Howard Carter
| Howard Carter | |
|---|---|
 Howard Carter Chicagossa vuonna 1924. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. toukokuuta 1874 |
| Kuollut | 2. maaliskuuta 1939 (64 vuotta) |
| Ammatti | arkeologi, egyptologi |
| Muut tiedot | |
| [[Tiedosto:{{#property:p109|from=}}
v|128px|Allekirjoitus]] Allekirjoitus |
|
Howard Carter (9. toukokuuta 1874 – 2. maaliskuuta 1939) oli englantilainen arkeologi ja egyptologi. Kuuluisaksi hänet teki faarao Tutankhamonin haudan löytäminen Kuninkaiden laaksosta Egyptissä.[1]
Lapsuus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Carter syntyi Kensingtonissa, Lontoossa. Hän oli nuorin perheen kahdeksasta lapsesta. Hänen isänsä, Samuel Carter, oli taiteilija, joka maalasi pääasialliseksi työkseen muotokuvia lemmikeistä. Carter vietti lapsuusvuotensa Swaffamissa, Pohjois-Norfolkissa. Hän ei saanut varsinaista koulutusta, mutta hänen isänsä opetti hänelle maalaamisen ja piirtämisen perusteet ja hänestä tulikin varsin taitava maalari. Carter ei kuitenkaan halunnut jatkaa isänsä ammattia.
Carter oli erittäin kiinnostunut mahdollisuudesta kopioida muinaisegyptiläisiä maalauksia ja tekstejä. Lokakuussa 1891, ollessaan 17-vuotias, hän nousi laivaan, jonka määränpäänä oli Aleksandria Egyptissä. Tämä oli Carterin ensimmäinen matka ulkomaille.
Työ arkeologina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Carterin ensimmäinen varsinainen työ oli Beni Hassanista löydetyn Keski-Egyptin prinsessan haudan kaivauksilla. Hänen tehtävänsä oli kopioida haudan seinillä olevat maalaukset ja kirjoituksen paperille, jotta niitä voitaisiin tutkia myöhemmin. Carter oli hyvin ahkera työntekijä ja hän suhtautui työhönsä suurella innolla. Hän kopioi maalauksia päivisin ja vietti jopa yönsä haudassa.
Vuonna 1892 Carter siirtyi William Flinders Petrien alaisuuteen Tell-el Amarnassa käynnissä oleviin kaivauksiin. Petrie ei aluksi uskonut että Carterista tulisi koskaan hyvää arkeologia, mutta Carter todisti luulot vääriksi löytämällä monia merkittäviä esineitä kaivauksilta. Petrien opastuksessa Carterista tuli varsin taitava arkeologi. Koska Carter oli myös taitava piirtäjä ja maalari, hän laati piirrosluonnokset Tell el-Amarnan kaivauksilta löydetyistä esineistä.
Kaivauksien alkaessa kuningatar Hatšepsutin kuolintemppelissä Deir el Bahrissa, Carter nimitettiin johtamaan maalausten kopiointia. Näin hänelle tarjoutuivat erinomaiset mahdollisuudet kehittää edelleen maalaus-, kaivaus- ja entisöintitekniikkaansa. Vuonna 1899, ollessaan 25-vuotias, Carterille tarjottiin paikkaa Ylä-Egyptin monumenttien ylitarkastajana. Hänen virkaansa kuului Ylä-Egyptin arkeologisten tutkimusten valvonta ja hallinta.
Myöhemmin tuntemattomiksi jääneet ranskalaiset juopuneet turistit kuitenkin päättivät Carterin ylitarkastajan uran. Turistit ryhtyivät väkivaltaisiksi arkeologisten alueiden vartijoita kohtaan ja Carter antoi vartijoille luvan puolustaa itseään. Jälkeenpäin tuohtuneet turistit valittivat Carterin toimista ja hänen esimiehensä vaativat häntä esittämään virallisen anteeksipyynnön. Carter kuitenkin kieltäytyi uskoen tehneensä oikean ratkaisun, jolloin hänet siirrettiin rangaistukseksi arkeologiselta merkitykseltään olemattomaan Tantan kaupunkiin Ala-Egyptiin. Tämän jälkeen Carter erosi virastaan vuonna 1905.
Vuosina 1905–1907 Carter toimi pääasiassa vesivärimaalarina ja ajoittain oppaana turisteille. Vuonna 1908 Gaston Maspero esitteli hänet Lordi Carnarvonille (George Herbert, viides Carnarvonin jaarli). Carter tuli hyvin toimeen Carnarvonin kanssa ja heidän yhteistyönsä tuotti hyvää tulosta.
Lordi Carnarvon nimitti Carterin Thebassa rahoittamiensa kaivausten esimieheksi. Vuoteen 1914 mennessä Carnarvon omisti yhden maailmaan laajimmista ja arvokkaimmista kokoelmista muinaisegyptiläisiä esineitä. Carter ei kuitenkaan tyytynyt tähän.
