Katri Kulmuni
Katri Kulmuni | |
---|---|
Katri Kulmuni 2019 |
|
Suomen valtiovarainministeri | |
Edeltäjä | Mika Lintilä |
Seuraaja | Matti Vanhanen |
Pääministerin sijainen | |
Edeltäjä | Mika Lintilä |
Seuraaja | Matti Vanhanen |
Suomen elinkeinoministeri | |
Rinteen hallitus
6.6.2019–10.12.2019 |
|
Edeltäjä | Mika Lintilä |
Seuraaja | Mika Lintilä |
Keskustan puheenjohtaja | |
7.9.2019–5.9.2020
|
|
Edeltäjä | Juha Sipilä |
Seuraaja | Annika Saarikko |
Kansanedustaja | |
22.4.2015–
|
|
Vaalipiiri | Lapin vaalipiiri |
Henkilötiedot | |
Syntynyt |
4. syyskuuta 1987 Tornio |
Puoliso | Jyrki Peisa[1] |
Tiedot | |
Puolue | Suomen Keskusta |
Koulutus | yhteiskuntatieteiden maisteri (2010) |
Tutkinnot | Lapin yliopisto |
Uskonto | evankelis-luterilainen[2] |
Aiheesta muualla | |
Kotisivu |
Katri Briitta Ilona Kulmuni (s. 4. syyskuuta 1987 Tornio)[3] on suomalainen poliitikko, joka toimi syyskuusta 2019 syyskuuhun 2020 Suomen Keskustan puheenjohtajana[4][5] sekä joulukuusta 2019 kesäkuuhun 2020 Suomen valtiovarainministerinä ja pääministerin sijaisena Marinin hallituksessa. Kulmuni on myös Tornion kaupunginvaltuuston jäsen[6] ja on toiminut aikaisemmin sen puheenjohtajana[7].
Kulmuni nousi eduskuntaan vuoden 2015 vaaleissa. Toisella kaudellaan vuonna 2019 hänet valittiin kesäkuusta joulukuuhun 2019 toimineen Rinteen hallituksen elinkeinoministeriksi ja myöhemmin saman vuoden aikana Juha Sipilän seuraajaksi keskustan puheenjohtajaksi. Hallituksen vaihtumisen yhteydessä Kulmunista tuli Marinin hallituksen valtiovarainministeri.
Kulmuni piti 5. kesäkuuta 2020 tiedotustilaisuuden, jossa hän ilmoitti jättävänsä eroanomuksen tasavallan presidentille valtioneuvostosta valtiovarainministerinä. Suomen Kuvalehti oli paljastanut, että Kulmuni oli saanut yksityiseltä konsulttiyritykseltä viestintäpalveluita 56 000 eurolla. Viestintäpalvelujen katsottiin hyödyttäneen osittain Kulmunia vain henkilökohtaisesti. Koulutukset oli maksatettu ministeriöillä.[8]
Koulutus ja poliittisen uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kulmuni valmistui ylioppilaaksi Tornion yhteislyseon lukiosta vuonna 2006 ja yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi Lapin yliopistosta vuonna 2010 pääaineenaan kansainväliset suhteet ja yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 2018.[9]
Joulukuusta 2010 kesäkuuhun 2011 Kulmuni työskenteli ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrysen lehdistöavustajana.[10] Vuodesta 2015 alkaen Kulmuni toimi Suomi–Venäjä-Seuran puheenjohtajana[11] mutta luopui puheenjohtajuudesta 9. kesäkuuta 2019 tultuaan nimitetyksi elinkeinoministeriksi Rinteen hallitukseen.[12] Hän on toiminut myös Suomen YK-liiton hallituksen puheenjohtajana 2016–2017 ja Pohjola-Nordenin hallituksen puheenjohtajana 2018–2019.[13]
Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kulmuni on kertonut että yhteiskunnallisista asioista hänet sai kiinnostumaan yläasteen yhteiskuntaopin opettaja ja hän aloitti poliittisen toimintansa Keskustanuorissa 18-vuotiaana.[14] Hän toimi Lapin Keskustanuorten puheenjohtajana sekä Suomen Keskustanuorten liittohallituksen jäsenenä vuosina 2010–2011. Ensimmäisen kerran Kulmuni valittiin eduskuntaan vuoden 2015 vaaleissa Lapin vaalipiiristä[15] vaalipiirin suurimmalla äänimäärällä, 9 702 äänellä.[16]
Vuonna 2016 hänet valittiin yhdeksi keskustan varapuheenjohtajista[17]. Hän uusi varapuheenjohtajan paikkansa vuonna 2018[18][19]. Kulmuni toimi puolueensa varapuheenjohtajana Juha Sipilän vuoden 2019 vaalitappion aikaan[20][21].
Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Kulmuni valittiin jatkokaudelle eduskuntaan, kun hän sai 8 423 ääntä.[22]
Kulmuni nimitettiin elinkeinoministeriksi kesäkuussa 2019. Keskustan puheenjohtajaksi hänet valittiin puoluekokouksessa syyskuussa 2019. Hän voitti vastaehdokkaansa Antti Kaikkosen äänin 1092–829.[4] Myöhemmin samassa kuussa hänet nimitettiin pääministerin sijaiseksi.[23]
Marko Junkkarin mukaan Postin lakon yhteydessä pääministeri Antti Rinteen puheiden ristiriita Postin tiedotteen kanssa sai monet keskustalaiset pitämään varmana, että Rinne oli valehdellut eduskunnalle. Siksi keskusta ei voinut allekirjoittaa opposition välikysymykseen annettavaa hallituksen vastausta, joka tukisi Rinteen puheita. Kulmuni kertoi, ettei puolueen eduskuntaryhmällä tai puoluehallituksella ole luottamusta pääministeriin. Sdp:n eduskuntaryhmän kokouksen jälkeen Rinne jätti eronpyyntönsä 3. joulukuuta 2019.[24][25] Kulmuni valittiin valtiovarainministeriksi[26] ja pääministerin sijaiseksi Marinin hallitukseen[27]. Valtiovarainministerinä Kulmuni oli nuorin sitten Risto Rytin[28].
Kohu viestintävalmennuksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kesäkuussa Suomen Kuvalehti julkisti tietoja, joiden mukaan Kulmuni oli maksattanut henkilökohtaisia valmennuksiaan valtion rahoilla yli 50 000 euron edestä. Harri Saukkomaan Tekiriltä ostettu valmennus sisälsi muun muassa neuvonantoa, analyysiä ja strategista konsultointia. Kulmunia valmennettiin 6 324 euron edestä 3. joulukuuta 2019, jolloin Antti Rinne joutui eroamaan pääministerin toimesta.[29] Iltalehden mukaan Saukkomaa valmensi Kulmunia myös kamppailuun keskustan puheenjohtajuudesta Antti Kaikkosta vastaan syksyllä 2019.[30] Saukkomaa ja Tekir laskuttivat valtiovarainministeriöltä 5 600 euroa analyysistä, neuvoista sekä katsauksesta Kulmunin somekanaviin tämän julkaistua Instagramissa kyselyn, keitä Al-Holin pakolaisleiriltä pitäisi tuoda Suomeen[31]. Kulmuni lupautui maksamaan kustannukset ministeriöille takaisin[32]. Kulmuni päätti itse erota hallituksesta 5. kesäkuuta[33].
