Tämä on hyvä artikkeli.

Halikko

Antsawikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Halikko
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Salo
Halikko vaakuna.svg Halikko.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta Salon seutukunta
Kihlakunta Salon kihlakunta
Hallinnollinen keskus Halikon kirkonkylä
Perustettu 1200-luvun lopulla (kirkkopitäjä)
1866 (kunta-asetus)
– emäpitäjä Uskela
Kuntaliitokset Angelniemi (1967)
Liitetty 2009
– liitoskunnat Kiikala
Kisko
Kuusjoki
Muurla
Pertteli
Perniö
Suomusjärvi
Salo
Särkisalo
Halikko
– syntynyt kunta Salo
Pinta-ala 381,8 km² [1]
(1.1.2008)
– maa 357,59 km²
– sisävesi 1,14 km²
– meri 23,07 km²
Väkiluku 9 788  [2]
(31.12.2008)
– väestötiheys 27,37 as./km² (31.12.2008)
Ikäjakauma 2007 [3]
– 0–14-v. 18,9 %
– 15–64-v. 65,9 %
– yli 64-v. 15,1 %

Halikko on Suomen entinen kunta, joka vuoden 2009 alusta tuli osaksi Salon kaupunkia.

Halikon kunta sijaitsi Varsinais-Suomen maakunnassa ja oli ennen kuntaliitosta osa Länsi-Suomen lääniä, aiemmin Turun ja Porin lääniä. Itsenäinen Halikko sijaitsi hyvien tie- ja rautatieyhteyksien varrella, joiden ansiosta se oli kasvava ja nopeasti teollistuva maatalouspitäjä kuntaliitokseen tultaessa.[4] Halikon ammatissa toimivasta väestöstä noin puolet sai elantonsa palvelualoilta, runsas kolmannes teollisuudesta ja kymmenesosa maataloudesta.[5] Ennen kuntaliitosta Halikon naapurikunnat olivat Kemiö, Kuusjoki, Marttila, Paimio, Perniö, Salo ja Sauvo. Vuodesta 1967 Halikkoon kuului siitä vuonna 1916 itsenäistynyt Angelniemen kunta.

Vuodesta 2009 likimain entisen Halikon kunnan alueella toimii Salon kaupunginhallituksen alaisuudessa Turuntien aluetoimikunta linkkinä Salon kaupungin hallintoon.[6][7]

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimen Halikko uskotaan juontuvan germaanisesta etunimestä Halicho tai Halik.[8] Nimen toinen mahdollinen alkuperä tulee muinaisesta suomalaisesta jumalasta Hallista, jonka sanottiin asuvan korkeilla vuorilla. Halikossa on lukuisia korkeita mäkiä, joten nykyinen nimi on voinut muodostua sanasta Halliko.[9] Nimi on todennäköisesti alueelle muuttaneiden germaanien antama. Ensimmäinen mahdollinen viittaus Halikkoon vuodelta 1313, jolloin mainitaan suomalainen paikka Halki. Ensimmäinen kiistaton viittaus Halikkoon on vuodelta 1330.[10]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halikon aarre on valmistettu ristiretkiaikana arviolta vuosien 1050 - 1150 välillä.[11]

Halikko asutettiin hyvin varhain. Suomusjärven kulttuurin asuinpaikkoja on löydetty muun muassa Märynummelta ja myöhäisempiä löytöjä Hajalasta.[12] Merenpinnan laskiessa Halikosta tuli rautakaudella tärkeä kauppa- ja kohtaamispaikka. Aikoinaan muun muassa viikingit purjehtivat Halikon silloiselle rannikolle nykyisen Rikalanmäen paikkeille käymään kauppaa. Tämän puolesta puhuvat lukuisat arkeologiset löydöt ja rautakautinen kalmisto Rikalanmäellä.[13]

Vielä ristiretkiaikana Rikala oli merkittävä valtakeskittymä Halikonlahden suulla. Rikalasta, joka oli todennäköisesti alun perin hämäläisten kauppapaikka, kehittyi Halikon ensimmäinen pitäjä, josta Halikko lähti vähitellen kehittymään.[14] Kristinusko vakiintui pakanallisten hämäläisten kauppa-alueella hitaasti, ja niinpä alueen kirkollinen hallinto keskittyi naapuripitäjään Uskelaan.[15] Perimätiedon mukaan toinen ristiretki Suomeen olisi tehty Halikon Rikalan kautta, jossa Birger-jaarli nousi maihin.[16]

Ruotsin vallan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halikko irtautui Uskelasta todennäköisesti jo 1200-luvun lopulla, ja ensimmäisen kerran Halikon kirkkopitäjä mainitaan asiakirjoissa vuonna 1313.[17] Halikkoon perustettiin 1300-luvulla myös kartanoita, joista ensimmäinen oli Joensuun kartano. Sitä seurasivat Vuorentaan ja Wiurilan kartanot. Ruotsin kuningas läänitti maitaan aatelisille, ja kartanot omistivat valtavia alueita Varsinais-Suomen rannikolta, suurimpana Joensuun kartano. Alueen merkittävin aatelissuku oli Horn af Åminne, jota seurasi myöhemmin 1700-luvun lopussa Armfelt-suku.[18] Halikon merkityksestä kertoo se, että se muodosti oman kihlakunnan.

