Kiikala
| Kiikala | |
|---|---|
| Entinen kunta – nykyiset kunnat: Salo |
|
 |
 |
|
sijainti |
|
 Kiikalan kirkko (1859) ja kellotapuli (1800). |
|
| Sijainti | |
| Lääni | Länsi-Suomen lääni |
| Maakunta | Varsinais-Suomen maakunta |
| Seutukunta | Salon seutukunta |
| Hallinnollinen keskus | Kiikalan kirkonkylä |
| Perustettu |
1639 1869 (kunta-asetus) |
| – emäpitäjä | Uskela |
| Liitetty | 2009 |
| – liitoskunnat |
Salo Halikko Kisko Kuusjoki Muurla Perniö Pertteli Suomusjärvi Särkisalo Kiikala |
| – syntynyt kunta | Salo |
| Pinta-ala |
245,3 km² [1] (1.1.2008) |
| – maa | 239,78 km² |
| – sisävesi | 5,52 km² |
| Väkiluku |
1 813 [2] (31.12.2008) |
| – väestötiheys | 7,56 as./km² (31.12.2008) |
| Ikäjakauma | 2007 [3] |
| – 0–14-v. | 15,7 % |
| – 15–64-v. | 61,5 % |
| – yli 64-v. | 22,7 % |
Kiikala on entinen Suomen kunta Varsinais-Suomen maakunnassa. Ennen kuntaliitosta se oli osa Länsi-Suomen lääniä ja aiemmin Turun ja Porin lääniä. Vuodesta 2009 lähtien Kiikala on ollut osa Salon kaupunkia.
Itsenäisen Kiikalan kunnan rajanaapureita olivat ennen kuntaliitosta Somero, Kuusjoki, Pertteli, Kisko, Suomusjärvi ja Nummi-Pusula. Aiemmin sen rajanaapureita olivat myös Somerniemi, joka vuodesta 1977 on ollut osa Someroa, sekä Nummi ja Pusula, jotka vuonna 1981 yhdistyivät Nummi-Pusulaksi ja ovat vuodesta 2013 olleet osa Lohjaa.
Kiikalassa on lentokenttä, jota käyttää pääasiassa Salon Seudun Ilmailukerho (SSIK).
"Kotoinen Kiikala, kauneinta Suomea" oli kunnan motto.[4]
Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiikalan läpi lounaasta koilliseen kulkee Kolmas Salpausselkä, jonka Kiikalaan, Suomusjärvelle, Somerniemelle ja Nummelle ulottuvalla, Kiikalannumeksi kutsutulla osuudella on Hyyppärän harjualue -niminen Natura 2000 -suojelualue. Harjualueella on muun muassa arvokkaita lähteikköjä[5], ja siellä sijaitsee myös Varsinais-Suomen korkein kohta, 163,9 metriä korkea kallioinen Särämäki.[6][7]
Luoteisosat Kiikalasta ovat savitasankoa, joka jatkuu Kiikalasta ja Kuusjoelta Someron kautta Loimaalle ja Marttilaan. Siellä savitasankoon syvään uurtuneet Rekijoen rotkolaaksot Rekijokilaakson Natura 2000 -suojelualueella muodostavat arvokkaita perinnemaisemia, jotka jatkuvat myös Someron puolella.[8]
Pohjoisosa Kiikalasta kuuluu Uskelanjoen vesistöalueeseen ja eteläosa Kiskonjoen–Perniönjoen vesistöalueeseen.[9][10]
Kiikalan järvistä Pernjärvi ja Kyynäräjärvi Perttelin rajalla ovat Perniönjoen latvajärviä. Etelässä Kiikalan alueelle ulottuu Kiskon Hirsijärvi, johon laskee pohjoisesta lintujärvenä tunnettu Omenojärvi eli Omenajärvi entiseltä Kiikalan ja Suomusjärven rajalta.[11] Entisellä Suomusjärven ja Kiikalan rajalla sijaitsee Kiikalan kaakkoisosan halki niin ikään Kiskonjoen latvasvesiin kuuluvaa Varesjokea pitkin Suomusjärven Aneriojärveen laskeva Varesjärvi.[12] Muita Varesjokeen laskevia järviä Kiikalassa ovat Ruukinjärvi ja Säräjärvi Johannislundissa nykyisellä Lohjan rajalla sekä joukko pikkujärviä ja lampia näiden ympärillä. Lähellä Kiikalan kirkonkylää Silvan kylässä Varesjokeen laskee Härjänvatsan lampi, jonka rannassa on Kiikalan kunnan perustama uimala.
Uskelanjoen latvahaaroja Kiikalassa ovat pohjoisesta Someron alueelta alkunsa saavat Rekijoki ja Terttilänjoki sekä kokonaan Kiikalan alueella virtaava Hitolanjoki, jotka yhtyvät Uskelanjoeksi Kiikalan Rekijoella. Rekijokeen ja Terttilänjokeen ei laske Kiikalasta järviä. Hitolanjoen latvoilla, Kiikalan kirkon luona, asutuksen ja peltojen ympäröimänä sen sijaan levittäytyi aiemmin Kiikalan kirkkojärveksi kutsuttu savipohjainen Kurajärvi. Sitä laskettiin kahteen otteeseen, ensin 1900-luvun alussa ja toisen kerran 1950–1960-luvuilla, jolloin koko järvi saatiin pumppuasemien avulla viljelysmaaksi.[13] Hitolanjoen valuma-alueella Kiikalassa sijaitsevat Lammenjärvi, jonka rannassa Kiikalan seurakunnan perustama, nykyään Salon seurakunnalle kuuluva leirikeskus, sekä Kiikalan seurakunnan jo 1950-luvulla rauhoittama Kultalähde.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Historiallisesti Kiikala on ollut osa todennäköisesti jo 1230-luvulla perustettua Uskelan kirkkopitäjää ja sittemmin osa tämän alaisuuteen 1440-luvulla muodostunutta Perttelin kappeliseurakuntaa, johon tuolloin kuuluivat myös Kuusjoki ja myöhemmin Someroon liitetyt Uskelan pohjoisosan kahdeksan kylää. 1590-luvulla Kiikalaan rakennettiin saarnahuone, ja siitä tuli Perttelin kappeliseurakunnan saarnahuonekunta.[14] Kiikalan seurakunta erotettiin Uskelasta itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi vuonna 1639.[15] Kiikalan kunta perustettiin vuonna 1869.
