Pyhäjärvi
Pyhäjärvi | |
---|---|
sijainti |
|
Pyhäjärven kirkko |
|
Maakunta | Pohjois-Pohjanmaan maakunta |
Seutukunta | Nivala–Haapajärven seutukunta |
Kuntanumero | 626 |
Hallinnollinen keskus | Pyhäsalmi |
Perustettu | 1866 |
– kaupungiksi | 1993 |
Kokonaispinta-ala |
1 459,00 km² 76:nneksi suurin 2022 [1] |
– maa | 1 310,31 km² |
– sisävesi | 148,69 km² |
Väkiluku |
4 918 172:nneksi suurin 30.6.2022 [2] |
– väestötiheys | 3,75 as./km² (30.6.2022) |
Ikäjakauma | 2020 [3] |
– 0–14-v. | 14,2 % |
– 15–64-v. | 50,3 % |
– yli 64-v. | 35,5 % |
Äidinkieli | 2020 [4] |
– suomenkielisiä | 98,7 % |
– ruotsinkielisiä | 0,2 % |
– muut | 1,1 % |
Kunnallisvero |
21,75 % 64:nneksi suurin 2022 [5] |
Kaupunginjohtaja | Henrik Kiviniemi, vt. |
Kaupunginvaltuusto | 27 paikkaa |
2017–2021[6] • Kesk. • Muut • Vas. • SDP • KD • RKP |
12 5 4 4 1 1 |
www.pyhajarvi.fi |
Pyhäjärvi (vuoteen 1968 Pyhäjärvi Ol, vuosina 1993–1995 Pyhäsalmi) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnan eteläosassa. Kaupungissa asuu 4 918 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 1 459,00 km², josta 148,69 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 3,75 asukasta/km². Pyhäjärven naapurikuntia ovat Haapajärvi, Kiuruvesi, Kärsämäki, Pielavesi, Pihtipudas ja Pyhäntä. Pyhäjärvestä tuli vuoden 2017 alussa väkiluvultaan Suomen toiseksi pienin kaupunki-nimitystä käyttävä kunta Kaskisten jälkeen Juankosken liityttyä Kuopioon.
Pyhäjärven kunta oli vuoteen 1968 saakka Pyhäjärvi Ol-niminen, vuosina 1969–1992 Pyhäjärvi, vuosina 1993–1995 Pyhäsalmi ja taas vuodesta 1996 Pyhäjärvi-niminen.[7] Muita Pyhäjärvi-nimisiä kuntia Suomessa ovat olleet Pyhäjärvi Ul, joka nykyään kuuluu Karkkilaan, ja Pyhäjärvi Vpl, joka sijaitsi luovutetussa Karjalassa. Pyhäjärvestä tuli kaupunki vuonna 1993.
Pielavedelle vievän seututie 560:n varrella sijaitsee suuri siirtolohkare Rillankivi, jossa yhtyvät kolmen kunnan − Pyhäjärven, Pielaveden ja Pihtiputaan − sekä kolmen maakunnan − Pohjois-Pohjanmaan, Pohjois-Savon ja Keski-Suomen − rajat. Vuoteen 1997 saakka kivi oli Oulun, Keski-Suomen ja Kuopion läänien yhteinen rajamerkki. Pyhäjärvellä on kanadalaisen First Quantum Minerals -yhtiön omistama Euroopan syvin (1,4 km) ja nykyaikaisin metallikaivos, josta louhitaan sinkkiä ja kuparia sisältävää malmia. Loppukesästä Pyhäjärvellä järjestetään Täydenkuun Tanssit -festivaali, joka on merkittävin nykytanssin tapahtuma Suomessa.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäiset ihmiset saapuivat Pyhäjoen latvoille ja Pyhäjärven rannoille noin 5000 eaa. Huomattavin kivikautinen asuinpaikka on löydetty Rajahoikasta Kotajärven rannalta. Muinais-Päijänne ulottui aikoinaan Kotajärvelle ja laski Pohjanlahteen Hinkuanjokea pitkin Haapajärven tienoille. Rajahoikan runsas esineistö kuuluu Suomusjärven kulttuuriin. Muita esikeraamisia asuinpaikkoja ovat Hietakylän Ketola ja Kuivaniemi. Kampakeraamisen kulttuurin esineistöä on löydetty Likolahdesta ja Kuivaniemestä. Lisäksi Sammallahdesta on tavattu rautakautinen kirves.
