Rekijoki (joki)
| Rekijoki | |
|---|---|
 Rekijoen keskijuoksua Kiikalan Hirvelässä |
|
| Alkulähde | Reksuo |
| Laskupaikka | Uskelanjoki |
| Maat | Suomi |
| Pituus | 21 km |
| Alkulähteen korkeus | 90 m |
| Valuma-alue | 151,92 km² |
Rekijoki on Uskelanjoen sivujoki Somerolla ja Salossa Varsinais-Suomessa.
Joen kulku ja topografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdessä Somerolta alkunsa saavan Terttilänjoen ja Kiikalasta Salossa alkunsa saavan Hitolanjoen kanssa Rekijoki on yksi Uskelanjoen kolmesta latvahaarasta, jotka yhtyvät Perttelin Haalin kartanon luona Salossa entisellä Kiikalan ja Perttelin rajalla ja muodostavat siitä eteenpäin Uskelanjoen.
Rekijoki saa alkunsa useina latvahaaroina Someron Reksuosta ja virtaa sieltä enimmillään jopa 25 metriä syvissä, monihaaraisissa, ympäröivään savitasankoon uurtuneissa rotkolaaksoissa Someron Kerkolan, Syvänojan, Häntälän ja Talvisillan kylien kautta entisen Kiikalan kunnan alueelle, missä se jatkaa kulkuaan Hirvelän, Kärkelän ja Revän kylien takamailla kunnes yhtyy Terttilänjoen kanssa Uskelanjoeksi Perttelin Haalin ja Kiikalan Rekijoen kylien rajalla lähellä Haalin kartanoa. Muutamaa sataa metriä alempana Uskelanjokeen yhtyy vielä etelästä Hitolanjoki.
Keskijuoksullaan joki seuraa jonkin matkaa luode–kaakko-suuntaista kallioperän murrosta.[1] Syvyyssuunnassa joen kulun määräävät moreenin tai kallioperän muodostamat kynnykset, joista korkein on kalliokynnys Myllärinkoskella Someron Häntälässä.[2][3] Lonkonojalta Häntälännummelle jokea noudattelee katkonainen harjujakso.[4] Kuten koko Uskelanjoen laaksossa Rekijokilaaksolle ovat tyypillisiä maanvyörymät[5].
Sivuhaarat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valmisteilla olevan Suomen uuden valuma-aluejaon mukaan Rekijoella on viisi sivu- tai latvahaaraa, joiden valuma-alueen pinta-ala on yli 10 neliökilometriä.[6][7]
Alin näistä suuremmista sivuhaaroista on Salon puolella Kiikalassa Rekijokeen lännestä laskeva Pikkujoki–Ruokkijoki, joka saa alkunsa Kuusjoen Kanungin kylän takamailta Someron Häntälän ja Talvisillan kylien rajoilta ja virtaa Kiikalan Kärkelän ja Hirvelän kylien alueella.
Tästä ylävirtaan Rekijokeen laskevat idästä Salon puolella Kiikalassa Lonkonoja–Sianoja ja Nikkalanoja–Poikoja, jotka molemmat saavat alkunsa Someron Lautelan ja Terttilän kylien takamailta ja laskevat Rekijokeen Kiikalan Hirvelässä.
Someron puolella peruskartalla nimellä Lehtioja esiintyvän Rekijoen pääuoman suurin sivuhaara on siihen pohjoisesta laskeva, Someron Häntälän ja Talvisillan kylien rajajokena virtaava Häntälänjoki, jonka latvahaarat ulottuvat Someron Härkälän, Saarentaan ja Kimalan kyliin.
Someron Häntälän kylän yläpuolella joen kaksi suurinta latvahaaraa ovat Someron Kerkolan kylän luona Reksuon laidoilta alkunsa saava Joenperänoja ja Reksuon laidoilta Kaurakedossa Someron Jurvalan kylästä alkunsa saava, Someron Syvänojan kylän kautta virtaavaa Simpanlähteenoja - Joranoja.
Perinnebiotoopit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Rekijokilaakso, Häntälän notkot
Luonnonympäristöltään joen varret ovat merkittäviä perinnebiotooppeja, kun jokilaakson jyrkissä rinteissä, joita laiduntaminen on pitänyt avoimina niittyinä, hakamaina ja lehtomaisina metsälaitumina, on säilynyt lehtojen ja niittyjen kasvilajeja sekä muinaistulokaskasveja. Rekijokilaakso Somerolla ja Salossa on tämän takia määritelty valtakunnallisesti arvokkaaksi perinnemaisemaksi ja se on myös osa Natura 2000 -ohjelmaa.[8][9] Somerolla Rekijoen latvahaarojen rotkolaaksot tunnetaan alueen suurimman kylän mukaan nimellä Häntälän notkot ja alueen perinnemaisemiin on mahdollista tutustua Häntälän kylätalolta alkavalla luontopolulla.[10][11] Arvokkaita perinnebiotooppeja on Rekijokilaakson Natura-alueella kuitenkin myös Salon puolella Kiikalassa ja Perttelissä.
