Metsänhoitaja
Metsänhoitaja (ruots. forstmästare, lyhenne MH tai metsänhoit).[1] on arvonimi, joka myönnetään metsätieteellisestä koulutusohjelmasta valmistuneille maatalous- ja metsätieteiden maistereille (MMM). Alun perin metsänhoitaja oli Evon metsäopistosta valmistuneiden tutkintonimike. Kun metsänhoitajakoulutus siirrettiin vuonna 1908 Helsingin yliopistoon, tutkinnosta muodostui alempi korkeakoulututkinto. Tällöin ylempi korkeakoulututkinto oli maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti. Vastaava maisterin arvo myönnettiin anomuksesta kandidaatille ja jonka sai suoritettuaan leimaveron.
Metsänhoitajat työskentelevät metsäsektorilla ja sitä sivuavilla aloilla yleensä asiantuntija- ja esimiestehtävissä.
Suomessa metsänhoitajaksi voi valmistua Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa tai Itä-Suomen yliopiston luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnassa (Joensuun kampus). Metsätieteiden opiskelijoita näissä kutsutaan metsäylioppilaiksi.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sana metsänhoitaja vakiintui suomen kieleen Suomen senaatin kielenkääntäjän C. G. Borgin ansiosta, kun hän käänsi suomen kielelle eräitä metsähallintoa ja metsäopetusta koskevia säädöstekstejä ja saksalaisen ylimetsäneuvos Edmund von Bergin Suomen senaatille laatiman esityksen, jonka käännös julkaistiin nimellä ”Kertomus Suomenmaan metsistä 1858”.[2] Metsänhoitaja-nimikkeestä tehtiin arvonimi vasta 1970-luvun lopulla.[3]
Korkeampi metsäopetus alkoi Suomessa vuonna 1860, kun metsäkonduktööri A. G. Blomqvist otti rakenteilla olleeseen Evon metsäopistoon yksityisopetukseen kymmenen miestä, joista sitten tuli ensimmäiset Suomessa koulutetut metsänhoitajat.[4] Tuolloiseen opetussuunnitelmaan kuuluneita oppiaineita olivat esimerkiksi metsätiede, kemia ja kasvitiede. Opiskelijapulan vuoksi opisto oli suljettuna vuodesta 1867 vuoteen 1874.[2]
Yliopiston metsänhoitotutkintoon kuuluneet pääaineet olivat vuoteen 1944 asti metsänhoito, metsänarvioiminen, metsäpolitiikka ja metsäteknologia. Vuodesta 1944 vuoteen 1951 metsätutkinto oli jaettu yleis-, suo-, teknilliseen, taloustieteelliseen ja puukaupalliseen linjaan. Aluksi näistä vain neljä ensimmäistä oikeuttivat metsänhoitajan arvon saamiseen, mutta vuonna 1949 päätettiin antaa metsänhoitajan arvo myös puukaupallisen linjan suorittaneille. Vuonna 1951 metsätutkintoon lisättiin vielä kuudenneksi linjaksi metsänsuojelulinja.[5]
Metsänhoitajaliitto 1927–2016[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsänhoitajia oli 1868 vuonna 1960. Metsänhoitajien ammattijärjestö oli Metsänhoitajaliitto ry. Liitto perustettiin vuonna 1927[6] ja lakkautettiin vuonna 2016lähde?.
Metsänhoitajien koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Opiskelija voi suunnata kandivaiheessa joko metsäekonomian ja markkinoinnin tai metsien ekologian ja käytön puolelle. Maisterivaiheessa vastaava kahtiajako on metsien ekologia ja käyttö sekä metsäbiotalouden liiketoiminta ja politiikka. Kandi- ja maisteriopintojen opintosuunnat pitävät lisäksi sisällään kaikkiaan 10 erikoistumisalaa. Opintoihin kuuluu myös vapaavalintaisia opintoja sekä yleisopintoja, joiden avulla voi kehittää työelämässä vaadittavaa osaamista sekä tehdä tutkinnosta itsensä näköisen. Opiskelija voi suorittaa kursseja/opintokokonaisuuksia myös muissa Helsingin yliopiston koulutusohjelmissa tai jopa toisessa yliopistossa JOO:n (joustava opinto-oikeus) avulla (esim. Aalto yliopisto).[7]
Metsänhoitajien työllistyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsätieteiden maisterit työllistyvät enimmäkseen erilaisiksi asintuntijoiksi ja johtotehtäviin. Noin kaksi kolmasosaa työskentelee metsäalalla, jossa maistereiden suurimmat työllistäjät ovat teollisuus ja koulutus.[8]
Metsänhoitajat työllistyvät yleensä hyvin ja melko nopeasti valmistumisen jälkeen. Erikoistumisaloista parhaiten työllistyivät metsäekonomian opiskelijat, joista suuri osa kuitenkin työskentelee metsäalan ulkopuolella. Parhaiten koulutuksen sisältöä vastaavaan työhön työllistyivät metsänarvioinnin ja metsäsuunnittelun opiskelijat.[9]