Uudisasutus alkoi levitä Halikossa, kuten muuallakin Suomea, 1300–1500-luvuilla. Vanhimmat asutukset sijaitsivat Halikonjoen ja Purilanjoen ympäristössä. Ruotsalaisasutusta tuli verokirjojen mukaan 1300-luvulla, jolloin perustettiin uusia ruotsalaisen vero-oikeuden kyliä Länsi- ja Pohjois-Halikkoon. Suomalainen uudisasutus levisi uusille alueille Pohjois-, Länsi- ja Etelä-Halikkoon vanhoista kylistä sekä Sauvosta ja Paimiosta.[19]

Isovihan aikana halikkolaiset eivät kärsineet suuresti. Edes kirkonkelloja ei varastettu, vaikka niiden vieminen oli yleistä. Pienimuotoisen ryöstelyn ja vahingonteon lisäksi venäläisten aiheuttamista vahingoista suurimmiksi jäivät Häntälän nimismiestalon ryöstö, siellä olleen vankilan hävittäminen ja muutamien ihmisten pakkosiirto Venäjälle. Isovihan merkittävin muutos kuntalaisten arkielämään oli papiston pakeneminen Ruotsiin, jonka takia koko kunta jäi ilman kirkon toimituksia neljäksi kuukaudeksi, kunnes Halikkoon saatiin sijaispappi Urjalasta.[9]

Halikon kunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halikon kirkonkylää. Taustalla näkyvät Halikon kirkko ja vesitorni.

1800-luvun puolivälissä alkoi paikallishallinnon kokonaisvaltainen uudistus, sillä kirkolliset ja maalliset asiat haluttiin erottaa toisistaan. Vuonna 1865 annettiin Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus kunnallishallituksesta maalla. Näin alkoi Halikossa 143 vuotta kestänyt oman kunnallishallinnon aika. Halikossa uudistus toteutettiin nopeasti ilman laajoja erimielisyyksiä, ensimmäisten joukossa Suomessa. Ensimmäinen luottamushenkilöiden vaali oli 30. joulukuuta 1866. Kuntakokouksen esimieheksi valittiin Wiurilan kreivi August Armfelt.[17]

Suomen sisällissodassa Halikko ei kärsinyt vahinkoa, vaikka Vartsala oli voimakasta punakaartien aluetta. Kunta siirtyi rauhanomaisesti punaisten haltuun, kun kartanonomistajat pakenivat kunnasta. Ainoita veritekoja olivat Joensuun kartanon tilanhoitajan August Canthin murha Vaskiolla ja Perniön meijerin juustomestarin Oskari Kankareen murha Asemanseudulla. Valkoisten lähestyessä Halikkoa punaiset pakenivat Uskelan kautta itään. Vetäytyessään he räjäyttivät Halikon rautatiesillan. Sodan jälkeen Märynummella teloitettiin 50 ihmistä, joukossa myös ulkopaikkakuntalaisia.[20]

Halikon kirkonkylästä ei muodostunut omaa kyläänsä, ja se oli vielä ennen toista maailmansotaa pieni, vain muutaman talon kulmakunta. Kirkko sijaitsi Joensuun maiden ympäristössä, eikä sen ympärille siksi muodostunut suurta asutuskeskittymää, ja kylät muodostuivat hieman kauemmas. Kirkonkylässä oli vain kunnantalo ja pari kauppaa. Muut palvelut kuntalaiset saivat läheisestä Salon kauppalasta tai kunnan silloisesta suurimmasta kylästä Hajalasta. Toisen maailmansodan jälkeen Joensuun maille kirkon läheisyyteen rakennettiin paljon taloja Karjalan evakoille, ja niistä kehittyi myöhemmin Halikon nykyinen keskusta, joka kasvoi nopeasti kiinni lähikyliin. Kirkonkylää on jatkuvasti rakennettu 1950-luvusta lähtien, ja keskustassa on enää vähän rintamamiestaloja jäljellä.[21]

1900-luvulla Halikon rajoissa tapahtui suuria muutoksia: vuonna 1916 entinen Angelniemen kappeliseurakunta erotettiin omaksi kunnakseen.[22] Vaskiolla oli vireillä omaksi kunnaksi irtaantuminen, ja Vaskion seurakunta perustettiin hetkellisesti 1929.[23] Valtioneuvosto vastusti kuitenkin irtautumista, ja Vaskio pysyi osana Halikkoa. Vuonna 1932 Halikko joutui luovuttamaan maa-alueita Salon kauppalalle, ja vuonna 1967 Angelniemen kunta liitettiin takaisin Halikkoon.[17]

Osana Saloa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halikon kunta lakkautettiin ja yhdistettiin yhdeksän muun kunnan kanssa uudeksi kunnaksi 1. tammikuuta 2009 alkaen. Tällöin siihenastinen Salon kaupunki, Halikon kunta, Kuusjoen kunta, Perttelin kunta, Muurlan kunta, Perniön kunta, Särkisalon kunta, Kiskon kunta, Kiikalan kunta ja Suomusjärven kunta lakkautettiin ja tilalle perustettiin niiden silloiset alueet käsittävä uusi kunta, joka otti käyttöön nimen Salo ja nimityksen kaupunki.[24]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halikonjokilaakso on halikkolaista kulttuurimaisemaa.

Halikon pinta-ala ennen kuntaliitosta oli noin 381 neliökilometriä, josta vettä oli noin 25 neliökilometriä.[25] Halikon ainoa järvi oli Hajalassa sijaitseva Kankareenjärvi, joka on alaltaan 11 hehtaaria.[26] Halikkoon kuuluu yhteensä yhdeksän saarta, joista neljä kuului Angelniemeen. Angelniemen kuntaliitoksen jälkeen Halikkoon kuului myös Kemiön saaren pohjoisosa. Lännessä kuntaa rajasi Paimio, pohjoisessa Marttila, idässä Kuusjoki ja Salo, etelässä Kemiö ja lounaassa Sauvo. Kunnalla oli myös yhteistä vesirajaa Perniön kanssa.

