Kainuunsaame
Kainuunsaame | |
---|---|
Tiedot | |
Alue | Suomi |
Puhujia | 0 (sammunut noin 1800) |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | uralilaiset kielet |
Kieliryhmä |
suomalais-ugrilaiset kielet suomalais-permiläiset kielet suomalais-volgalaiset kielet suomalais-saamelaiset kielet saamelaiskielet itäsaamelaiskielet |
Kainuunsaame on kuollut saamelaiskieli, jota puhuttiin Kainuussa. Se kuoli sukupuuttoon 1700-luvulla, kun aiemmin saamelaiskieltä puhuneet kainuunsaamelaiset sulautuivat suomalaisiin ja siirtyivät puhumaan suomea. Kainuunsaame kuului itäsaamelaiseen kieliryhmään.
Kainuun alkuperäiset asukkaat olivat saamelaisia metsästäjiä ja kalastajia. 1600-luvulla Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe vauhditti Kainuun väestönkasvua lupaamalla uudisasukkaille kymmenen vuoden verovapauden. Kainuun asuttaminen Ruotsille uskollisilla suomalaisilla oli välttämätöntä, koska venäläiset uhkasivat aluetta idästä. Uudisasukkaat tulivat pääasiassa Savosta; siksi Kainuussa puhuttu suomen murre on hyvin lähellä savolaismurteita.
Arvostelussaan Jaakko Anhavan kirjasta Maailman kielet ja kielikunnat (1998) Tapani Salminen on pitänyt oletusta keminsaamesta erillisen kainuunsaamen olemassaolosta heikosti perusteltuna.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Salminen, Tapani: Uusi suomenkielinen kokonaisesitys maailman kielistä. Virittäjä, 2000, nro 1, s. 154. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 31.12.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lehtola, Veli-Pekka: Eteläisen Suomen muinaiset lappalaiset. Muinaistutkija, 2008, nro 4, s. 2-18. Suomen arkeologinen seura. Lehden verkkoversio (pdf) Viitattu 31.12.2019.
- Itäiset saamelaiskielet Tieteen termipankki. Viitattu 31.12.2019.
|