Paradigma
Paradigma on jonkin tieteenalan kulloinkin yleisesti hyväksytty oppirakennelma, ajattelutapa, suuntaus.[1] Yleensä paradigma viittaa tieteellistä toimintaa ohjaaviin ajatuskulkuihin tai muihin tietoteoreettisiin näkökulmiin. Selkokielellä paradigma tarkoittaa oikeana pidettyä, yleisesti hyväksyttyä ja auktoriteetin asemassa olevaa teoriaa tai viitekehystä, kuten esimerkiksi evoluutioteoriaa tai suhteellisuusteoriaa.[2] Laajasti ajateltuna paradigma voi tarkoittaa sitä miten tietoa saadaan (ennen esimerkiksi uskonnot, nykyään esimerkiksi empirismi). Suppeammin ajateltuna paradigma voi tarkoittaa jonkin tieteenalan - kuten biologian - jotakin keskeistä teoriaa. Termi ”paradigma” tulee muinaiskreikan sanasta paradeigma (παράδειγμα), ”malliesimerkki”, ”esimerkki”, ”näyte”.[3]
Paradigman sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sanan 'paradigma' merkitys on joskus epäselvä, mutta sen yleisin merkitys on peräisin Thomas Kuhnin tieteenfilosofiasta. Kuhn käytti sitä teoksessaan Tieteellisten vallankumousten rakenne kuvaamassa tiettyjä vakiintuneita tieteen toiminnan tapoja:
- Mitä tulee tarkkailla ja tutkia.
- Minkälaisia kysymyksiä tulee kysyä tutkimustilanteessa tai tutkia aiheeseen liittyen.
- Kuinka nämä kysymykset esitetään.
- Kuinka tieteellisiä tutkimustuloksia tulkitaan.
Kuhnin mukaan tiede ei niinkään esiinny yksittäisten teorioiden kehityksenä vaan paradigman vaihdoksina. Paradigman käsitteen sekaantuessa hän itse alkoi käyttää muun muassa termiä normaalitiede.
Ollakseen koko tieteessä merkittävä uusi paradigma on perusteellinen ja selvä muutos siinä miten tietoa hankitaan. Tässä mielessä usko, järki (tavanomainen tiede, osien tutkiminen) ja tietokoneen mahdollistama kompleksisuutta hallitseva tiede (kokonaisuuden tutkiminen) ovat hyvin perustavanlaatuisia ja suuria muutoksia tiedon tekemisessä, maailman selittämisessä.
Paradigman muutoksen seurauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uusi paradigma sisältää yleensä vanhan erikoistapauksena. Uusi tapa tehdä tiedettä on siis laajempi: se selittää enemmän ja paremmin. Eräs esimerkki on kvanttimekaniikka suhteessa klassiseen mekaniikkaan. Teorioiden korvautuminen paremmilla on yleistä tieteen perusolemusta, tieteen täydentymistä. Uudesta teoriasta tulee paradigma vasta silloin, kun se on perustavanlaatuinen muutos tieteellisessä selityksessä ja se edustaa laajempaa muutosta ajattelussa.
Koska vanhassa paradigmassa on taustalla suuri määrä valtaa ja yhteiskunnallisia suhteita ja erilaisten tieteellisten organisaatioiden olemassaolo voi olla kiinni jostain paradigmasta, paradigman vaihtumisen tunnustaminen ei ole aina helppo ja nopea tapahtuma. Lopulta uusi paradigma muuttaa kuitenkin tiedettä, sitten teknologiaa ja lopulta ihmisten elämää ja yleistä näkemystä olemassaolosta. Esimerkiksi Galileo Galilein voidaan katsoa romuttaneen tai asettaneen epäilyksenalaiseksi ihmisten uskon kirkon erehtymättömyyteen ja ihmisen ainutlaatuiseen asemaan luonnossa. Samaa tekivät Charles Darwin ja DNA:n löytäjät.
Tieteen paradigmoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Antsawikin laatuvaatimuksia. Voit auttaa Antsawikiä parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: huonoisa |
- Esitiede: luulo, usko, myytit jne.
- Järki: antiikin kreikkalaiset yms.
- Skolastiikka
- Empirismi
- Myös filosofi Benedict de Spinozan tietoluokittelu voi antaa pohjaa tieteen asemalle ja tieteen paradigmoille. Niissä tiedon selityksen pohja muuttuu:
- (1) luulo, usko
- (2) järki (pohjana tiede) ja
- (3) intuitio, suora tieto luonnosta
- Kvanttimekaniikka on merkittävä uusimman tieteen paradigma.
- Eräs esitys uudesta merkittävästä tieteen paradigmasta: Heinz R. Pagels: Ajatuksia uudesta tieteen paradigmasta
- Toinen yhtä alaa koskeva paradigma on skaalavapaa verkkoteoria. Katso Skaalavapaa verkkoteoria ja tieteen paradigma
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kiikeri, Mika & Ylikoski, Petri: Tiede tutkimuskohteena: Filosofinen johdatus tieteentutkimukseen. Helsinki: Gaudeamus, 2004. ISBN 951-662-926-1.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ MOT kielitoimiston sanakirja mot.kielikone.fi. Viitattu 16.12.2013. Fin
- ↑ Mika Kiikeri, Petri Ylikoski: Tiede tutkimuskohteena – Filosofinen Johdatus tieteentutkimukseen. Gaudeamus, Helsinki, 2004. ISBN 951-662-926-10-8048-3536-5.
- ↑ Malline:LSJ
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuhn, Thomas S.: Tieteellisten vallankumousten rakenne. (The structure of scientific revolutions, 1962.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Art House, 1994. ISBN 951-884-151-9.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nickles, Thomas: Scientific Revolutions The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)