Säätyvaltiopäivät 1867
| Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät 1867 | |
|---|---|
| Kesto | 22.1.1867–31.5.1867[1] |
| Aatelissääty | J. M. Nordenstam, Ritarihuone |
| Pappissääty | Edvard Bergenheim, Ritarihuone |
| Porvarissääty | Frans Wilhelm Frenckell, Ritarihuone |
| Talonpoikaissääty | Aukusti Mäkipeska, Ritarihuone |
| Keskeisiä päätöksiä | |
| valtiosääntö | |
Suomen suuriruhtinaskunnan säätyvaltiopäivät 1867 pidettiin nälkävuonna 1867. Silloin päätettiin rakentaa rautateitä. Valtiopäivät myös hyväksyivät uuden valtiopäiväjärjestyksen, joka tuli voimaan 1869 ja oli käytössä vuoden 1906 eduskuntauudistukseen asti.
Edustajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aatelissääty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aatelissäädyn puhemies eli maamarsalkka oli J. M. Nordenstam. Aatelissäädyn valtiopäiväedustajia olivat hänet mukaan lukien seuraavat henkilöt:[2][3][4]
Pappissääty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pappissäädyn edustajia oli valtiopäivillä piispat mukaan luettuina 27 eli kuusi vähemmän kuin edellisillä valtiopäivillä 1863–1864. Edustajat olivat seuraavat:[5]
Piispat:
- Arkkipiispa Edvard Bergenheim (säädyn puhemies) ja Porvoon piispa Frans Ludvig Schauman. Kuopion hiippakunnan piispan R. V. Frosteruksen asemesta Johan Kristian Lampén.
Papiston edustajat:
- Turun arkkihiippakunnasta: tuomiorovastikunnan puolesta Maarian kirkkoherra Frans Wilhelm Gustaf Hjelt, Mynämäen ja Perniön rovastikuntien puolesta Maskun kirkkoherra Elias Malakias Rosengren, Vehmaan sekä Porin ala- ja ylärovastikuntien puolesta Ulvilan kirkkoherra Herman Hellén, Tyrvään rovastikunnan puolesta Parkanon kirkkoherra Nils Jakob Juselius, Tampereen, Hattulan ja Hämeenlinnan rovastikuntien puolesta Messukylän kirkkoherra Josef Grönberg, Raaseporin itäisen ja läntisen rovastikunnan puolesta Espoon kirkkoherra Gabriel Geitlin, Ahvenanmaan rovastikunnan puolesta Brändön kirkkoherra Alfred Brynolf Roos, Vaasan ylä- ja ala-, Pietarsaaren, Lapuan ja Kokkolan rovastikuntien puolesta Vaasan ja Mustasaaren kirkkoherra Otto Vilhelm Ehrström, Pietarsaaren maaseurakunnan kirkkoherra Henrik Heikel (kuoli 14.3.1867) ja Pietarsaaren kappalainen Olof Henrik Helander.
- Porvoon hiippakunnasta: Lappträskin kirkkoherra Alexander Ferdinand Borenius, Muolaan kirkkoherra Johan Matias Hackzell, Helsingin kappalainen ja kirkkoherranviran hoitaja Frans Arvid Snellman, Nurmijärven kirkkoherra Axel Fredrik Granfelt, Tuusulan kappalainen Matias Putkonen, Hauhon kirkkoherra Adolf Fredrik Sirén, Juvan kirkkoherra Magnus Erik Alopaeus ja Valkjärven kirkkoherra Otto Ferdinand Hofdahl.
- Kuopion hiippakunnasta: Lukionlehtori, teologiantohtori Johan Kristian Lampén (saapui säätyyn vasta 23. helmikuuta), Tuomiorovasti Aron Gustaf Borg, Kesälahden kirkkoherra Johan Bäsckvall, Tohmajärven kirkkoherra Erik Johan Andelin, Pyhäjärven kirkkoherra Zachris Castrén, Limingan kirkkoherra Julius Immanuel Bergh ja Kuhmoniemen pitäjänapulainen Johan Viktor Johnsson.
