Mania

Mania (maanisuus) on mielialahäiriö, jossa mieliala on epänormaalisti ja pysyvästi kohonneena ja kiihtyneenä mielialana, jota jatkuu vähintään viikon. Mieliala voi olla myös ärtyisä. Maanisessa tilassa oleva henkilö voi ajautua hakemaan mielihyvää tavoilla, joista on hänelle itselleen haittaa. Hän voi esimerkiksi käyttää rahaa yli varojen, sortua uhkapeleihin tai sopimattomaan sosiaaliseen käytökseen. Maanikkoa on kuitenkin vaikeaa hoitaa, sillä hän itse kokee olonsa hyväksi.

Manian oireisiin kuuluu tyypillisesti ylikorostunut itsetunto, vähentynyt unen tarve, puheliaisuus, kokemus ajatuksen kulun lennokkuudesta, huomiokyvyn häiriintyminen, lisääntynyt päämäärätietoinen toiminta ja taipumus sellaiseen mielihyvää tuottavaan toimintaan, jolla on suuri mahdollisuus johtaa kärsimystä aiheuttaviin seuraamuksiin. Jos näitä oireita esiintyy merkittävissä määrin yhdessä kohonneen mielialan kanssa, voidaan epäillä maniaa. Diagnoosin edellytyksenä on myös, että mielialahäiriö on niin vakava, että se aiheuttaa merkittävää haittaa ihmissuhteissa, työkyvyssä ja sosiaalisissa tilanteissa tai että sairaalahoito on välttämätöntä, jotta henkilö ei vahingoittaisi itseään tai muita. Päihteiden ja fysiologisten häiriöiden aiheuttamat oireet on myös rajattava pois, ellei kyseessä ole kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Maaniset vaiheet kuuluvat osana myös kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Maanisia tiloja voi esiintyä myös psyykelääkkeiden sivuvaikutuksena tai tiettyjen huumeiden käytön yhteydessä. Myös neurologiset häiriötilat voivat tuottaa maanisia oireita.

Mania voi aiheuttaa tarkkaavaisuuden ja päättelykyvyn heikentymistä sekä tapaturmia. Siihen liittyy usein myös nukahtamisvaikeudet. Maniassa univajeen vaikutus on kaksisuuntainen. Se aiheuttaa univajetta, joka puolestaan lisää maniaa, joka ilmenee mm. ylivilkkautena ja haastavana käytöksenä. Siten myös unen puute voi aiheuttaa maniaa.

Aiheesta muualla

• Kelnet-mielenterveystalo, HUS
• Matti O. Huttunen: Maniajakson hoito; Duodecim