Halikko sijaitsee Halikonlahden suulla, joka on ancylus- ja litorinakausina syntyneiden laaksosavikkojen aluetta. Savikot soveltuvat hyvin maanviljelykseen. Laajat peltomaisemat ympäröivät korkeita metsien peittämiä mäkiä ja harjuja, joista monet ovat olleet linnavuoria. Kallioperä Halikossa on pääasiassa graniittia.[27] Vaihtelua luontoon tuovat paikoittaiset lehdot ja jokivarsien perinnebiotoopit.[28] Varsinais-Suomelle tyypillisesti kunnan alueella joet ja purot virtaavat syvissä laaksomaisissa uomissaan.[5] Pitkään asutus keskittyi pääasiallisesti mäille, mutta sittemmin myös vanhalle peltoalalle on rakennettu.[28]

Merkittäviä asutuskeskuksia ovat Halikon kirkonkylä, Asemanseutu, Märynummi, Vaskio, Hajala ja Kokkila, joihin kunnallispalvelut ovat rajoittuneet.[29] Halikon korkein kohta on kunnan itäosassa oleva 121,5 metriä korkea Kivikujannummi.[30]

Halikonjokilaakso kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin.[31] Halikossa on myös valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä, joihin lasketaan Angelniemen ja Halikon kirkonseudut, Joensuun, Vuorentaan ja Viurilan kartanot ja kuninkaantie.[32]tarvitaan parempi lähde

Vaskio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymä Märynummelta Vaskiolle

Halikon pohjoisosa, Vaskio, on maantieteellisesti erillinen alue. Tiheät metsät ja laajat suoalueet erottavat Vaskion yhdessä Märynummen harjun kanssa muusta Halikosta. Maaperä on muusta kunnasta poiketen pääasiassa moreenia, ja Vaskion alueella metsät ovat enimmäkseen vain havumetsiä ja istutettuja lehtimetsäkkeitä. Muualla Halikossa kasvaa sekametsää. Vaskio muistuttaakin maantieteellisesti naapurikunta Marttilaa enemmän kuin Halikkoa.[27] Alue on laakeaa tasaista peltomaata, jota rikkovat joet ja niistä haarautuvat lukuisat purot, jotka virtaavat syvissä uomissa. Kasvillisuus näissä uomissa ja notkoissa on monipuolista, mutta monin paikoin niiden perinnebiotoopit ovat häviämässä laidunnuksen vähentymisestä johtuvan umpeenkasvamisen vuoksi.[8]

Vaskion länsireunaa Paimion rajalla sanotaan Kumioksi.[33] Alue on maantieteellisesti samankaltaista kuin muukin Vaskio. Kumion läpi virtaa Vaskionjokeen laskeva vähävesinen puro, Kumionoja, joka saa alkunsa Paimiossa.[8] Kumionojasta haarautuu useita muita puroja, joista suurin on Tapiolanoja. Kumionmaan asutuskeskittymät ovat Sahan kylään kuuluva Kumio, Noukkilaan kuuluva Tapiola ja Kytöön kuuluva Mustasuo. Koko alue on kuitenkin haja-asutusaluetta.[34][35]

Vaskion asutus myötäilee alueen jokia ja puroja. Alueen keskus sijaitsee Kuusjoen ja Vaskionjoen yhtymäkohdan pohjoispuolella.[35]

Meri-Halikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokkilanselkä jakaa Angelniemen alueen. Kokkilan lossi liikennöi mantereen ja Kemiön saaren välillä.

Meri-Halikolla tarkoitetaan Etelä-Halikkoa. Siihen kuului entisen Angelniemen kunnan alue ja Vartsalan ympäristö.[36] Halikosta tuli osittain saaristokunta, kun Angelniemi liitettiin 1967 siihen takaisin. Samalla siihen liitettiin pienen mannerosan lisäksi Kemiön saaren pohjoispääty ja neljä saarta. Angelniemen alueella on paljon kallioisia ja jyrkkäreunaisia mäkiä,[5] eikä se ole siksi niin tehokkaasti viljeltyä kuin muu Halikko. Sen sijaan mäkien loivilla rinteillä kasvatetaan paljon omenaa, etenkin Kemiön puolella. Etelään päin, lähemmäs Kemiönsaaren kuntaa, mentäessä viljelyala alkaa jälleen kasvaa.

Kaikki Halikon yhdeksän saarta ovat kallioisia. Saaret ovat kesämökkikäytössä, mutta kolmella suurimmalla – Vartsalansaarella, Luotsisaarella ja Angelansaarella – on myös vakituista asutusta ja Vartsalassa jopa maanviljelyä.[37] Angelansaareen on siltayhteys Kemiön saaren kautta, ja Vartsalansaareen on epäsäännöllinen lauttayhteys.

Angelniemen alueella ovat palvelut vähentyneet, ja etenkin Kemiönsaaren puoleiset osat ovat siirtyneet pääasiassa mökkeilykäyttöön. Alueen keskus on vanha Angelniemen kunnan keskusta Kokkila.[36]

Vesistöjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halikonlahtea. Lahden rannat ovat rehevöitymisen vuoksi kaisloittuneet.

