Mikrosiru

Tämä artikkeli käsittelee eläinten tunnistamissovellusta. Mikropiiristä ja prosessorista on erilliset artikkelit.

Mikrosirua käytetään eläinten tunnistamiseen. Siru on noin 1 cm:n pituinen, 2 mm:n paksuinen lasi- tai muovikapseli. Siihen on tallennettu yksilöllinen koodi, joka luetaan erityisellä lukulaitteella ihon läpi. Mikrosiru ei lähetä säteilyä tms. Siru laitetaan neulanpistolla paikoilleen. Lemmikkieläimille siru laitetaan lapaluiden kohtaan nahan alle tai kaulan vasemmalle puolelle. Hevosille kaulan vasemmalle puolelle. Asettaminen sujuu yleensä rutiinitoimenpiteenä ilman rauhoitusta rokotuksen tavoin. Mikrosiruja pistävät eläinlääkärit, kasvattajajärjestöjen kouluttamat ja valtuuttamat merkitsijät sekä koulutetut siruttajat. Kennelliiton kouluttamia henkilöitä kutsutaan tunnistusmerkitsijöiksi.

Eksoottisten eläinlajien kaupassa varma tunnistusmenetelmä estää salakauppaa. Mikrosirun koodi on numerosarja, joka liitetään eläimen rekisteriin tai muuhun asiakirjaan viivakoodina ja numerona. Euroopassa on yleisesti käytössä ISO-standardin mukainen mikrosiru, joka voidaan lukea kaikilla yleisesti käytössä olevilla lukulaitteilla. Näitä on eläinlääkäreillä, tullilla, monilla kasvattajilla, näyttelyjärjestäjillä, eläinsuojeluyhdistyksillä ja löytöeläimiä vastaanottavilla löytöeläintaloilla. Maailmalla on muitakin sirujärjestelmiä.

Yleisesti näyttelysäännöissä sanotaan, että sirutetun eläimen omistajalla pitää olla oma lukulaite, joka pystyy lukemaan kyseisen sirun. Löytöeläin voidaan myös usein tunnistaa mikrosirun avulla, jos omistajan tiedot löydetään eläin- ja omistajatietokannasta ja ne ovat ajan tasalla. Näitä tietokantoja ovat esimerkiksi Kennelliiton tietokanta, Kissaliiton tietokanta, Turvasiru.fi sekä Siruhaku.fi -verkkopalvelu.

Sirut voivat joskus liikkua ihon alla tai lakata toimimasta.