Kulmunille tilattiin syksyllä 2019 työ- ja elinkeinoministeriön tekemällä sopimuksella viestintäkoulutus, jonka yhteydessä tehtiin myös puitesopimus konsultointitöistä. Iltalehden julkaisemien Kulmunin erityisavustaja Kari Jääskeläisen ja ministeriön viestintäyksikön välisten viestien mukaan hankinta tehtiin ministeriön yleisistä sopimuksista poikkeavana suorahankintana ministerin toiveesta.[34] Kulmuni itse kertoi, ettei tiennyt koulutusten hinnasta eikä ollut osallistunut sopimuksen tekemiseen.[35][36] Kulmunin siirtymisen yhteydessä valtiovarainministeriö teki erillisen, samansisältöisen sopimuksen Tekirin kanssa. Valtiovarainministeriö teki hankinnasta oikeudellisen arvion, jonka mukaan hankintaan ei liity oikeudellisia tai hallinnollisia epäselvyyksiä, mutta suorahankinnan syytä ei ollut merkitty hankinta-asiakirjoihin asiaankuuluvasti. Valtiovarainministeriö päätti sopimuksen 11.5.2020 suorahankinnan perusteen poistuttua.[37] Kulmunin erityisavustajana toiminut Kari Jääskeläinen tuomittiin tapauksesta kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen petoksesta.[38]
Puheenjohtajavaali 2020[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keskustan puheenjohtajavaalissa 5. syyskuuta 2020 Kulmuni menetti puheenjohtajan paikkansa Annika Saarikolle. Vaalissa annettiin 2 264 hyväksyttyä ääntä, joista Saarikko sai 1 157 ääntä. Kulmunin äänimäärä oli 773.[39]
Kannanottoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kulmunin mukaan aluepolitiikka näkyy Rinteen hallituksen vuoden 2020 budjetissa, ja hänen mielestään elämisen edellytysten pitää olla mahdollisimman tasa-arvoisia kautta maan.[40]
Kulmuni totesi syyskuussa 2019, että hänen mielestään Suomen ilmastopolitiikka ei ole ollut riittävän yrityslähtöistä eikä elinkeinoelämämyönteistä. Hän uskoo, että hallituksen ilmastotavoitteen, jonka mukaan Suomi on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä, saavuttamiseksi yritykset on otettava tiukasti mukaan työhön.[41]
Helsingin Sanomien joulukuun 2019 gallupissa keskustan kannatus jäi 11,1 prosenttiin, joka oli puolueen huonoin kautta aikain. Lehden haastattelussa 27. joulukuuta Kulmuni pohdiskeli, ettei keskustan selviäminen ole enää ”automaatio”. ”Voi olla myös, ettei keskusta nouse tästä”, hän totesi.[42]
Kesäkuussa 2020 Kulmuni ehdotti eläkeiän nostamista.[43]
Vaalimenestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katri Kulmunin lapsuudenkoti on vanhalla sukutilalla, jossa Kulmuneita on asunut 1400-luvulta lähtien. Hänen isänsä on maaseudun pienyrittäjä ja äiti erityisopettaja. Lapsena hän kävi koulua Haaparannan puolella kielikoulussa, jossa opiskeli sekä suomalaisia että ruotsalaisia oppilaita. Hän opiskeli myös venäjää ja hakeutui opiskelemaan Pietariin.[14]
Katri Kulmuni on avoliitossa Jyrki Peisan kanssa, joka työskentelee johtajana Metsäteollisuus ry:ssä ja järjestön johtoryhmässä.[50] Tammikuussa 2022 pariskunta sai ensimmäisen lapsensa.[51]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sellutehtaita puolustaneen Katri Kulmunin puoliso on metsäalan lobbari Pohjalainen. Viitattu 5.7.2019.
- ↑ Vaalikone 2015Arkistoitu kopio Yle. Arkistoitu 7.6.2019. Viitattu 7.6.2019.
- ↑ Kemin nuoret esittää Katri Kulmunia ehdolle Suomenmaa.fi. Arkistoitu 18.5.2015. Viitattu 22.4.2015.
- ↑ 4,0 4,1 Tulikukka de Fresner: Katri Kulmuni on keskustan uusi puheenjohtaja Yle Uutiset. 7.9.2019. Viitattu 5.9.2020.
- ↑ Terhi Toivonen: Annika Saarikko keskustan johtoon selvin lukemin Yle Uutiset. 5.9.2020. Viitattu 5.9.2020.
- ↑ Kaupunginvaltuuston kokoonpano Tornion kaupunki. Viitattu 28.12.2019.
- ↑ Kaupunginvaltuusto 2013-2016 Tornion kaupunki. Viitattu 22.4.2015.
- ↑ Sundman, Robert: Katri Kulmuni eroaa valtiovarainministerin tehtävästä, jatkaa keskustan johdossa Yle Uutiset. 5.6.2020. Viitattu 9.6.2020.
- ↑ Kulmuni, Katri: Maankaappaukset ja taistelu ruuasta (pro gradu) 2018. Lapin yliopisto.
