ja muuta materiaalia, tärkeimpänä osana Salossa toimineiden tehtaiden tuotteet 1920-luvun Nordell & Koskinen -yrityksestä alkaen. Kokoelmiin kuuluu yli 10 000 esinettä ja nelisensataa metriä kirjallisuutta ja arkistomateriaalia.[4] Valmistajayritysten lisäksi keskeisenä kokoelmien lähteenä on Vesa Nurmisen (1934–2003) keräämät Mellilän radio- ja puhelinmuseon yli 5 000 esinettä, jotka hankittiin osaksi Samun kokoelmia vuonna 2000.[5]
Putkiradioita valmistettiin Salossa vuosina 1928–1964, transistoriradioita vuoteen 1972 saakka, stereolaitteita läpi 1970-luvun, kunnes niiden tuotanto muuttui alihankinnaksi Kaukoidästä.Radiokokoelmassa on Saloran tuotannon lisäksi Asa radion, Helvarin, Helkaman ja Fennon suomalaistuotteita sekä ulkomaisista valmistajista Philipsin, Telefunkenin ja Luxorin tuotantoa.[4] Televisioaiheinen kokoelma kattaa Saloran tuotannon 1950-luvulta alkaen, puhelinkokoelma ulottuu 1880-luvulta Nokian 2010-luvun tuotteisiin.[2]
Perniön museo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perniön museo perustettiin vuonna 1930 pitäjän asukkaiden hankkeena, Perniön Maamiesseuran alaisuuteen perustetun Museo- ja Kotiseutututkimusyhdistyksen aikaansaamana. Lahjoituksena saadulle tontille (nyk. Museotie 9) rakennettiin A. W. Ranckenin suunnittelema kartanomainen rakennus, joka lahjoitettiin 1960-luvulla silloiselle Perniön kunnalle. Samalla siihen liitettiin Frans Lindstedtin kotimuseon Lepolan esinekokoelma. Museossa on kokonaisia huonesisustuksia vanhoine huonekaluineen, seinäkelloineen, taideteoksineen ja kattokruunuineen. Pysyvästi näytteillä on myös tina-, ase-, tekstiili-, raha- ja kirkolliskokoelmia. Perniön museota pitää auki Suomen Punainen Risti.[6][7] Perniössä Salon historiallinen museo ylläpitää myös Ploominkin vanhaa satulasepän torppaa, joka ei nykyisin ole avoinna yleisölle.[8]
Halikon museo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Halikon museo sijaitsee vanhassa luonnonkivistä vuonna 1849 rakennetussa viljamakasiinissa Halikon kirkon rinteessä (os. Kirkkorinne 7). Makasiini otettiin museokäyttöön vuonna 1955. Museon ensimmäisessä kerroksessa on paikalliseen maatalouteen ja käsityöammatteihin liittyvää, toisessa kerroksessa eri yhteiskuntaryhmiin ja heidän asumiseensa liittyvää esineistöä. Toinen kerros esittelee myös Vartsalan entisen sahan toimintaa, kalastuselinkeinoa sekä elämää Wiurilan ja Vuorentaan kartanoissa. Ylimmässä kerroksessa on kouluosasto, rahakokoelma ja asekokoelma.[9]
Kiskon kotiseutumuseo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Myös Kiskon kotiseutumuseo sijaitsee Halikon museon tavoin vanhassa kivimakasiinissa, keskellä Kiskon Kirkonkylää. Kisko-Seura aloitti museotoiminnan 1960-luvulla, ja kokoelmiin kuuluu tuhatkunta esinettä. Museo on avoinna heinäkuussa lauantaisin ja sunnuntaisin klo 12–15 ja elokuussa sunnuntaisin klo 12–15, ja sinne on vapaa pääsy.[10]
Kiikalan kotiseutumuseo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiikalan museoalue muodostuu seitsemästä eri puolilta Kiikalaa 1960-luvulta alkaen tuodusta rakennuksesta: 1800-luvun aitta Satakoskelta, savusauna Tervakankareelta, paja Kruusilasta, Rasilan torppa Kierikan talosta Peltolasta sekä riihi ja liiteri Kiikalan kirkonkylästä. Viimeisenä alueelle siirrettiin Sipilän sotilasvirkatalo Peltolasta vuonna 1994. Esineitä Kiikalan kotiseutumuseossa on vajaa kaksi tuhatta. Niihin kuuluu Johannislundin lasitehtaan esineitä.[11]