Halikkoa halkoo Viurilanlahteen laskeva Halikonjoki, joka alkaa Vaskiolla Vaskionjoen ja Kuusjoen yhdistyessä. Halikonjoki virtaa lohkovajoamassa, jonka vuoksi syvä Halikonjoenlaakso on alueella ainutlaatuinen.[8] Halikonjoki oli muinoin merkittävä purjehdusväylä, mutta maankohoamisen vuoksi sekä joki että lahti ovat liian matalia laivoille.[34]

Halikonlahti on hyvin rikkonainen vesialue. Lahdelle ovat tyypillisiä kapeat, saarten ja mantereen väliset salmet, minkä vuoksi lahden vesi vaihtuu verkkaisesti ja on rehevöitynyttä. Kemiön saaren molemmin puolen on vain kapeat salmet, jotka yhdistävät Halikonlahden Suomenlahteen. Lahden pohjoisosassa oleva Viurilanlahti on Halikon- ja Uskelanjokien yhteistä suistoaluetta ja tärkeä vesilintujen pesimäpaikka.[38]

Kankareenjärvi sijaitsee syrjässä Hajalan lähistöllä. Järven pohjoispuoli on soinen, ja siitä on hankala erottaa järven ja suon rajaa. Eteläpuolelta järven ranta on mäntymetsäistä. Järven rannalla on kesämökkejä ja yleinen uimaranta. Vettä järveen tulee lukuisista soisista puroista ja ojista. Järven lasku-uoma on verkkaisesti virtaileva Purilanjoki, joka laskee Halikonlahteen Vartsalassa.[26]

Halikossa on lukuisia pieniksi puroiksi kutistuneita jokia, joista Salaisissa alkunsa saava Salitunoja yltyy vielä ajoittain vuolaaksi. Salitunoja yhdistyy Meriniityssä Salonjokeen.

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halikko jaettiin isossajaossa 111 kylään, joista 21 sijaitsi Angelniemessä. Kyläjaossa on tehty myöhemmin pieniä muutoksia.[34] Isonjaon aikaan Halikko on ollut varsin erinäköinen kuin nykyään. Suurimpia asutuskeskittymiä olivat tuolloin suuret maatilat tai niin sanotut kylätontit, muutaman maatilan yhteiset alueet sarkapeltojen keskellä. Kyläjako muodostettiinkin näiden vanhojen kylien sekä niiden maiden ja jakokuntien perusteella. Tämän vuoksi monen kylän alue on repaleisena eri puolin Halikkoa. Monet historialliset kylät, kuten Salontaka, Kyneppälahti tai Jokisato olivat siirtyneet näille tiloille tai autioituneet, minkä takia niille ei jaettu kyläalueita. Näitä niin sanottuja autiopyölejä tunnettiin 16.[39]

Isojaon myötä monin paikoin perinteinen kylärakenne rikkoutui talonpoikien siirrettyä tilansa yhteiseltä kylätontilta omien peltojensa keskelle.[40] Selvää kylärajausta rikkoivat entisestään uusjaot ja teollistuminen, joiden myötä valtiolliset ja kunnalliset rakennustyöt ja kaavoitukset kasvattivat alueita yhteen samalla kun jotkut kylät jäivät muutaman harvan talon syrjäaluiksi.[41] Kuntalaiset tuntevatkin nykyään asuinalueensa pikemminkin taajaman kuin kylänsä mukaan.

Halikon kyliä ovat

Ahtiala, Ali-Häävälä, Ammakko, Antola, Breidilä, Hajala, Hevonpää, Hirvikallio, Hulvela, Hyyperä, Häntälä, Ikelä, Immala, Jaakola, Joensuu (Åminne), Juva, Kalkkila, Kaninkola, Kannisto, Kankari, Karvala, Kavantola, Ketola, Kierla, Kihinen, Kinnarpyöli (Skinnarböle), Kirjola, Konkola, Kultola, Korvenpää, Kuttila, Kuumala, Kytö, Kärävuori, Laiterla, Laitola, Latala, Lempilä, Lokkila, Meisala, Melkola, Metsäkonkola, Montola, Mustamäki, Mustisi, Märy, Mätikkö, Nikkilä, Naapala, Noukkila, Nummi, Nurkkilanböle, Pailinna, Paimoinen, Pajula, Pappila, Perälä, Pihkavuori, Piintilä, Pitkäoja, Puotila, Putola, Riikola, Rikala, Ruotsala, Ruska, Ruuhikoski, Saarimäki, Saha, Sauvonkylä, Seppälä, Suppala, Talola, Tavola, Toijala, Toivila, Tunila, Turila, Vartsala, Vaskion Lempilä, Viala, Viikerlä, Villikkala, Viurila, Voitilanpyöli, Vuorentaka, Vässilä, Yli-Häävälä, Yttelä, Yöntilä[34]

Angelniemen kylät ovat

Ahtmaa (Kaxunge), Angela, Asila, Esselpää, Isokylä, Kanamäki, Karviainen, Kokkila, Marttila, Meri-Seppälä, Myllyperä, Paatelmaa (Båtsholm), Peksala, Päärnäspää, Pöylä (Böylä), Sapalahti (Kallmusnäs), Tammenpää, Topjoki, Torkkila, Tuiskula, Valttila[34]

Liikunta ja vapaa-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wiurilan golfkenttä sijaitsee merellisessä kartanomiljöössä.

Urheilun saralla Halikko tunnetaan parhaiten Halikko-viestistä, joka on Suomen toiseksi suurin viestisuunnistuskilpailu.[42] Salon Seudun avantouimarit järjestää Halikossa vuosittain Kokkilan kisat -avantouintikilpailut.[43] Kokkilassa järjestetään myös vuosittain kirkkovenekilpailut Halikko-soutu.[44]

Halikko pyrkii tasapuolisesti kehittämään liikunta- ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Pururadat sijaitsevat asemanseudulla, Märynummella, Hajalassa ja kirkonkylässä. Ainoa täysmittainen urheilukenttä sijaitsee asemanseudulla, mutta uusi on suunnitteilla kirkonkylälle. Koulukeskuksen yhteydessä on myös pieni urheilukenttä sekä yleiset tennis-, beachvolley- ja koripallokentät.