Seutua hallitsivat pitkään lappalaiset, joista kertovat useat paikannimet. Keskiajalla alueen omistuksesta syntyi kiistaa karjalaisten, hämäläisten ja savolaisten erämiesten kesken. Hämäläisten ja savolaisten eräomistuksia alkoi selvittämään 1410-luvulla Haako Frille, jonka mukaan hämäläis-savolaisen eränautinta-alueen pohjoinen rajakivi nimettiin Rillankiveksi. Rillankivestä tuli myöhemmin kolmen maakunnan, Savon, Hämeen ja Pohjanmaan rajakohta. On myös esitetty, että Rillankivi olisi yksi Pähkinäsaaren rauhan rajakivistä ja että Pähkinäsaaren rauhan raja jatkui Pyhäjoen eteläpuolitse Pohjanlahteen jakaen Pyhäjärven kahtia. Rajankäynnistä huolimatta savolaisten ja hämäläisten välille syntyi kiistoja eräomistuksista, kun savolaiset alkoivat asuttaa Pyhäjärven seutua 1540-luvulla. Hämäläisten hävitysretkien vuoksi Pekka Rautio Kalajoelta ja Olli Tikka Pyhäjärveltä tekivät valitusretken kuninkaan luo. Kustaa Vaasa vahvistikin savolaisten oikeudet.[8]
Maakirjojen mukaan Pyhäjärvellä oli vuonna 1553 jo kuusi taloa. 1600-luvulta lähtien asutus eteni nopeasti. Vuonna 1749 asukkaita oli 740, 1805 3 670 ja 1920 6 424. Pyhäjärven seutu kuului Salon kirkkopitäjään vuoteen 1563 asti, jolloin Pyhäjokilaakso erotettiin Pyhäjoen seurakunnaksi. Pyhäjärvestä tuli Pyhäjoen kappeliseurakunta 1650. Kun Kärsämäki erotettiin 1856 omaksi kirkkopitäjäksi, Pyhäjärvi liitettiin siihen. Pyhäjärven seurakunta itsenäistyi kuitenkin jo 1861. Pyhäjärven ensimmäinen kirkko oli vuonna 1647 rakennettu vaatimaton puukirkko Rauhalahden talon lähellä. Uusi kirkko valmistui 1739 Väisälänmäelle. Kirkko paloi salaman sytyttämänä 1895 ja seuraava vuonna paloi myös lähes valmis kirkko. Sebastian Grinpenbergin suunnittelema kirkko valmistui 1897.[8]
Pyhäjärvi kohosi jo varhain huomattavaksi maatalouspitäjäksi, jonka voimakas karjatalous perustui luonnonlaitumiin. 1800-luvulla useita järviä kuivatettiin uusien niittymaiden saamiseksi. Maidon jalostamiseksi perustettiin kylämeijereitä, jotka liittyivät vuonna 1894 Kansallismeijeri-nimiseksi meijeriyhtiöksi. Pyhäjärven Vesikoskeen perustettiin 1843 rautaruukki järvimalmin jalostamiseksi. Ruukki myytiin 1856 Henrik Sjöbergille, joka uusi laitteistoa ja lisäsi kankiraudan tuotantoa. Ruukin toiminta loppui konkurssiin vuonna 1873. Vesikoskella on toiminut mylly ja olutpanimo.[8]
Pyhäjärvelle asutettiin alueluovutusten seurauksena soanlahtelaisia evakoita vuonna 1944. Sen seurauksena Pyhäsalmeen rakennettiin Suomen valtion varoilla ortodoksinen rukoushuone, ja Pyhäjärven ortodoksit määrättiin kuuluvaksi 1.1.1950 Kiuruveden ortodoksiseen seurakuntaan.
Pyhäjärven asukasluku nousi tasaisesti 1900-luvun alusta aina vuoteen 1962 saakka, jolloin asukkaita oli 9 823. Tämän jälkeen väestönkehitys kääntyi laskuun, joka pysähtyi vasta 1980-luvun alussa. Vuonna 1985 asukkaita oli 7 990. Maa- ja metsätalouden merkitys työllistäjänä väheni selvästi 1960- ja 1970-luvulla.[8]
Aikaisemmin kunnasta käytettiin nimitystä Pyhäjärvi Ol (Oulun läänin Pyhäjärvi) erotukseksi Uudenmaan ja Viipurin lääneissä sijainneista samannimisistä kunnista (Pyhäjärvi Ul ja Pyhäjärvi Vpl). Pyhäjärvi Vpl jäi kuitenkin sodan jälkeen luovutetulle alueelle, ja myöhemmin vuonna 1969 Pyhäjärvi Ul liitettiin Karkkilaan. Kun Oulun läänin Pyhäjärvi täten jäi Suomen ainoaksi tämännimiseksi kunnaksi, nimen yhteydessä käytetty tarkenne Ol jäi tarpeettomana pois käytöstä.
