Kalastushallitus

Kalastushallitus oli Suomessa 1918–1923 toiminnassa ollut keskusvirasto, jonka toimipaikka sijaitsi Helsingissä. Se perustettiin 19. heinäkuuta 1918 ja se oli aluksi senaatin ja sen maataloustoimituskunnan alainen. Senaatin nimeksi tuli 27. marraskuuta 1918 valtioneuvosto ja samalla maataloustoimituskunnasta tuli maatalousministeriö.

Tehtävät ja virat

Kalastushallituksen tehtävänä oli seurata kalastuselinkeinon kehitystä ja valvoa sen tarpeita, tehdä aloitteita elinkeinon edistämiseksi sekä kohottaa ja turvata kalastajien taloudellinen asema. Lisäksi se ohjasi ja tarkasti kalatalouden opetusta ja neuvontaa, edisti kalastushoitoyhdistysten ja kalastuskuntien perustamista sekä edisti kalanviljelystä, kalatalouden tutkimusta ja koetoimintaa. Kalastushallitus järjesti myös kalanistutuksia, edisti kalastusalusten ja pyydysten valmistusta, järjesti kalakauppaa sekä edisti kalasäilyketeollisuutta. Kalastajien ja kalastusvälineiden vakuutusten aikaansaaminen ja tilastojen laadinta kuuluivat niin ikään kalastushallituksen tehtäviin.

Kalastushallituksen puheenjohtajana toimi ylijohtaja ja jäseninä kaksi kalastusneuvosta ja asessori. Näiden lisäksi viraston henkilökuntaan kuului kaksi apulaiskalastusneuvosta, notaari ja tarpeellinen määrä virastoapulaisia eli toimisto- ja laboratorioapulaisia ja puhtaaksikirjoittajia.

Keskusviraston ylijohtajana toimi koko sen toiminta-ajan filosofian tohtori Toivo Järvi (1877–1960), joka toimi vuodet 1924–1947 maataloushallituksen kalataloudellisen tutkimustoimiston johtajana. Kalastushallituksen asessori oli William Wallenius.

Päätösten synty

Kalastushallitus oli kolleginen virasto, jossa äänestykseen joutuneet asiat ratkaisi äänten enemmistö ja äänten mennessä tasan puheenjohtajan mielipide. Viraston istunnoissa puhetta johti ylijohtaja tai hänen poissa ollessaan virkaiältään vanhin jäsen. Kalastushallitus oli päätösvaltainen, kun istunnossa oli puheenjohtajan lisäksi paikalla kaksi jäsentä. Myös apulaiskalastusneuvokset ottivat osaa istuntoihin, kun heidän esittelemiään asioita käsiteltiin ja niistä päätettiin. He saivat ottaa osaa myös äänestyksiin. Lisäksi istuntoihin oli mahdollista kutsua äänivallattomia asiantuntijoita, joille maksettiin korvaus voimassa olleen matkustussäännön mukaan.

Muutosta viraston päätöksiin ja määräyksiin oli mahdollista hakea valittamalla senaatin talousosastoon 30 päivän kuluessa asian tiedoksi saannista.

Viraston toiminta

Viraston moottoripursien hankkimiseen ja ylläpitoon tarvittavan määrärahan päätti vuosittain senaatti. Viraston alaisina viranomaisina toimivat kalastustarkastajat ja kalastusmestarit. Tammikuussa 1919 kalastushallitukseen siirrettiin aiemmin elintarvehallituksen toimialaan kuuluneet kalapörssien perustaminen sekä kalojen ja kalatuotteiden kauppaa ja maastavientiä koskeneet asiat.

Kalastushallituksen toiminta päättyi, kun vuoden 1924 alussa aloitti toimintansa uusi virasto, maataloushallitus. Maataloushallituksessa kalataloutta, sen opetusta ja neuvontaa sekä kalavesien hoitoa koskeneet asiat käsitteli kalatalousosasto. Kalatalouden tutkimustoiminnasta huolehti maataloushallituksen kalataloudellinen tutkimustoimisto.

Lähteet

• Asetus kalastushallituksesta, 70/1918
• Asetus senaatin ja sen toimituskuntien nimen muuttamisesta, 161/1918
• Valtioneuvoston päätös niiden kalakauppaa koskevien asioiden käsittelyn siirtämisestä kalastushallitukseen, jotka erinäisten senaatin päätösten mukaan aikaisemmin ovat olleet elintarvehallituksen ja senaatin elintarvetoimituskunnan käsiteltäviä, 5/1919
• Asetus maataloushallituksesta, 242/1923
• Kuka kukin oli, Otava 1961, hakusana Toivo Järvi