Pieniä urheilukenttiä on eri puolilla Halikkoa, ja niissä on vaihtelevasti mahdollisuuksia harrastaa erilaisia pallopelejä. Koulujen yhteydessä on varattavissa olevia liikuntasaleja. Koulukeskuksen yhteydessä on urheiluhalli kuntosaleineen. Wiurilan kartanon läheisyydessä on ratsastustallit ja Wiurilan golfkenttä.[45]

Halikossa on vuosien mittaan ollut lukuisia eri lajin urheiluseuroja, mutta tällä hetkellä elinvoimaisina kunnan nimeä kantavat ampumajuoksu- ja lentopalloseura Halikon Hakoniskat, sulkapalloseura Halikon Sulkis, suunnistusseura Angelniemen Ankkuri, salibandyseura Halikon Hurjat ja jalkapalloseura FC Halikko.[46][47][48][49]

Halikossa on neljä yleistä uimapaikkaa: Kokkilassa merenrannalla, Kankareenjärvellä, Märynummen uimakuopilla ja Hajalan Myllytyryssä.[50] Luonto on muutenkin lähellä, ja kunta on tehnyt lukuisia kävelyreittejä suojelluille alueille esimerkiksi Halikonjoenlaaksoon ja Vaisakon lehtoon.

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halikon koulukeskus
Mustamäen koulu

Halikon ala-koulut on sijoitettu merkittävimpiin taajamiin.[51]

Kunnan ainoa yläkoulu Armfeltin koulu ja ainoa toisen asteen oppilaitos Halikon lukio sijaitsevat keskustassa.

Koulutus Halikon alueella oli pitkään seurakunnan järjestämän kiertokoulun varassa. Vuonna 1870 Halikko oli jaettu kymmeneen kiertokoulupiiriin, joissa opettaja oli läsnä neljä viikkoa kerrallaan. Lisäksi Angelniemen kappeliseurakunnan alueella oli neljä kiertokoulupiiriä. Kiertokoulu loppui Angelniemellä vuonna 1922 ja Halikossa 1924.[52]

Ensimmäiset kunnalliset kansakoulut Halikossa olivat Prestkullan tyttökoulu ja Kihisten poikakoulu, jotka perustettiin vuonna 1871. Angelniemelle perustettiin Kokkilan koulu 1884 ja saaren puolelle syntyi yksityinen Sapalahden kansakoulu samana vuonna. Uudet kansakoulut valmistuivat Kuttilaan 1895, Ruskaan 1897 ja Paavolaan 1900. Piirijakoasetuksen aikaan 20 % kunnan lapsista kävi koulua. Asetuksen myötä kunta jaettiin koulupiireihin, mitä varten piti perustaa lisää kouluja. Vuoteen 1910 mennessä Halikkoon ja Angelniemelle oli perustettu Torkkilan, Peksalan, Nummen, Saarimäen ja Kumion koulut, Prestkullan korvannut Pajulan koulu, sekä väliaikainen koulu Vartsalaan.[53]

Angelniemen koulut jäivät uuden Angelniemen kunnan alueelle 1916 ja Pajulan koulu alueluovutuksessa Salon kauppalan alueelle 1932. Kunta perusti vielä koulut Vartsalaan 1921, Vaskion Mäelle 1922, Sampaalle 1924, Heinäsuolle 1929, Salaisiin 1933 ja Mustamäelle 1951.[54] Halikossa ei saatu sopua keskikoulun perustamisesta, niinpä vuonna 1963 kirkonkylällä aloitti yksityinen Halikon yhteiskoulu. Koulusta tuli kunnallinen keskikoulu vuonna 1968. Halikon lukio perustettiin 1973.[55][56]

Oppilasmäärän väheneminen ja peruskoulu-uudistus muovasivat Halikon koulukenttää 1970-luvulla. Ruskan, Paavolan, Heinäsuon, Sampaan, Salaisten ja Kumion koulut lakkautettiin. Keskikoulusta tuli Halikon yläaste ja Kihisten alakoulu siirrettiin sen viereen. Samalla koulun nimeksi tuli Kärävuoren koulu.[57] Koulujen nimiä on sittemmin muuteltu. Vuonna 1994 Vartsalan ja Angelniemen koulut yhdistettiin Meri-Halikon kouluksi ja 2008 Kuttilan ja Mäen koulut Vaskion kouluksi.[58][59]

Angelniemellä toimi Peksalan ruotsinkielinen maanviljelyskoulu vuosina 1894–1924.[60]

Terveydenhuolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halikon terveyskeskus

Terveydenhuolto rajoittuu Halikossa Halikon terveysasemaan, jossa toimii päivystyksen lisäksi hammaslääkäri. Salon keskustaajamassa sijaitsee kaupungin pääterveysasema, jossa on vuodeosasto ja kattavammat terveyspalvelut.[61]

Märynummella toimii Halikon psykiatrinen sairaala, jossa tarjotaan suljettua ja avolaitoshoitoa Salon seudun psykiatrisille potilaille.[62]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halikon läpi kulkee valtatie 1, johon on liittymät Hajalassa ja Tavolassa. Keskustassa on tunnin välein kulkevan Helsinki–Turku-pikavuoron linja-autopysäkki. Paikallisliikenne on hankittu Vainion Liikenteeltä, jonka vuorot kulkevat syrjäisimmistä kylistä vain muutaman kerran päivässä. Sen sijaan Salon ja Halikon välillä linja-autot kulkevat päivisin tunnin välein.[63]

Rantarata kulkee Halikon läpi, mutta lähin asema on Salossa. Halikossa on kolme rautatietunnelia: Halikon vanha rautatietunneli, Halikon uusi rautatietunneli ja Pepallonmäen tunneli.[64].

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halikon keskiaikainen kivikirkko on tiekirkko, joka vetää kesäisin väkeä.