Carterin tavoitteena oli löytää siihen aikaan vielä tuntemattoman faarao Tutankhamonin hauta. Vuosien työ ei kuitenkaan tuottanut muutamaa pientä esinettä suurempia löytöjä. Carter jatkoi tutkimuksiaan Amenhotep III:n haudassa vuonna 1915 ja muualla Kuninkaiden laaksossa vuosina 1917–1922. Carnarvon ei kuitenkaan ollut tyytyväinen löytöjen vähäisyyteen ja antoikin vuonna 1922 Carterille rahoitusta enää yhdeksi vuodeksi.
Tutankhamonin hauta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Takaiskusta masentumatta Carter ryhtyi määrätietoisesti etsimään Tutankhamonin hautaa 4. marraskuuta 1922. Vain kolmea päivää myöhemmin haudan sisäänkäynti oli paikallistettu. Noin kolme viikkoa myöhemmin hautaan johtava porraskäytävä oli kaivettu esiin ja haudan tukkiva laasti oli näkyvissä. 26. marraskuuta käytävä oli tyhjennetty kiviromusta ja viimeinen käytävän tukkiva laastikerros oli kokonaan näkyvillä. Noin kello neljä iltapäivällä Carter rikkoi laastikerroksen ja meni sisään hautaan. Hän oli tehnyt yhden vuosisadan merkittävimmistä arkeologisista löydöistä paikantamalla ja avaamalla Tutankhamonin haudan.
.jpg)
Hauta oli lähes koskematon ja siellä oli käyty vain pari kertaa haudan alkuperäisen sulkemisen jälkeen. Kaikki hautaan alun perin sijoitetut esineet olivat yhä tallella. Haudassa olleiden esineiden luettelointiin meni lähes kymmenen vuotta.[2]
Hauta avattiin 17. helmikuuta. Maaliskuun 6. päivä lordi Carnarvon sai poskeensa sääskenpiston aiheuttaman tulehduksen, ja hän kuoli siihen 5. huhtikuuta.[3]
Carnarvonin kuoleman jälkeen erilaiset tarinat muumion kirouksesta levisivät kulovalkean tavoin mediassa ympäri maailmaa. Useat lehdet kirjoittivat artikkeleja, joissa spekuloitiin mahdollisuutta, että Tutankhamon olisi langettanut kirouksen haudanryöstäjille ja nimenomaan tämä kirous olisi aiheuttanut lordi Carnarvonin kuoleman.[2]
Tiedetään, että Carnarvon halusi pitää lehdistön poissa arkeologien tieltä, ja että hän myi yksinoikeuden haudan kuviin The Timesille. Kiroustekstiä en näy missään haudassa, ja on mahdollista että se on keksitty kokonaan tai syntynyt jonkun tekstin väärästä tulkinnasta.[3]
Tutankhamonin jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tutankhamonin hautakaluston luetteloimisen jälkeen esineet lähetettiin Kairon egyptiläiseen museoon.[2] Tutankhamonin ruumis tutkittiin ja asetettiin takaisin hautaan. Carter ei enää tämän jälkeen toiminut yksilläkään kaivauksilla ja hän lopetti arkeologin uransa. Hän alkoi keräillä muinaisegyptiläisiä esineitä. Hän työskenteli eri museoille ja matkusti luentokiertueella Yhdysvalloissa kertomassa Egyptistä ja Tutankhamonista.[4]
Howard Carter kuoli 64-vuotiaana Albert Courtissa, Kensingtonissa.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- James, T. G. H.: Howard Carter : the path to Tutankhamun. Rev. pbk. ed.. London, New York: Taurus Parke Paperbacks, 2001. ISBN 1-86064-615-8. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Howard Carter Biography. 2.4.2014. A&E Television Networks. Viitattu 22.12.2015.
- ↑ 2,0 2,1 2,2 Howard Carter, 64, Egyptologist, Dies On This Day – The New York Times. 3.3.1939. Viitattu 22.12.2015.
- ↑ 3,0 3,1 Curse of Tutankhamuns tomb Ancient Egypt Online. Viitattu 22.12.2015.
- ↑ Howard Carter History Channel. Viitattu 22.12.2015.
- ↑ Howard Carter Biography The Royal Borough of Kensington and Chelsea. Viitattu 22.12.2015.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Than, Ker: Howard Carter: "Miraculous," Misunderstood Man Behind Google's Doodle National Geographic. 11.3.2012. Viitattu 2.3.2019 (englanniksi).
- Howard Carter Encyclopædia Britannica. 26.2.2019. Viitattu 2.3.2019 (englanniksi).
- Egyptologist Howard Carter dies - archive, 1939 The Guardian. 5.3.2018. Viitattu 2.3.2019 (englanniksi).
- Mascort, Maite: Close Call: How Howard Carter Almost Missed King Tut's Tomb National Geographic. 12.4.2018. Viitattu 2.3.2019 (englanniksi).