Metsänhoitajien työttömyysaste on noin 3 %, mikä on keskimääräistä matalampi. Metsänhoitajia valmistuu vuodessa noin 80-100, ja yhteensä työmarkkinoilla on noin 2400 metsätieteiden opinnot suorittanutta maisteria. Metsänhoitajien työllisyysmahdollisuudet ovat jatkossakin todennäköisesti hyvät, sillä metsäsektorin työllistämisvaikutuksen arvellaan kasvavan biotalouden merkityksen kasvaessa. Noin puolet metsänhoitajista työskentelee yksityisellä sektorilla. Erilaisia metsänhoitajia työllistäviä aloja ovat esimerkiksi metsäteollisuus ja puukauppa, sahateollisuus, bioenergia, logistiikka ja metsiin liittyvä teknologia, metsäteollisuuden ja metsätalouden palvelutoiminta, ohjelmistot ja konsultointi, rahoitusala, valtion tutkimuslaitokset ja valtio-omisteiset liikelaitokset, ministeriöt sekä erilaiset järjestöt.[10]
Kansainvälisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metsänhoitajan (engl. forester) ammatti on hyvin kansainvälinen ja suomalaisilla metsänhoitajilla onkin hyvät mahdollisuudet työllistyä ulkomaille. Ulkomailla työskentelevien osuudella mitattuna metsänhoitajat on yksi Suomen kansainvälisimmistä akateemisista ammattikunnista. Koska monet suomalaisista metsäalan yrityksistä ovat kansainvälisiä ja toimivat useissa eri maissa, on metsänhoitajien mahdollista työskennellä ulkomailla myös suomalaisissa yrityksissä.[11]
Myös metsänhoitajaksi opiskelu voi tähdätä kansainvälisyyteen. Ulkomailla suoritetun opiskelijavaihdon tai harjoittelun lisäksi suomalaisessa yliopistokoulutuksessa tarjotaan useita englanninkielisiä kursseja joissa opiskelu tapahtuu kansainvälisessä ympäristössä yhdessä Suomessa vaihdossa olevien opiskelijoiden kanssa.[12]
Osana Helsingin yliopiston metsätieteiden laitosta toimii Viikki Tropical Resources Institute (VITRI) jossa metsänhoitajan opinnot suuntautuvat trooppisten ja sub-trooppisten metsien kestävään käyttöön ja hoitoon.[13]
IFSA (International Forestry Students’ Association on metsänhoitajiksi opiskelevien kansainvälinen katto-organisaatio, joka yhdistää metsäylioppilaita maailmanlaajuisesti. IFSA:n jäseniä ovat Helsingin ja Itä-Suomen yliopisto. Jäseniä on noin 3 000 yli 40 maassa. IFSA:n tarkoituksena on parantaa yliopistojen vaihtomahdollisuuksia ja edustaa opiskelijoita kansainvälisessä metsäalan päätöksenteossa. IFSA:n tavoitteita ovat metsäopintojen rikastuttaminen ja kansainvälisen vuorovaikutuksen lisääminen.[14]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 19.5.2013.
- ↑ 2,0 2,1 Tapani Tasanen: Läksi puut ylenemähän: Metsien hoidon historia Suomessa keskiajalta metsäteollisuuden läpimurtoon 1870-luvulla, s. 44–45 ja 281–291. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 920, 2004.
- ↑ Leena Paaskoski: Herrana metsässä: Kansatieteellinen tutkimus metsänhoitajuudesta, s. 10. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 1170, 2008.
- ↑ Cajander, A. K.: Katsaus Evon Metsäopiston vaiheisiin, s. 250. Suomen Metsänhoitoyhdistyksen Julkaisuja XXIV, 1908. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Itkonen, J.: Korkeampi metsäopetus, s. 347–353. Metsäkäsikirja: 1. osa (toim. Matti Jalava ), 1956.
- ↑ ”Metsänhoitaja”, Otavan Iso tietosanakirja 5. palsta 1583. Helsinki: Otava, 1963.
- ↑ Opintojen rakenne Helsingin yliopisto. 1.2.2017. Viitattu 13.12.2019.
- ↑ Sijoittumisselvitys 2014 2014. Työtehoseura. Viitattu 3.12.2019.
- ↑ metsätieteiden maistereiksi 2011−2015 valmistuneiden oppimistulosten työelämävastaavuus ja laadullinen työllisyys 2015. Työtehoseura. Viitattu 3.12.2019.
- ↑ Metsätieteet 2019. Loimu ry. Viitattu 4.12.2019.
- ↑ Metsatieteet.fi metsatieteet.fi. Viitattu 13.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Forest Sciences │ Master’s programme University of Helsinki. 9.7.2019. Viitattu 13.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Viikki Tropical Resources Institute University of Helsinki. 1.6.2016. Viitattu 13.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Simone Massaro: Homepage IFSA. Viitattu 13.12.2019. (englanniksi)