Halikossa on useita historiallisia nähtävyyksiä: Rikalan rautakautinen kalmisto, keskiaikainen Halikon kirkko sekä monet kartanot, kuten Joensuun kartano, Wiurilan kartano, Vuorentaan kartano ja Tammenpään kartano.[4] Muita vanhoja rakennuksia ovat Halikon museo, joka oli alun perin nälkävuosien viljavarasto, entinen kunnantalo Franssintalo, Halikon pappilat ja Angelniemen kirkko. Historiallinen Kuninkaantie kulkee Halikon läpi, ja sen varrella Hajalassa sijaitsee 1700-luvulta peräisin oleva Trömperin kestikievari. Wiurilan kartanon läheisyydessä sijaitsee vanha tuulimylly ja Kreivinmäen ulkoilmamuseo.

Halikon luonto on itsessään nähtävyys: ainutlaatuinen Halikonjokilaakso, suojeltu Vaisakon lehto ja Somerojan uhrilähde ovat suosittuja patikointireittejä paikallistenkin keskuudessa. Myös kaunis Halikonlahti tuo etenkin kesällä matkailijoita ja mökkeilijöitä. Halikon peltomaisemat ja jyrkkäreunaiset kalliomäet ovat tyypillistä varsinaissuomalaista kulttuurimaisemaa.[25]

Uudempia rakennelmia ovat 1900-luvun alussa rakennettu Vaskion kirkko ja erikoisesti linnan näköiseksi rakennettu Halikon vesitorni,[4] joka näkyy Kärävuoren päältä kauas. Kesäisin Rikalanmäellä ja Vaskiolla toimii kesäteatteri.

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnanjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arvi Naukkarinen 1962–1986
  • Martti Ilmonen 1986–1993
  • Simo Paassilta 1993–2008[65]

Kunnanvaltuusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halikon kunnanvaltuustossa oli 35 paikkaa, joista viimeinen valtuusto jakautui seuraavasti:[66]

paikkajako ja äänestysaktiivisuus kunnallisvaaleissa
vaalit paikat äänestys-
aktiivisuus
Kesk. SDP Kok. SKDL
Vas. 		SKL
KD 		Vihr. Pro
Halikko 		Muut
1976 9 8 6 3 0 – – 1a 79,9 %
1980 9 9 7 2 0 – – 0 81,0 %
1984 11 9 7 2 1 – – 5b 79,3 %
1988 9 10 8 1 1 – – 1a, 5b 76,7 %
1992 9 10 6 1 1 3 – 5b 75,3 %
1996 9 8 8 1 1 2 5 1c 66,2 %
2000 9 8 10 1 1 1 5 0 60,9 %
2004 10 9 9 1 1 2 3 0 61,0 %
a Liberaalinen kansanpuolue
b Suomen Maaseudun Puolue
c Vapaan Suomen Liitto
Lähteet: Tilastokeskus[67][68]

Lautakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halikon kunnalla oli viisi lautakuntaa.[69]

  • Sivistyslautakunta
  • Sosiaalilautakunta
  • Tarkastuslautakunta
  
  • Tekninen lautakunta
  • Ympäristö- ja rakennuslautakunta

Ystävyyskunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halikolla oli viisi ystävyyskuntaa.[70]

 

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halikossa oli vuonna 2003 tarjolla 2 722 työpaikkaa. Paikkojen määrä on hieman kasvanut, ja työttömyysaste kunnassa on 6,7 prosenttia (2006).[25] Vähäinen paikkojen määrä suhteutettuna asukaslukuun selittyy sillä, että valtaosa kunnan asukkaista käy töissä naapurikunnissa, pääasiassa Salossa. Kunnan talous on ollut alijäämäinen jo useita vuosia peräkkäin, pääasiassa valtavien investointien takia. Halikko yhdistyi kahdeksan muun kunnan kanssa uudeksi Salon kaupungiksi vuonna 2009, vaikka kunta ilmoitti talouden kohentuneen ja olevan tasapainossa.[25]

Valtavat investoinnit ovat osa Halikon viisivuotissuunnitelmaa, jossa saneerataan ja laajennetaan Halikon peruspalveluja ja sen vaatimia tiloja, kuten vanhustenhoidon, terveyspalveluiden ja koulujen osalla. Suurista menoista huolimatta kunnan veroprosentti on valtakunnan keskitasoa 18,5 prosenttia.[25]

Halikon nopean teollistumisen huomaa muun muassa siitä, että vielä kirkonkylässä harjoitetaan maanviljelyä. Hyvien liikenneyhteyksien ansiosta Halikko ei ole joutunut kehittämään teollisuusalueita. E18-moottoritie ja Salon läheisyys ovat helpottaneet kuntalaisten työskentelyä muilla paikkakunnilla. Kunnan teollisuus keskittyy 110-tien varrelle Hirvikallioon niin sanotulle Riikin teollisuusalueelle ja Iilikenmäen reunalle. Teollisuusalueen suurin työllistäjä on HalikkoWorks (ent. Rautaruukin tehdas).[71]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halikon nimikkolajit ovat vimpa, neitoperhonen, ukonsieni, pähkinähakki, rusakko ja vaakunassakin kuvattu tammi.[5] Halikkolainen perinneruoka on "uunsallatti" eli sianliha-perunaviipalelaatikko, jossa voidaan käyttää myös silakkaa. Se äänestettiin 1980-luvulla Halikon pitäjäruoaksi.[72][65] Halikon oma murre on katoamassa. Se kuuluu lounaismurteisiin.[73]

