Koulutus

Antsawikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Koulutus viittaa siihen kasvatuksen alueeseen, joka on organisoitua ja institutionalisoitua. Koulutus tähtää tietojen opettamiseen, taitojen harjaannuttamiseen sekä kognitiivisten kykyjen kehittämiseen.[1]

Koulutuksen painopiste alakoulussa, yläkoulussa ja lukiossa on yleissivistykseen pyrkivä, jonka jälkeen koulutus on enemmän ala- ja ammattikohtaista.

Koulutuksen määrä on viimeisen sadan vuoden kuluessa kasvanut merkittävästi. Jonkinlainen koulutus on nykyisin pakollinen kaikille ihmisille useimmissa maissa oppivelvollisuuden yleistyttyä nopeasti 1900-luvun aikana. Väestönkasvun ja koulutuksen määrän maailmanlaajuisen kasvun seurauksena Unesco arvioi, että seuraavan 30 vuoden koulutuksen useampi ihminen saa muodollisen koulutuksen kuin ihmiskunnan koko aiemman historian aikana.[2]

Suomalainen koulutusjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Koulutus Suomessa

Suomalainen koulutusjärjestelmä jakaantuu seuraavanlaisesti:

Koulutusjärjestelmä muistuttaa useimpien muiden Euroopan unionin maiden koulutusjärjestelmiä.

Koulutus ja hyvinvointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälisesti WTO:n neuvotteluissa koulutuksesta on pyritty tekemään kansainvälisen palvelukaupan osa ja vientituote, jolloin siihen panostetuista investoinneista voitaisiin odottaa entistä enemmän tuottoa. Samalla tavoitteena on nostaa kehittyvien maiden sivistyksen ja talouksien kasvua, koska tutkimuksin on osoitettu, että koulutuksen puute sekä miehillä että naisilla on usein epäsuorasti syynä erilaisiin ongelmiin, kuten AIDS:in leviämiseen, korruptioon, rikollisuuteen, syrjintään ja yhteiskunnalliseen epävakauteen.

Koulutuksen kehittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EU on tukenut työllisyyden parantamiseen tähtääviä koulutus- ja alukehitysprojekteja Euroopan sosiaalirahaston kautta.

Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriö kehittää koulutusta ja siihen liittyvää lainsäädäntöä, joka ohjaa koulutuksen muotoa ja kehittämistä.

Koulutus aluepolitiikkana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisinaan koulutuksen ja erilaisen alueellisen kehittämisen tai tukemisen raja on kuitenkin hyvin häilyvä. Myös valtiollisesti tai kunnallisesti budjetoitaessa koulutuksen voi joskus tulkita olevan osittain alueellista tai yksittäistä kehittämisrahaa tai subventiota, alueellisten opiskelupaikkojen ollessa merkittävä asia alueen elinvoimaisuuden kannalta.

Saavutettavuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutuksen maksuttomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useissa maissa perusasteen koulutus on maksutonta, mutta ammattiin valmistava koulutus kuten yliopistotutkinto on esimerkiksi monissa englanninkielisissä maissa maksullinen.

Pohjoismaissa, joissa yhteiskunta noudattaa tasa-arvoista palveluiden saavutettavuuden periaatetta, universalismia, myös yliopisto- ja ammattikoulutus on maksutonta. Tämä mahdollistaa koulutukseen osallistumisen yksilön tai hänen perheensä tulotasosta riippumatta, ja parantaa näin sosiaalista liikkuvuutta.

Suomalaisessa koulujärjestelmässä koulutus on itsessään maksutonta, mutta opiskelija joutuu kustantamaan osan opetusmateriaaleista kuten esimerkiksi lukiossa oppikirjat ja yliopistoissa läsnäoloilmoittautumisen yhteydessä maksettavat lukukausi- ja terveydenhuoltomaksut.

Koulutuksen periytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa korkeakoulutettujen vanhempien lapset päätyvät korkeakoulutukseen kahdeksan kertaa todennäköisemmin kuin kouluttamattomasta perheestä tulevat. Helsingissä korkeakoulutettujen lapsista 90 % suoritti keskiasteen, lähes aina lukion, kouluttamattomien lapsista reilu puolet. [3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rauste-von Wright, Maijaliisa : von Wright, Johan : Soini, Tiina: Oppiminen ja koulutus. 9. uud. p.. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-25677-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hirsjärvi, Sirkka: Kasvatustieteen käsitteistö, s. 95. Keuruu: Otava, 1982. ISBN 951-1-06754-0.
  2. Robinson, K.: Schools Kill Creativity. TED-luennot, 2006, Monterrey, Kalifornia, USA.
  3. Kotoa koululainen ponnistaa, Yliopisto-lehti 1/2009

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]