Europarlamenttivaalit
- Euroopan unionin puheenjohtajuus
- kilpailukykyneuvosto
- koulutus-, nuoriso-, kulttuuri- ja urheiluneuvosto
- liikenne-, televiestintä- ja energianeuvosto (TTE)
- maatalous- ja kalastusneuvosto
- oikeus- ja sisäasioiden neuvosto (OSA)
- talous- ja rahoitusasioiden neuvosto (Ecofin)
- työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvosto (TSTK)
- ulkoasiainneuvosto
- yleisten asioiden neuvosto
- ympäristöneuvosto
Euroopan parlamentin vaalit (tai Eurooppavaalit, europarlamenttivaalit, eurovaalit) pidetään joka viides vuosi. Niissä Euroopan unionin jäsenmaiden kansalaiset valitsevat edustajansa Euroopan parlamenttiin. Vaalit ovat yleiset ja välittömät. Eri jäsenmaissa käytetään erilaisia vaalijärjestelmiä. Suomen vaalit ovat henkilövaalin ja listavaalin yhdistelmä. Viimeisimmät europarlamenttivaalit järjestettiin toukokuussa 2019.
Valittujen määrä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 2019 europarlamenttivaaleissa Euroopan parlamenttiin valittiin yhteensä 751 jäsentä 28 jäsenvaltiosta. Kustakin jäsenvaltiosta valittiin vähintään 6 jäsentä ja enintään 96 jäsentä.[1] Suomesta jäseniä valittiin 13. Vähiten paikkoja eli kuusi on Maltalla, Luxemburgilla ja Kyproksella. Täydet 96 paikkaa on Saksalla.[2]
Ajankohta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Europarlamenttivaalit järjestetään joka viides vuosi. Vaali on järjestettävä neljän päivän ajanjakson aikana torstain ja sunnuntain välillä kesäkuun alussa.[3] Maat voivat itse valita, minä neljästä päivästä ne vaalinsa järjestävät. Iso-Britannia ja Alankomaat äänestävät torstaina, useimmat muut maat, Suomi mukaan lukien, sunnuntaina. Äänet lasketaan ja tulos julkistetaan jo äänestyspäivän iltana.[4]
Vuoden 2019 europarlamenttivaalit pidettiin toukokuussa 2019. Vaalit olisi säännönmukaisesti järjestetty 6.–9. kesäkuuta, mutta helluntain ajoittumisen vuoksi vaaliajanjaksoa siirrettiin kaksi viikkoa aikaisemmaksi, kuten tehtiin myös vuoden 2014 vaaleissa.[5]
Vaalitapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eri maiden europarlamenttivaaleissa käytetään erilaisia vaalitapoja. Jokainen jäsenvaltio päättää omasta vaalijärjestelmästään. Sen on kuitenkin täytettävä nämä kolme ehtoa:
- järjestelmän täytyy edustaa suhteellista vaalitapaa, joka perustuu joko listavaaliin tai siirtoäänen periaatteeseen
- vaalipiirejä voi olla useampia, kunhan jaot eivät pääsääntöisesti vaikuta vaalien suhteellisuuteen
- mahdollinen kansallinen äänikynnys ei saa ylittää viittä prosenttia.
Suhteellisen vaalitavan seurauksena puolueet saavat paikoista suurin piirtein omaa ääniosuuttaan vastaavan osuuden.[3]
Isot jäsenmaat on jaettu useaan vaalipiiriin, ja pienet maat kuten Suomi ovat yhtä vaalipiiriä.[4]
Seitsemässä jäsenmaassa, mukaan lukien Saksa ja Espanja, käytetään suljettua listavaalia, jossa äänestäjä voi valita vain listan. Kahdeksassatoista maassa käytetään avointa listavaalia, jossa äänestäjä voi äänestää joko listaa sellaisenaan tai valita listalta ehdokkaan, mikä voi muuttaa puolueen asettamaa järjestystä. Irlannissa, Maltalla ja Pohjois-Irlannissa käytetään siirtoäänivaalitapaa, jossa äänestäjä voi laittaa ehdokkaat haluamaansa järjestykseen.[6]
Suomessa toimitettavissa europarlamenttivaaleissa äänioikeus on 18 vuotta täyttäneillä.[7] Matalin äänioikeusikä on Itävallassa, 16 vuotta. Kreikassa ja Italiassa ehdokkaiden vähimmäisikä on 25 vuotta.[8]
Euroopan unionin kansalaisella on oikeus äänestää ja asettua ehdolle siinä EU-maassa, jossa hän asuu. Äänestyksen suhteen ja vaalikelpoisuuden suhteen häntä koskevat samat säännöt kuin asuinmaansa omia kansalaisia. Äänestää saa ja ehdolle saa asettua vain yhdessä maassa.[9]
Eurovaaleissa äänestäminen on useimmissa jäsenmaissa vapaaehtoista. Pakollista se on Belgiassa, Kreikassa, Kyproksella ja Luxemburgissa.[9]
Suomen vaalijärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Suomen europarlamenttivaalit
Koko Suomi muodostaa eurovaaleissa yhden vaalipiirin. Ehdokkaita voivat asettaa rekisteröidyt puolueet sekä vähintään 2 000 kannattajan valitsijayhdistykset. Suomessa on käytössä suhteellinen vaalitapa, kunnallis- ja eduskuntavaaleista tuttu d'Hondtin menetelmä.[10] Suomesta valittiin 13 Euroopan parlamentin jäsentä vaalikaudelle 2009–2014.[11]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäiset Eurooppavaalit pidettiin vuonna 1979. Sitä ennen Euroopan parlamentin jäsenet olivat kansallisten parlamenttien edustajia. Euroopan talousyhteisön ulkoministerit tekivät syyskuussa 1976 sopimuksen parlamentin jäsenten valitsemisesta suorilla vaaleilla ja parlamentin koon kasvattamisesta 198 paikasta 410 paikkaan.[12] Myöhemmin paikkaluku nostettiin 751:een.
Vaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Europarlamenttivaalit 2019[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Europarlamenttivaalit 2019
Europarlamenttivaalit 2019 järjestettiin toukokuussa 2019 kaikissa Euroopan unionin jäsenmaissa. Suomessa vaalit järjestettiin sunnuntaina 26. toukokuuta.[13]
Europarlamenttivaalit 2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Europarlamenttivaalit 2014
Vuoden 2014 europarlamenttivaalit järjestettiin 22.–25. toukokuuta 2014 kaikissa Euroopan unionin 28 jäsenmaassa. Vaaleissa valittiin Euroopan parlamenttiin yhteensä 751 meppiä seuraavaksi viisivuotiskaudeksi.[14] Suomen vaali järjestettiin 25. toukokuuta.[15]
Europarlamenttivaalit 2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Europarlamenttivaalit 2009
Suomessa vaalit pidettiin sunnuntaina 7. kesäkuuta. Samana päivänä äänestettiin myös Belgiassa, Bulgariassa, Espanjassa, Itävallassa, Kreikassa, Liettuassa, Luxemburgissa, Portugalissa, Puolassa, Ranskassa, Romaniassa, Ruotsissa, Saksassa, Sloveniassa, Tanskassa, Unkarissa ja Virossa. Britannia ja Hollanti äänestivät jo torstaina 4. kesäkuuta ja Irlanti perjantaina 5. kesäkuuta. Lauantaina 6. kesäkuuta äänestettiin Kyproksella, Latviassa, Maltalla ja Slovakiassa. Joissakin EU-maissa äänestys oli jaettu kahdelle päivälle. Tšekissä äänestettiin 5. ja 6. kesäkuuta ja Italiassa 6. ja 7. kesäkuuta.
Varhaisempia vaaleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Europarlamenttivaalit 2004
- Europarlamenttivaalit 1999
- Europarlamenttivaalit 1994
- Europarlamenttivaalit 1989
- Europarlamenttivaalit 1984
- Europarlamenttivaalit 1979
Äänestysaktiivisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eurovaalien äänestysaktiivisuus on laskenut vaali vaalilta. Korkein äänestysprosentti, yli 90, on Belgiassa, missä eurovaaleissa äänestäminen on pakollista. Matalin äänestysprosentti on ollut Slovakiassa, noin 14 prosenttia.[16]
Vaalit | Äänestysprosentti[16] |
---|---|
1979 | 61,99 |
1984 | 58,98 |
1989 | 58,41 |
1994 | 56,67 |
1999 | 49,51 |
2004 | 45,47 |
2009 | 42,97 |
2014 | 42,61 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Helin, Satu & Nurminen, Pekka: Euroopan parlamentti. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Teos, 2017. ISBN 978-951-851-708-8.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ EU-vaalit 2019 – mitä, missä, milloin? 22.2.2019. Eurooppatiedotus. Viitattu 27.5.2019.
- ↑ EU-vaalit Euroopan parlamentti. Viitattu 27.5.2019.
- ↑ 3,0 3,1 Euroopan parlamentin vaalit Euroopan parlamentti. Viitattu 15.6.2018.
- ↑ 4,0 4,1 Euroopan parlamentin vaalit Euroopan parlamentti. Viitattu 15.6.2018.
- ↑ Vesa Sundqvist: Vuoden 2019 EU-vaaleja aikaistettiin kahdella viikolla – Vaalit pidetään jo toukokuussa Yle uutiset. 18.4.2018. Viitattu 15.6.2018.
- ↑ Helin & Nurminen 2017, s. 44–46.
- ↑ Äänioikeus ja äänioikeusrekisteri Vaalit.fi. Viitattu 15.6.2018.
- ↑ Helin & Nurminen 2017, s. 45.
- ↑ 9,0 9,1 Euroopan parlamentin vaalit Sinun Eurooppasi. 16.11.2017. Euroopan unioni. Viitattu 15.6.2018.
- ↑ Oikeusministeriö vaalisivusto Oikeusministeriö. Arkistoitu 12.4.2015. Viitattu 6.4.2015.
- ↑ Säädös Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä, välittömillä vaaleilla (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Luoma, Jukka: Mitä Missä Milloin 1978, s. 12. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1977. ISBN 951-1-04521-0.
- ↑ Sundqvist, Vesa: Vuoden 2019 EU-vaaleja aikaistettiin kahdella viikolla – Vaalit pidetään jo toukokuussa Yle. 18.4.2018. Viitattu 18.4.2018.
- ↑ Europarlamenttivaalit Vaalit.fi. Arkistoitu 11.12.2013. Viitattu 6.12.2013.
- ↑ 2014 European elections: national rules (PDF) 8.11.2013. Euroopan parlamentti. Viitattu 6.12.2013. (englanniksi)
- ↑ 16,0 16,1 Helin & Nurminen 2017, s. 50–51.
|