Kansanrunosta Elinan surma on versio joka sijoittuu Halikon seudulle. Paikallisen version mukaan Klaus Lydekenpoika Djäkn poltti vaimonsa ja lapsensa. Hänen tyttärensä Cecilia oli naimisissa Henrik Olavinpoika Hornin kanssa, ja isänsä syntien sovitukseksi Cecilia sai Henrikin rakentamaan Halikon, Perttelin ja Salon kirkot. Myöhemmin tarina on saanut toisen version, jossa Uskelan Kärkän tilan herra "Huurni", joka joutui syntiensä vuoksi rakentamaan nämä kolme kirkkoa ja konttaamaan niiden välin. Tarinan mukaan hän kuitenkin menehtyi matkalla.[74]

Halikkolaisessa kansanperinteessä tunnetaan tarina Vellon kartanosta, joka sijaitsi Kumiossa. Vellon kartanonherra oli erittäin rikas ja eräänä päivänä hän ylpeyksissään heitti sormuksen Halikon sillalta jokeen todeten, että yhtä todennäköisesti sormus enää löytyy kuin hän menettäisiä omaisuutensa. Pian kalastaja onki hauen, jonka sisällä oli kyseinen sormus, eikä mennyt kauaa kun kartano paloi ja isäntä köyhtyi. Vellon kartanon olemassaolosta ei ole todisteita.[75]

Halikosta on olemassa sanonta: "Halikon kautta Ruotsiin", jonka arvellaan perustuvan talonpoikaispurjehdukseen, joka suuntautui Halikonlahdelta Tukholmaan jo keskiajalla. Lisäksi lahden rannoilla sijainneilla kartanoilla ja rälssitiloilla oli omia laivoja ja verovapaus Tukholman satamassa. Isoviha katkaisi purjehduksen ja 1800-luvun kehitys päätti sen kokonaan.[76] Toinen paikallinen sanonta kuuluu: "Myöhäss on niinku Ankelniemen posti". Sanonta viittaa pitäjän postijärjestelyihin. Alueen posteljoonilla oli nimittäin tapana aloittaa päivä jakamalla eilisen posti.[77]