Kreivinmäen ulkomuseo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Halikossa sijaitsevan Kreivinmäen ulkomuseon maamerkkinä on mamsellityyppinen tuulimylly, minkä lisäksi alueella on luhtiaitta ja kaksi muuta aittaa. Alueeseen saa tutustua vapaasti, mutta alueella sijaitseva myllärin torppa on yksityiskäytössä.[12]
Meritalon museo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1973 avattu Meritalon museo sijaitsee Moision puutalokaupunginosassa Salon keskustan lähellä. Meritalo on entinen Joensuun kartanon väentupa 1800-luvun keskivaiheilta. Rakennuksessa toimi entisen Uskelan kunnan ensimmäinen kansakoulu vuosina 1873–1906. Museossa onkin paljon koulunkäyntiin liittyvää esineistöä sekä vanhempaa talonpoikaisesineistöä Salon seudulta.[13]
Suomusjärven kotiseutumuseo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1974 avattu Suomusjärven kotiseutumuseo sijaitsee vuonna 1861 valmistuneessa lainamakasiinissa. Maa- ja kotitalouteen liittyvän esineistön lisäksi siellä on muun muassa kirkollista esineistöä ja kivikautisia löytöjä, yhteensä yli 800 esinettä. Museon toimintaan osallistuu Suomusjärvi-Seura.[14]
Trömperin kestikievari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1700-luvulta peräisin oleva Trömperin kestikievari sijaitsee entisen Halikon kunnan Hajalan kylässä. Rakennus oli alun perin pappilan torppa, kunnes Fredrik Strömberg ryhtyi pitämään siinä kestikievaria yläluokan metsästys- ja ravustusretkien osallistujille. Parituvassa on tupa, porstua-kamari, pakaritupa ja sali, joka toimii nyt kesäkahvilana. Pihamaata rajaa perinteinen riukuaita. Kesällä Trömperin pihalla pidetään lampaita. Toimintaan osallistuu kotiseutuyhdistys Rikala-seura ry. Rakennus on suojeltu rakennusperintölailla.[15]. Kesäisin kestikievarimuseo on avoinna tilauksesta.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Toimintakertomus 2011 (PDF) 2012. Salon tuotanto- ja kulttuurihistoriallinen museo SAMU. Viitattu 3.7.2018. [vanhentunut linkki]
- ↑ 2,0 2,1 Mikä on SAMU? Salon tuotanto- ja kulttuurihistoriallinen museo Samu. Viitattu 3.7.2018.
- ↑ Esinekokoelmat Salon tuotanto- ja kulttuurihistoriallinen museo Samu. Viitattu 3.7.2018.
- ↑ 4,0 4,1 Samun elektroniikkamuseon Loisto Toisto -radionäyttely 14.4.2014. Salon kaupunki. Viitattu 3.7.2018. [vanhentunut linkki]
- ↑ Keräilijän elämäntyö osaksi elektroniikkamuseon kokoelmia Salon tuotanto- ja kulttuurihistoriallinen museo Samu. Viitattu 3.7.2018.
- ↑ Vuorio, Lotta: Perniön museo perustettu rakkaudesta paikallishistoriaan Salon Seudun Sanomat. 22.6.2015. Viitattu 3.7.2018.
- ↑ Perniön museo Salon tuotanto- ja kulttuurihistoriallinen museo SAMU. Viitattu 3.7.2018.
- ↑ Ploominkin torppa huutaa remonttia Perniönseudun lehti. 9.6.2016. Viitattu 3.7.2018.
- ↑ Halikon museo Salon tuotanto- ja kulttuurihistoriallinen museo SAMU. Viitattu 3.7.2018.
- ↑ Kiskon kotiseutumuseo Salon tuotanto- ja kulttuurihistoriallinen museo SAMU. Viitattu 3.7.2018.
- ↑ Kiikalan kotiseutumuseo Salon tuotanto- ja kulttuurihistoriallinen museo SAMU. Viitattu 3.7.2018.
- ↑ Kreivinmäen ulkomuseo Salon tuotanto- ja kulttuurihistoriallinen museo SAMU. Viitattu 3.7.2018.
- ↑ Meritalon museo Salon tuotanto- ja kulttuurihistoriallinen museo SAMU. Viitattu 3.7.2018.
- ↑ Suomusjärven kotiseutumuseo Salon tuotanto- ja kulttuurihistoriallinen museo SAMU. Viitattu 3.7.2018.
- ↑ Trömperin kestikievari Salon tuotanto- ja kulttuurihistoriallinen museo SAMU. Viitattu 3.7.2018.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Museon verkkosivusto
- Perniön museotoiminnan historiaa, Perniönseudun lehti 2009