Kiikalassa toimi vuosina 1813–1960 Johannislundin lasitehdas, joka on yksi Museoviraston vuonna 2009 määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. 1960-luvun lopulla Kiikalaan Härjänvatsan teollisuusalueelle rakennettiin silloisen Suomen suurin kalkkitiilitehdas, Paraisten Kalkki Oy:n Kahi-tiiliä valmistava tuotantolaitos[16], joka nykyisin on ranskalaisen Saint-Gobain Weberin omistuksessa[17].
Kiikalan kunta yhdistettiin yhdeksän muun kunnan kanssa uudeksi kunnaksi 1. tammikuuta 2009 alkaen. Tällöin siihenastinen Salon kaupunki, Halikon kunta, Kuusjoen kunta, Perttelin kunta, Muurlan kunta, Perniön kunta, Särkisalon kunta, Kiskon kunta, Kiikalan kunta ja Suomusjärven kunta lakkautettiin ja tilalle perustettiin niiden silloiset alueet käsittävä uusi kunta, joka otti käyttöönsä Salo-nimen ja kaupunki-nimityksen.[18]
Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hitola, Hirvelä, Johannislund, Kesälä, Lasikylä (vir., aiemmin Hidoisenpyöli), Kiikala, Komisuo, Kruusila, Kärkelä, Pappila, Peltola, Pirilä, Rasvala, Rekijoki, Revä, Saari, Satakoski, Silva, Säräjärvi, Vanhakylä, Yltäkylä.
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiikalan lentokentällä järjestetään bomber-näytöksiä. Myös katuautojen kiihdytystapahtuma Burnout Party sekä VW-harrastajien VW Open -kiihdytyspäivä järjestetään siellä vuosittain. Merivoimat toimii aika-ajoin lentokentän ympärillä olevilla harjualueillalähde?.
Kiikalan pitäjäruoaksi valittiin 1980-luvulla ohraryynipuuroon tehty rusinaton maksalaatikko.[19]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- von Hertzen, Erik: Kiikalan historiallinen aika. Teoksessa: Kiikalan historia. Kiikala: Kiikalan kunta, seurakunta ja manttaalikunta, 1987. ISBN 951-99830-5-8.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
- ↑ Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
- ↑ Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
- ↑ Kiikalan kunta web.archive.org. 21.6.2007. Viitattu 15.8.2022.
- ↑ Hyyppärän harjualue Uudenmaan ELY-keskus, Varsinais-Suomen ELY-keskus. Viitattu 20.1.2014.
- ↑ Kiikala Turisti-infoa - Länsi-Suomen lääni. Infoa.fi. Viitattu 11.11.2008.
- ↑ Kansalaisen karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 11.11.2008.
- ↑ Rekijokilaakso Varsinais-Suomen ELY-keskus. Viitattu 20.1.2014.
- ↑ Vesistöalue. Kiskon-, Uskelan- ja Halikonjoki Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 15.5.2009.
- ↑ Kiskonjoki ja Perniönjoki Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 15.5.2009.
- ↑ Omenajärvi Luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 15.5.2009.
- ↑ Rauhala, Mikko: Varesjärven valuma-aluekartoitus. Turku: Turun ammattikorkeakoulu, 2005. julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 15.5.2009).
- ↑ von Hertzen 1987: 503–508.
- ↑ Pylkkänen, Ali: Elämä Uskelassa, s. 74-79. Teoksessa: Joki yhdisti ihmiset – Salon ja Uskelan historia n. 1150–1868. Salo: Salon kaupunki, 2006. ISBN 952-99735-0-0.
- ↑ von Hertzen 1987: 150-151.
- ↑ Kiikalaan tulee Suomen suurin kalkkitiilitehdas. Helsingin Sanomat, 29.12.1967, s. 17. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Toimipisteet Weber Saint-Gobain Oy. Viitattu 10.2.2019.
- ↑ Valtioneuvoston päätös Salon kaupungin, Halikon kunnan, Kuusjoen kunnan, Perttelin kunnan, Muurlan kunnan, Perniön kunnan, Särkisalon kunnan, Kiskon kunnan, Kiikalan kunnan ja Suomusjärven kunnan lakkauttamisesta ja uuden Salon kaupungin perustamisesta (1074/2007) finlex.fi. 22.11.2007. Helsinki: Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 10.1.2012.
- ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 21. Helsinki: Patakolmonen Ky.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kiikala Antsamedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta - Kiikalan kirkko Rakennusperintörekisteri. Museovirasto. Viitattu 21.6.2009.
- Kiikalan Kirkonkylän järvimaisemaa venäläisessä topografikartassa 1:21 000 vuodelta 1876 Kansallisarkiston digitaaliarkistossa