Naturalistinen virhepäätelmä
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit lisätä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitä ne ohjeen mukaan. |
Naturalistinen virhepäätelmä on useiden filosofien virheellisenä pitämä päättely, joka liittyy moraalisen hyvän luonteeseen. Brittiläinen filosofi G. E. Moore esittelee sen kirjassaan Principia ethica.
Moore väittää henkilön syyllistyvän naturalistiseen virhepäätelmään, jos hän yrittää palauttaa moraalisen "hyvän" johonkin luonnolliseen, maailmassa empiirisesti mitattavissa olevaan ominaisuuteen. [1]
Esimerkiksi hedonisti saattaa väittää moraalisen hyvän olevan mitattavissa ihmisissä esiintyvän mielihyvän tai onnellisuuden perusteella. Tällaiset hedonistit ovat laajentaneet näkökulmaansa hedonismin ydinteesistä, jonka mukaan mielihyvä tulee maksimoida. Mooren mukaan tämä on ankara virhe, ja moraalista hyvää tulee pitää sellaisena kuin se on, yksinkertaisena määrittelemättömänä epänaturalistisena arvona.
On huomattava, että Moore piti yhtä lailla virheenä hyvän palauttamista yliluonnollisiin tai metafyysisiin ominaisuuksiin (Jumalan lain tai kosmoksen järjestyksen mukaisuuteen tms.).
Mooren mukaan yritys määrittää moraalinen hyvä naturalistisen ominaisuuden avulla kaatuu aina avoimen kysymyksen argumenttiin. Ajatellaan esimerkiksi väitettä, että hyvää on se, mikä tuottaa mielihyvää (mielihyvän paikalle voidaan ajatella mikä tahansa muukin asia). Silloin voitaisiin päätellä seuraavasti: "P tuottaa mielihyvää – siis P on hyvä." Avoimeksi jää silti kysymys: "Onko hyvä, että P tuottaa mielihyvää?" Mooren mukaan tämä kysymys on aina mielekäs, eikä mikään hyvän analyysi siksi voi onnistua. [2]
Hedonisti saattaisi vastata toteamalla vain moraalisen hyvän ja mielihyvän korreloivan täysin. Iso osa kritiikistä väittää myös Mooren yleisesti ottaen vain puhuvan analyysin paradoksista, eikä niinkään tietystä etiikan luonteeseen läheisesti liittyvästä ongelmasta.
Mooren näkökantaa kutsutaan eettiseksi epänaturalismiksi. Hän oli itse utilitaristi moraalin suhteen.
Moorea ei siis niinkään kiinnosta se, jos joku yrittää johtaa empiirisistä tosiasioista arvostelulauseita, vaan tämä on Humen giljotiinin käyttöalaan kuuluva asia. Moore puhuu pikemminkin moraalin semantiikasta, vaikka Humen giljotiinin vastainen päättely onkin aina myös naturalistinen virhepäätelmä.
Moraalifilosofi William Frankenan mielestä, jos Mooren vaatimuksessa pitäydyttäisiin tiukasti, mitään ei voitaisi määritellä. ”Kun eettisen arvostelman samastamista tosiasiaa koskevan arvostelman kanssa kutsutaan virhepäätelmäksi ilman tähän sisältyvän virheellisyyden osoittamista, syyllistytään kehäpäätelmään”, Frankena toteaa.[3]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ What is a naturalistic fallacy? The Ethics Centre Article THE ETHICS CENTRE. 15.3.2016. Viitattu 23.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Internet Encyclopedia of Philosophy iep.utm.edu.
- ↑ Oksanen, Markku; Launis, Veikko; Sajama, Seppo (toim.): Etiikan lukemisto, s. 75. Tallinna: Gaudeamus, 2010. ISBN 9789524951562.