Veden laatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vedenlaadultaan Rekijoki on välttävä, johtuen lähinnä pellon suuresta osuudesta sen valuma-alueella. Rekijoen valuma-alueella pellon osuus on yli 50 prosenttia maapinta-alasta.[12] Järviä Rekijoen 151,92 neliökilometrin suuruisella valuma-alueella ei ole lainkaan.[13]
Elokuussa 2015 Rekijokeen pääsi noin 200 kuutiometriä lietelantaa somerolaisen lehmätilan lietelantasäiliöstä joen latvoilla Someron Kerkolan ja Häntälän välisellä jokiosuudella.[14]
Kulttuuriympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rekijoen tai sen sivu- ja latvahaarojen varrelle jäävät Someron Kerkolan, Syvänojan, Häntälän ja Talvisillan kylien historialliset kylätontit. Someron Kerkolan kylän aiempi nimi 1400-luvulla on ollut Rekijoenperä. Ennen vuotta 1492 nämä historiallisen Etelä-Someron kylät kuuluivat Uskelaan yhdessä Kiikalan ja Kuusjoen puoleisten naapurikyliensä kanssa.
Nimestään huolimatta Kiikalan Rekijoen kylä ei sijaitse Rekijoen varrella vaan Rekijoen suuta vastapäätä paikalla, jossa Rekijoki ja Terttilänjoki yhtyvät Uskelanjoeksi, johon vähän alempana yhtyy yhtyy myös Hitolanjoki. Samoin Rekijoen koski ja Rekijoen mylly Kiikalan Rekijoen kylässä eivät ole Rekijoessa vaan Hitolanjoessa.
Kiikalan kylistä Rekijoki virtaa Revän, Kärkelän ja Hirvelän kylien alueilla, mutta näiden kylien historialliset kylätontit eivät ole Rekijoen vaan Terttilänjoen varressa ja joki virtaa vain näiden kylien takamailla.
Joen ylitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiikalassa Rekijoen ylittää yhdystie 2405 ja Somerolla kantatie 52. Aivan jokisuussa, Perttelin Haalilla joen ylittää historialliseen Hiidentiehen kuuluva paikallistietasoinen yhdystie Rekijoentie. Joen latvahaaroja Somerolla ylittävät useat paikallistietasoiset yhdystiet ja muutamat yksityistiet.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aartolahti, Toive: The morphology and development of the river valleys in Southwestern Finland. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Series A. III. Geologica–Geographica 116. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia, 1975. (englanniksi)
- Torkkomäki, Matti: Häntälän notkot. Somero: Lounais-Someron kyläyhdistys, 1998. ISBN 952-90-9918-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Aartolahti, 1975, s. 8–9.
- ↑ Aartolahti, 1975, s. 11–12, 19.
- ↑ Torkkomäki, 1989, s. 11.
- ↑ Haavisto, Maija; Grönlund, Tuulikki; Lahermo, Pertt & Stén, Carl-Göran: Someron kartta-alueen maaperä, s. 26–29. Suomen geologinen kartta 1:100 000. Maaperäkarttojen selitykset. Lehti 2024. Espoo: Geologinen tutkimuslaitos, 1980. ISBN 951-690-131-X. Julkaisun verkkoversio (PDF) (viitattu 29.11.2009).
- ↑ Aartolahti, 1975, s. 52–53.
- ↑ Uusi valuma-aluejako Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.10.2015.
- ↑ VALUE Valuma-aluejakoehdotus - Anna palautetta Suomen ympäristökeskus. Viitattu 29.8.2019.
- ↑ Torkkomäki, 1998, s. 18–23.
- ↑ Rekijokilaakso Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 29.8.2015.
- ↑ Luontopolku Lounais-Someron kyläyhdistys. Viitattu 25.12.2009.
- ↑ Kioski Lounais-Someron kyläyhdistys. Viitattu 25.12.2009.
- ↑ Halikonjoki, Uskelanjoki ja Purilanjoki Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 25.12.2009.
- ↑ Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet, s. 54. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi- ja ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
- ↑ Leppänen, Jenni: Rekijoki saastui kilometrien matkalta. Turun Sanomat, 15.8.2015, 111. vsk, nro 221, s. 8. Artikkelin tiivistelmä lehden verkkopalvelussa Viitattu 15.8.2015.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mattson, Ulla: Rekijoki hakee edelleen uomaansa. Turun Sanomat, 30.5. 2004. Artikkelin verkkoversio Viitattu 18.5.2012.