- ↑ Katrin CV Katrikulmuni.fi. Viitattu 22.4.2015.
- ↑ Katri Kulmuni valittu Suomi-Venäjä-Seuran puheenjohtajaksi Katri Kulmunin blogi. 28.11.2015. Viitattu 3.12.2015.
- ↑ Onnittelemme Katri Kulmunia! Suomi-Venäjä-Seura. 6.6.2019. Viitattu 28.7.2019.
- ↑ Katri Kulmuni eduskunta.fi. Viitattu 8.5.2020.
- ↑ 14,0 14,1 Katri esittäytyy - Katri Kulmuni katrikulmuni.fi. Viitattu 6.9.2020.
- ↑ Katri Kulmuni eduskunta.fi. Viitattu 14.12.2019.
- ↑ Haapanen, Liisa: Eduskuntavaalien tulos vahvistettiin Lapissa Yle Uutiset. 22.4.2015. Viitattu 22.4.2015.
- ↑ Keskustan varapuheenjohtajiksi Juha Rehula, Katri Kulmuni ja Antti Kurvinen Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 14.9.2019.
- ↑ Keskustan Katri Kulmuni tavoittelee jatkoa varapuheenjohtajana: "Keskusta on tulevaisuusliike" aamulehti.fi. Viitattu 14.9.2019.
- ↑ Keskustan johtoon tuli ”akkavalta”, uudeksi puoluesihteeriksi nousi Riikka Pirkkalainen Helsingin Sanomat. 9.6.2018. Viitattu 14.9.2019.
- ↑ Kommentti: Puheenjohtajakisa oli keskustan suuri illuusiotemppu Helsingin Sanomat. 7.9.2019. Viitattu 14.9.2019.
- ↑ Keskustan Kulmuni myönsi Ylellä olevansa vastuussa viime vaalikauden päätöksistä Helsingin Sanomat. 14.9.2019. Viitattu 14.9.2019.
- ↑ 22,0 22,1 Ehdokkaat, Lapin vaalipiiri – Eduskuntavaalit 2019 Yle. Viitattu 5.9.2022.
- ↑ Katri Kulmunista pääministerin ensimmäinen sijainen Valtioneuvosto. 12.9.2019. Viitattu 13.9.2019.
- ↑ Kuka siellä? Helsingin Sanomat. 8.12.2019.
- ↑ Pääministeri Antti Rinne jätti eropyyntönsä tasavallan presidentille Kainuun Sanomat. Viitattu 13.12.2019.
- ↑ Katri Kulmunista valtiovarainministeri, Mika Lintilä siirtyy elinkeinoministeriksi Yle Uutiset. Viitattu 2.1.2021.
- ↑ Marinin hallitus nimitettiin Valtioneuvosto. Viitattu 2.1.2021.
- ↑ Katri Kulmuni muistelee kohua, joka suisti hänet politiikan huipulta Helsingin Sanomat Kuukausiliite. 2.1.2021. Viitattu 2.1.2021.
- ↑ Paananen, Karoliina ja Liski, Jarno: Kulmuni käyttänyt runsaasti konsultin apua muun muassa ”viestien sparraamiseen" Suomenkuvalehti.fi. 2.6.2020. Viitattu 8.6.2020.
- ↑ Lehtonen, Marko-Oskari; Nurmi, Lauri ja Ristamäki, Juha: IL-Analyysi: Katri Kulmuni käytti valtion rahoja oman etunsa edistämiseen iltalehti.fi. Viitattu 8.6.2020.
- ↑ STT:n saamat asiakirjat: Tekir antoi joulukuussa viestintäkonsultointia Kulmunin Instagram-kohuun liittyen, valtiovarainministeriö maksoi laskun Yle Uutiset. Viitattu 23.6.2020.
- ↑ Heidi Huotilainen: Katri Kulmuni maksaa itse kohutun esiintymiskoulutuksen kulut Uusi Suomi. Viitattu 5.6.2020.
- ↑ Katja Incoronato: Katri Kulmuni eroaa valtiovarainministerin paikalta Kauppalehti. Viitattu 5.6.2020.
