Motti
Motti (motitus, saarros) tarkoittaa saarrettua vihollisjoukkoa, laajemmin käytettynä saartorengasta, sen sisällä olevia joukkoja ja renkaan vartijoita. Nimitys on kehittynyt Suomessa talvisodan aikana. Termiä alettiin pian käyttää myös kansainvälisesti.
Mekanisoitujen ja raskaasti aseistettujen neuvostoliittolaisten joukkojen saartaminen metsien kautta tuli välttämättömäksi siksi, ettei suomalaisilla ollut riittävästi voimaa neuvostoliittolaisten pakottamiseksi antautumaan tai heidän voittamisekseen heti, vaan vasta sen jälkeen, kun saarrettujen yhteydet oli katkaistu.
Sotilastermin motti alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Evl A. Suvantola valottaa motti-sanan syntyä. Hän kertoo, ettei sanaa tunnettu vielä ensimmäisten mottien aikana. Esimerkiksi Koposenmäen mottia vallatessa ei termiä käytetty. Silloin kun suomalaiset joukot olivat vasta Lemetin pohjoispuolella eikä Lemetti ollut vielä saarroksissa, rakennettiin kylän pohjoispuolella sijaitsevaan metsään, Syskyjärveltä Lemettiin johtavan heikon ajoneuvotien varteen, puhelinkeskus, jonka peitenimeksi annettiin Motti. Aluksi vain viestimiehet käyttivät nimeä. Pian Motin merkitys laajeni, koska puhelinkeskuksen alueesta tuli tärkeä joukkojen komento- ja huoltopaikka.
Samoihin aikoihin Lemetin ympärille syntyi vähitellen saartorengas. Tänä aikana tapahtui järjestyksessä toinen merkityksen siirtyminen, Motti-sanaa alettiin käyttää nykyisessä merkityksessä, mutta ainoastaan Lemetin saartorenkaasta. Tuota pikaa puskaradio muutti muutkin saartorenkaat moteiksi. Termi levisi Laatokan Karjalan ulkopuolelle ja lopulta myös ulkomaille. Suvantolan käsityksen mukaan puhelinkeskus Motti rakennettiin joulukuun lopulla 1939 ja motti-sanaa alettiin käyttää nykyisessä merkityksessä tammikuun 1940 toisella puoliskolla.[1]
Talvisodassa sanalle tuli uusi merkitys, kun venäläiset valtasivat uhkarohkealla hyökkäyksellä suomalaisten suuren ja keskeneräisenä vielä pääosin tyhjän tukikohdan, jonka peitenimi oli ”motti”. Sanan keksi talvisodanaikainen kapteeni Reino Merimaa.[2] Pian nimitys alkoi tarkoittaa saarrettua vihollisjoukkoa, jota ei raskaan kaluston, esimerkiksi tykkien ja panssarivaunujen, puutteen vuoksi voitu tehokkaasti tuhota. Toisena syynä oli halu säästää omia joukkoja taistelutappioilta, joita suoraviivainen, saarrettujen vihollisjoukkojen kimppuun käyminen olisi aiheuttanut. Motitetut taistelijat pyrittiin ensin väsyttämään, nälkiinnyttämään ja näin pakottamaan heidät antautumaan. Mottitaktiikalla oli suuri merkitys Suomen menestykseen sodassa.
Motittaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Motitus tapahtui siten, että metsän suojissa liikkuneet suomalaisjoukot pilkkoivat vihollisen marssirivistöt tai taisteluryhmät pieniksi ryhmiksi, jotka sitten voitiin saartaa ja tuhota pienin, nopeasti liikkuvin hiihtojoukoin tai jättää kypsymään eli odotettiin motin ammusten ja elintarvikkeiden loppumista, jolloin motti oli kypsä eliminoitavaksi. Pienen vihollisjoukon motitus ja motin purku kävi nopeasti. Suuria motteja puna-armeija huolsi ilmateitse ja jotkut motit kestivät sodan loppuun asti. Suomalaiset eivät voineet tälle mitään, koska käytettävissä ei ollut käytännössä lainkaan ilmatorjuntakalustoa tai ilmavoimaa.
Suomalaisten kyky hallita motteja talvisodassa perustui muun muassa
- maastoon ja tiestön vähäisyyteen
- puna-armeijan passiivisuuteen
- puna-armeijan kyvyttömyyteen liikkua talvisessa metsässä
- suomalaisten radiotiedustelun kykyyn murtaa radiosanomat motista ja mottiin. Niiden perusteella ulosmurtautumiskohdat ja -ajat saatiin usein tietoon etukäteen ja vähät joukot keskitettiin ulosmurtautumisyrityksiä vastaan.
Mottien tuhoamista varten suomalaiset kehittivät talvisodan jälkeen muun muassa 300 millimetrin järeää kranaatinheitintä sekä 180 mm raketinheitintä. Niitä oli tosin ehdotettu jo ennen talvisotaa, mutta puolustusmäärärahojen niukkuus esti projektit. Aseet saatiin vain prototyyppiasteelle. Kehitystyöhön panostaminen väheni pian, koska jatkosodan alussa eteneminen oli nopeaa ja ylimielisesti Neuvostoliiton antautumista pidettiin varmana. Saksan kärsittyä takaiskuja unohtuneet aseprojektit saivat uutta huomiota, mutta niiden kehitys oli jo myöhäistä.
Sotahistorian mottitilanteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suurimpia motteja sotahistoriassa on muun muassa Stalingradin taistelussa ollut saksalaisten mottitilanne. Mottitilanne kesti 19. marraskuuta 1942 – 31. tammikuuta 1943 asti. Motissa oli jopa 250 000 piiritettyä akselivaltojen sotilasta. Motista antautui tammikuun lopulla 1943 puna-armeijalle lopulta noin 90 000 miestä. Suomen sodissa parhaiten muistetaan kenties Raatteentien taistelu, jossa suomalaiset motittivat Neuvostoliiton 44. divisioonan. Motissa oli arvion mukaan jopa 13 000 puna-armeijan sotilasta. Motin lauettua suomalaiset saivat noin 1 100 antautunutta neuvostosotilasta.