Porvarissääty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Porvarissäädyn puhemies oli Frans Wilhelm von Frenckell ja sihteeri Sixtus Viktor Calamnius. Säädyn jäsenet olivat puhemies mukaan luettuna seuraavat:[6]
Talonpoikaissääty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosien 1863–1864 valtiopäiväedustajia, jotka valittiin uudelleen oli kahdeksan. Ensimmäistä kertaa valtiopäivämiehiksi valittuja oli 47. Vuoden 1867 valtiopäivämiehistä Johan Erik Rosenberg, Juho Riihimäki ja Kaarle Wärri valittiin myöhemmin monta kertaa uudelleen. Vuosien 1863–1864 valtiopäivillä oli suurtilallisia kahdeksan, oli 1867 enää vain viisi. Johan Punderus oli ammatiltaan apteekkari.
Talonpoikaissäädyn puhemieheksi valittiin Aukusti Mäkipeska, joka oli ollut edellisilläkin valtiopäivillä puhemiehenä. Varapuhemiestä ei valittu. Puhemiesneuvostoon valittiin Keto ja Punderus sekä varajäseniksi Warpenius ja Hannuksela. Säädyn sihteeriksi valittiin Kuopion läänin lääninsihteeri Albert Werner Nykopp. Valitsijamiehiksi valittiin Akola, Kavén, Keto, Kumpulainen, Levonen, Muttilainen, Penttilä, Poikela, Reinikkala, Slotte, Tiilikainen, Vitikkala ja Warpenius.
Erikoisen tarkastusvaliokunnan jäsenet olivat kaikki suomenkielisiä, koska Slotten mukaan tällä tavalla säästettiin kustannuksissa tulkkien työn arvo verrattuna siihen, että tarkastusvaliokunnassa olisi ollut myös ruotsinkielisiä ja olisi jouduttu palkkaamaan tulkki. Erikoisen tarkastusvaliokunnan kustannukset maksoi talonpoikaissääty itse. Tätä Viljo Hytönen pitää osoituksena siitä, miten vähän kielikysymyksellä oli vielä tuona aikana merkitystä talonpoikaissäädylle. Valtiokuntasihteeriksi valittiin maisteri Jaakko Forsman. Vähemmistö kannatti edellisten valtiopäivien talonpoikaissäädyn erikoisen valiokunnan sihteerinä toiminutta tohtori Paavo Tikkasta ja kaksi jäsentä professori Axel Liljenstrandia. Formanin erottua valiokuntasihteeriksi valittiin Paavo Tikkanen.
Talonpoikaissäädyssä oli puhemies mukaan luettuna 55 jäsentä. He olivat seuraavat:[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Säätyvaltiopäivien ajankohdat ja kokoontumispaikat Eduskunnan arkisto. Viitattu 1.8.2012.
- ↑ Ridderskapets och Adelns medlemmar vid Landtagen in Helsingfors 1867. Protokoll förda hos Högl. Ridderskapet och adeln å Landtdagen i Helsingfors År 1867. Första häftet. Helsingfors: Hufvudstadsbladets Tryckeri, 1871, ss. 1-4.
- ↑ Förteckning öfver ätter, som varit representerade i Ridder skåpet och Adeln vid Finlands landtdagar. Hufvudstadsbladet, 07.04.1878, nro 82A, s. 7. Kansalliskirjasto Viitattu 12.04.2021.
- ↑ Eduskunta. Alla armahan lakimme – Valtiopäivät 1863–1864. Edusmiehet kartalla. Viitattu 12.4.2021.
- ↑ Kaarlo Österbladh, 1933. Pappissääty Suomen valtiopäivillä 1809–1906. I 1809–1885. Helsinki: Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran toimituksia XXXIV, ss. 212–214.
- ↑ Sigurd Nordenstreng: Porvarissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906: Osa V, s. 3–384. Helsinki: Otava, 1921.
- ↑ Viljo Hytönen: Talonpoikaissäädyn historia. II Osa: Säädyn jäsenet, sihteerit ja tulkit, s. 7–314. Helsinki: Otava, 1926.
- ↑ Hytönen, Viljo: Talonpoikaissäädyn historia Suomen valtiopäivillä 1809–1906, I osa. Tietosanakirja-Osakeyhtiö, Helsinki, 1923.