Pyhäjärvestä tuli kaupunki vuonna 1993. Se vaihtoi nimensä keskustaajamansa mukaan Pyhäsalmeksi 1. tammikuuta 1993 kaupungiksi julistamisensa yhteydessä, mutta aiempaan nimeen palattiin 1. tammikuuta 1996 alkaen.
Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 2018 aluejaon mukaan Pyhäjärvellä on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[10]
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Pyhäjärven alueella toimii Iisalmen ortodoksinen seurakunta.
Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyhäjärvellä on kanadalaisen First Quantum Minerals -yhtiön omistama Euroopan syvin (1,4 km) ja nykyaikaisin metallikaivos, josta louhitaan sinkkiä ja kuparia sisältävää malmia.
Lisämalmin etsiminen ei tuottanut tulosta ja kaivos suljetaan.[11]
Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyhäjärven luonnonmaisemat ovat vaihtelevat. Kunnan itä ja eteläosat ovat Järvi-Suomelle tyypillistä mäki- ja harjumaastoa, kun taas pohjoisosat ovat Suomenselän suolakeutta ja länsiosat pohjanmaata. Varsinkin Pyhäjärven ympärillä maisemat ovat vaihtelevammat kuin Keski-Pohjanmaalla yleensä. Maisemaa luonnehtivat vesistöjen elävöittämät laajat metsät ja suot sekä pienet peltoaukeamat.[8]
Kallioperä on pääasiassa graniittia ja granodioriittia. Pyhäjärven itäosa kuuluu Savon liuskejaksoon ja länsiosa Pohjanmaan liuskealueeseen. Ruotasen alueella on rikkikiisu-sinkkivälke-esiintymä, jota hyödyntää kanadalainen First Quantum –yhtiö. Yleisin kivennäismaalaji on moreeni. Vähäiset savikot ovat keskittyneet Pyhäjärven luoteisten lahtien perukoihin ja Pyhäjoen laaksoon. Pyhäjärven etelärantaa sivuaa Joensuun tienoilta alkunsa saava harjujakso, joka jatkuu Pyhäjärveltä Haapajärvelle Pitkäkankaana. Pitkäkangas on yksi Suomen korkeimmista pitkittäisharjuista. Harjun korkeimmat kohoumat ovat Haaskanypäle ja Hautanypäle. Turvetta on eniten kunnan pohjois- ja luoteisosissa.[8]
Pyhäjärven länsipuolella maasto on tasaista. Sen sijaan Pyhäjärven etelä- ja itäpuolella laajat alueet kohoavat yli 200 metrin tason. Kunnan itäosa on nimetty pinnanmuotojensa perusteella Mäkikyläksi, jonka korkein kohouma on Vuohtomäen Loutemäki. Kunnan korkein mäki on Havukkamäki. Lähes yhtä korkeita mäkiä ovat Leppämäki ja Pitäjänmäen Kotamäki.[8]
Pyhäjärvi on vedenjakajaseutua, kuntaa halkoo lounais-koillissuunnassa Suomenselän vedenjakaja. Pääosassa kuntaa vedet virtaavat Pyhäjoen kautta Perämereen. Kunnan itäosista vedet laskevat Saimaan vesistöön, etelästä Päijänteeseen ja lännestä Kalajoen vesistöön. Kunnan keskusjärvi on suuri ja rantaviivaltaan polveileva Pyhäjärvi, johon laskee useita pieniä jokia ja puroja. Järvi jakautuu viiteen altaaseen: Piiponselkään, Kesonselkään, Isoonselkään, Kirkkoselkään ja Junttiselkään. Rautatie ja maantie ylittävät järven Pyhäsalmen taajaman luona. Pyhäjärven vedet virtaavat Junttiselän pohjoispäästä säännöstelypadon kautta Pyhäjokeen. Pyhäjoen koskista on valjastettu Vesikoski ja Kalliokoski. Pyhäjärven jälkeen suurimpia järviä ovat Komujärvi, Parkkimanjärvi ja sekä osittain Haapajärven puolella sijaitseva Kuonanjärvi. Nurmesjärvi on kansainvälisesti merkittävä lintuvesi Pyhäjärven ja Kärsämäen rajalla. Merkittäviä lintuvesiä ovat myös Lohvanjärvi ja Särkijärvi.[8]
Suot peittävät puolet Pyhäjärven maa-alasta. Eniten soita on kunnan pohjois- ja luoteisosissa. Huomattavat luonnontilaiset suoalueet ovat Kärsämänjärvien ympäristössä sekä Tervaneva ja Iso Karsikkoneva Pitkäkankaan tuntumassa.[8]
Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Emolahti, Emoniemi-Kirkonkylä, Haapamäki, Hietakylä, Hiidenkylä, Jokikylä, Komu, Kuusenmäki, Köpsi, Lamminaho, Latvanen, Liittoperä, Lohvanperä, Niinimäki, Parkkima, Pitäjänmäki, Rannankylä, Ruotanen, Salmenkylä, Sammallahti, Särkiperä, Vuohtomäki ja Vuohtoniemi.
Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 2017 lopussa Pyhäjärvellä oli 5 337 asukasta, joista 2 869 asui taajamissa, 2 436 haja-asutusalueilla ja 32 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Pyhäjärven taajama-aste on 54,1 %.[12] Pyhäjärven taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:[13]
# | Taajama | Väkiluku (31.12.2017) |
---|---|---|
1 | Pyhäsalmi | 2 436 |
2 | Ruotanen | 433 |
Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.
Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyhäjärvellä risteävät valtatiet 4 ja 27. Kaupungin läpi kulkee Iisalmi–Ylivieska-rautatie, ja reittiä kulkevat taajamajunat pysähtyvät Pyhäsalmen rautatieasemalla. Rautatie- ja linja-autoasema sijaitsevat aivan keskustan tuntumassa.
Välimatkat suurimpiin kaupunkeihin maanteitse[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Helsinkiin 450 km
- Jyväskylään 181 km
- Kemiin 272 km
- Ouluun 164 km
- Kuopioon 152 km
- Tampereelle 331 km
- Turkuun 484 km
- Vaasaan 282 km
- Rovaniemelle 384 km
- Kajaaniin 148 km
- Iisalmeen 68 km
- Ylivieskaan 92 km
Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaupunginjohtajaksi 2010 valittu Tita Rinnevaara ehti istua virassa vuoden verran ennen kuin häntä ryhdyttiin erottamaan. Käräjille päätyneessä jutussa hän sai maaliskuussa 2018 korvaukset ja kaupunginhallituksen puheenjohtajalle Jukka Tikanmäelle määrättiin sakot.[14]
Kaupunginvaltuusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaupunginvaltuustossa paikat jakautuvat kunnallisvaalien 2017 jälkeen seuraavasti:
- Keskusta: 12 valtuutettua (−2)
- Kokoomus: 0 valtuutettua (0)
- Perussuomalaiset: 0 valtuutettua (-2)
- Vasemmistoliitto: 4 valtuutettua (+1)
- SDP: 4 valtuutettua (+1)
- Pro Pyhäjärvi: 5 valtuutettua (+5)
- Suomen ruotsalainen kansanpuolue: 1 valtuutettu (+1)
- Suomen Kristillisdemokraatit: 1 valtuutettu (+1)
Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyhäjärven pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla muikkupotut, nyrkkirieska ja ruismarjapuuro.[15]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 1,0 1,1 Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
- ↑ 2,0 2,1 Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2022M01*-2022M06* 30.6.2022. Tilastokeskus. Viitattu 31.8.2022.
- ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
- ↑ Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
- ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2022 29.11.2021. Verohallinto. Viitattu 18.2.2022.
- ↑ Kuntavaalit 2017, Pyhäjärvi Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
- ↑ Kuntien nimenmuutokset vrk.fi. Väestörekisterikeskus. Viitattu 31.12.2013.
- ↑ 8,0 8,1 8,2 8,3 8,4 8,5 8,6 8,7 8,8 Kalevi Rikkinen ym.: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5.
- ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 11.1.2018.
- ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
- ↑ https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201801302200704544
- ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
- ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2018.
- ↑ Pyhäjärven pitkään jatkunut kaupunginjohtakiista päätökseen. Yle 16.3.2018
- ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 174. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta [[Antsamedia Commons:Category:{{#property:p373|from=}}|Pyhäjärvi]] Antsamedia Commonsissa
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Shemeikka, Laimi & Oertel, Anitta (toim.): Yksi raitti .... monta kulkijaa : Pyhäjärven KK:n historia, 1866–2008. Pyhäjärven KolmiKanta, 2008. ISBN 978-952-92-4771-4.
|