Tunnettuja halikkolaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hirviluoto, Anna-Liisa & Pitkänen, Kari: Halikon historia 1. Halikko: Halikon kunta, 1992. ISBN 952-90-3797-X.
  • Reijo Hinkka: Halikon historia II. , 1984. ISBN 951-99607-1-6.
  • Halikon kulttuuriympäristö ja arvot. Turun maakuntamuseon Sarakum-projekti. Turun maakuntamuseo, 2005.
  • Kallio, Väinö Johannes: Halikon historia. Forssa: Halikon seurakunta ja kunta, 1930.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
  2. ↑ Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
  3. ↑ Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
  4. ↑ 4,0 4,1 4,2 Facta-tietosanakirja. palsta 206. WSOY, 2006. ISBN 951-0-31930-9.
  5. ↑ 5,0 5,1 5,2 5,3 Halikko Varsinais-Suomen liitto. Viitattu 15.8.2009.
  6. ↑ Aluetoimikunnat Salon kaupunki. Viitattu 24.8.2010.
  7. ↑ Nummentalo, Juhani: Aluetoimikunnat alueiden äänenä (pdf) 10.2.2009. Salon kaupunki. Viitattu 24.8.2010.
  8. ↑ 8,0 8,1 8,2 8,3 Iiro Ikonen, Eija Hagelberg ym.: Halikonjoen luonnonhoidon yleissuunnitelma (pdf) (Archive.org) Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 15.1.2008.
  9. ↑ 9,0 9,1 Kallio, Väinö Johannes: Halikon historia. Halikko: Halikon seurakunta ja kunta, 1930.
  10. ↑ Halikon historia I, s. 156
  11. ↑ krusifiksi vitjoinen; ristiriipus vitjoineen www.finna.fi. Viitattu 30.11.2017.
  12. ↑ Halikon historia I, s. 21, 30
  13. ↑ Halikon historia I, s. 64–66
  14. ↑ Halikon historia I, s. 117–127
  15. ↑ V. J. Kallio: Halikon kirkko, s. 10. {{{Julkaisija}}}, 1926.
  16. ↑ Kokemäen historiaa Kokemäen kaupunki. Viitattu 28.12.2010.
  17. ↑ 17,0 17,1 17,2 Halikon kunta – Historia halikko.fi. Viitattu 30.1.2009.
  18. ↑ Joensuun kartano Elävä arkisto. Yle. Viitattu 15.8.2009.
  19. ↑ Halikon historia I s. 176–180
  20. ↑ Kataja, Pentti: "Kun punakapinalliset Isokylään tulivat". Salon Seudun Sanomat, 3.2.2008, nro 33, s. 18.
  21. ↑ Halikon historia II, s. 367
  22. ↑ Suomen Sukututkimusseura > Angelniemi Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 23.4.2008.
  23. ↑ Suomen Sukututkimusseura > Vaskio Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 23.4.2008.
  24. ↑ Valtioneuvoston päätös Salon kaupungin, Halikon kunnan, Kuusjoen kunnan, Perttelin kunnan, Muurlan kunnan, Perniön kunnan, Särkisalon kunnan, Kiskon kunnan, Kiikalan kunnan ja Suomusjärven kunnan lakkauttamisesta ja uuden Salon kaupungin perustamisesta (1074/2007) Finlex. 22.11.2007. Viitattu 10.1.2012.
  25. ↑ 25,0 25,1 25,2 25,3 25,4 Halikon kunnan kotisivut Halikon kunta. Viitattu 16.1.2008.
  26. ↑ 26,0 26,1 Luontokohdeinventointi (pdf) Varsinais-Suomen Liitto, Maankäytön ja ympäristön osaamisryhmä/ Salon seudun maakuntakaava. Viitattu 15.1.2008.
  27. ↑ 27,0 27,1 Halikon historia I, s. 16
  28. ↑ 28,0 28,1 Uskelan- ja Halikonjoen laaksot ympäristö.fi. Viitattu 14.1.2010.
  29. ↑ Salon seudun palveluhakemisto Salon seutukunta. Viitattu 7.1.2010.
  30. ↑ Highest Points – Suomen kuntien korkeimmat kohdat bongailijoita varten personal.inet.fi. Viitattu 7.1.2010.
  31. ↑ Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet Ympäristöministeriö. Viitattu 27.8.2010.
  32. ↑ Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY Museovirasto. Viitattu 27.8.2010.
  33. ↑ SSP:n vyöhykejako (pdf) Salon Seudun Puhelin. Viitattu 8.9.2010.
  34. ↑ 34,0 34,1 34,2 34,3 34,4 Halikon kulttuuriympäristö ja arvot
  35. ↑ 35,0 35,1 Opaskartta Airix Ympäristö Oy. Viitattu 9.9.2010.
  36. ↑ 36,0 36,1 Angelniemen kyläsuunnitelma Angelniemen kyläyhdistys. Viitattu 14.12.2009.
  37. ↑ Saaristo-ohjelma 2007–2010 (pdf) (Alueiden A ja B saaristoalueet) Sisäasiainministeriö. Viitattu 7.1.2010.
  38. ↑ Eerikki Rundgren: Eerikin melontaseikkailu Latu ja Polku. Suomen Latu. Viitattu 11.5.2008.
  39. ↑ Halikon historia I, s. 180
  40. ↑ Juoni Ekonen, Terttu Matsinen: Forum – Suomi esihistoriasta autonomian aikaan, s. 128. Otava, 2005. ISBN 951-1-19337-6.
  41. ↑ Anna Kirveennummi, Riitta Räsänen: Suomalainen kylä, s. 9. Gummerus, 2000. ISBN 951-746-159-3.
  42. ↑ Halikko-viestin historiaa Angelniemen Ankkuri. Viitattu 16.3.2009.
  43. ↑ Salon Seudun Avantouimarit salonseudunavantouimarit.com. Viitattu 3.1.2010.
  44. ↑ Halikko-Soutu Halikon kirkkoveneyhdistys. Viitattu 21.8.2010.
  45. ↑ Wiurilan kartano wiurilankartano.com. Viitattu 26.3.2010.
  46. ↑ Halikon Hakoniskat halikonhakoniskat.fi. Viitattu 3.1.2010.
  47. ↑ Halikon Sulkis halikonsulkis.net. Viitattu 3.1.2010.
  48. ↑ Angelniemen Ankkuri angelniemenankkuri.com. Viitattu 3.1.2010.
  49. ↑ FC Halikko fchalikko.com. Viitattu 3.1.2010.
  50. ↑ Yleisten uimarantojen vedenlaatu (doc) 2008. Salon Seudun kansanterveystyön ky. Viitattu 3.1.2010.
  51. ↑ Halikon kunta – Peruskoulut halikko.fi. Viitattu 9.7.2009.
  52. ↑ Halikon historia II, s. 155–161
  53. ↑ Halikon historia II, s. 161–174
  54. ↑ Halikon historia II, s. 391–396
  55. ↑ Halikon yhteiskoulu 1963–1968 Suomen yksityisten oppikoulujen digitaalinen matrikkeli. Viitattu 18.2.2019.
  56. ↑ Halikon historia II, s. 399–400
  57. ↑ Halikon historia II, s. 402–403
  58. ↑ Meri-Halikon koulun historia Salon kaupunki. Viitattu 18.2.2019.
  59. ↑ Vaskion koulu Salon kaupunki. Viitattu 18.2.2019.
  60. ↑ Halikon historia II, s. 175
  61. ↑ Halikon kunta – Terveys halikko.fi. Viitattu 9.7.2009.
  62. ↑ Aikuispsykiatria / Halikko Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri. Viitattu 13.8.2009.
  63. ↑ Reitit ja aikataulut Vainion Liikenne. Viitattu 9.7.2009.
  64. ↑ Resiina-lehti
  65. ↑ 65,0 65,1 Varsinais-Suomen käsikirja 2009 (pdf) (Salo) Varsinais-Suomen liitto. Viitattu 6.1.2011.
  66. ↑ Halikon kunta – Luottamuselimet Halikon kunta. Viitattu 10.4.2009.
  67. ↑ Kunnallisvaalit 1976–2017, äänestystiedot Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat: Tilastokeskus. Viitattu 22.12.2017.
  68. ↑ Kunnallisvaalit 1976-2017, puolueiden kannatus Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat: Tilastokeskus. Viitattu 22.12.2017.
  69. ↑ Halikon kunta – Hallinto halikko.fi. Viitattu 31.1.2009.
  70. ↑ Halikon kunta – Ystävyyskunnat halikko.fi. Viitattu 31.1.2009.
  71. ↑ E18 kehityskäytävä Turun–Salon seudulla. Elinkeinopolitiikan ja maankäytön suunnittelun haasteet (pdf) (s. 51, 5.2.7 Halikko – Salo) Jaakko Pöyry Infra/ Turun seudun kehittämiskeskus. Viitattu 30.6.2008.
  72. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 18. Helsinki: Patakolmonen Ky.
  73. ↑ Erkki Savolainen: Lounaismurteiden alue oppimateriaalit.internetix.fi. Viitattu 6.11.2015.
  74. ↑ Kallio 1930, s. 40–44
  75. ↑ Kallio 1930, s. 314
  76. ↑ Kallio 1930, s. 318–327
  77. ↑ Erkki Jokela: Angelniemi III, s. 33–37. Kaarina: Winbase, 2006. ISBN 952-92-0221-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Antsamedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Halikko.

60°23′50″N, 023°04′40″E

Noudettu kohteesta ”https://antsawiki.shoutwiki.com/w/index.php?title=Halikko&oldid=16664”