- ↑ Lehtonen, Marko-Oskari: "Poikkeamiset nousevat helposti otsikoihin" - IL paljastaa viestinvaihdon Kulmunin kohukoulutuksen taustalla iltalehti.fi. 5.6.2020. Iltalehti. Viitattu 9.6.2020.
- ↑ Kulmuni avasi tuntojaan myllytyksestä Yle Uutiset. 13.6.2020. Viitattu 23.6.2020.
- ↑ Parkkonen, Tommi: Kulmuni kohukoulutuksestaan Iltalehti. 3.6.2020. Viitattu 23.6.2020.
- ↑ Oikeudellinen arvio valtiovarainministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön viestintähankinnoista vm.fi. 3.6.2020. Valtiovarainministeriö. Viitattu 9.6.2020.
- ↑ Lehtonen, Marko-Oskari: Katri Kulmunin entinen avustaja tuomittiin petoksesta – kolme kuukautta ehdollista vankeutta iltalehti.fi.
- ↑ Puheenjohtajakisan hävinnyt Kulmuni: ”Vaaleissa välillä voittaa, välillä häviää” Ilta-Sanomat. 5.9.2020. Viitattu 6.9.2020.
- ↑ Kulmuni: Budjettia ohjasi viiden puolueen yhteinen päämäärä suomenmaa.fi. 17.9.2019. Viitattu 23.9.2019.
- ↑ Vientialat ja hallitus lähtevät ratkomaan ilmastotavoitetta Helsingin Sanomat. 22.9.2019. Viitattu 23.9.2019.
- ↑ Kommentti: Kepun syvä ahdinko on myös pääministeri Marinin ahdinko Ilta-Sanomat. 28.12.2019. Viitattu 28.12.2019.
- ↑ Hannele Muilu: Keskustan Kulmuni selittää yllättävää esitystään eläkeiän nostamisesta yle.fi/uutiset. 8.6.2020. Viitattu 8.6.2020.
- ↑ Ehdokkaat vertauslukujärjestyksessä, Tornio – Kuntavaalit 2008 Yle. Viitattu 5.9.2022.
- ↑ Ehdokkaat vertauslukujärjestyksessä, Tornio – Kuntavaalit 2012 Yle. Viitattu 5.9.2022.
- ↑ Tornio – Kuntavaalit 2017 Yle. Viitattu 5.9.2022.
- ↑ Tornio – Kuntavaalit 2021 Yle. Viitattu 5.9.2022.
- ↑ Ehdokkaiden äänimäärät, Lapin vaalipiiri – Eduskuntavaalit 2011 Yle. Viitattu 5.9.2022.
- ↑ Ehdokkaiden äänimäärät, Lapin vaalipiiri – Eduskuntavaalit 2015 Yle. Viitattu 5.9.2022.
- ↑ Öljykauppias, ex-kiekkoilija ja ”poliittinen eläin” Ilta-Sanomat. 29.12.2019. Viitattu 29.12.2019.
- ↑ Katri Kulmuni sai vauvan – ”En voisi olla kiitollisempi” www.iltalehti.fi. Viitattu 31.1.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
v.aspx Katri Kulmuni] Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
Edeltäjä: Mika Lintilä |
Suomen valtiovarainministeri 2019–2020 |
Seuraaja: Matti Vanhanen |
Edeltäjä: Juha Sipilä |
Suomen Keskustan puheenjohtaja 2019–2020 |
Seuraaja: Annika Saarikko |
|
|
|
|
Nuorsuomalainen Puolue 1905 Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalainen Maalaisliitto 1906–1908| Suomen Maalaisväestön Liitto 1907| Pientalonpoikien Puolue 1959 (uusi puolue) | Keskustapuolue 1964 (Maalaisliiton nimenmuutos) | Suomen Maaseudunpuolue 1966 (Pientalonpoikien Puolueen nimenmuutos) | Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue 1972 (osa Suomen Maaseudun puolueesta) Suomen Keskusta – Centern i Finland 1988 (Keskustapuolueen nimenmuutos) | Perussuomalaiset 1995 (uusi puolue vararikkoon menneen Suomen Maaseudunpuolueen pohjalta) |