Epäorgaaninen yhdiste
Epäorgaaninen yhdiste ("ei-eloperäinen yhdiste") on kemiallinen yhdiste, joka ei ole orgaaninen yhdiste. Epäorgaaniset yhdisteet tulevat pääosin ei-biologisista mineraalilähteistä. Epäorgaaniset hiiltä sisältävät yhdisteet ovat lähinnä syanidisuoloja, hiilen oksideja ja karbonaatteja.
Orgaaninen vastaan epäorgaaninen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka tunnettujen epäorgaanisten yhdisteiden määrä on valtava, on tunnettuja orgaanisia yhdisteitä silti paljon enemmän. Orgaaniset yhdisteet kattavat pääosan tunnetuista kemiallisista yhdisteistä. Kemia voidaankin jakaa karkeasti epäorgaaniseen ja orgaaniseen kemiaan. On kuitenkin huomattava, ettei tämä jako ole välttämätön, ja tietyt yliopistot pyrkivätkin pois tästä jaosta kemian kursseissaan.
Epäorgaaniset yhdisteet ja eliöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiemmin uskottiin, että orgaanisia yhdisteitä on pelkästään eliöissä, ja tämä toimikin alkuperäisen jaon pohjana. Nykyään tämä käsitys on kuitenkin osoitettu vääräksi: tuhansia orgaanisia yhdisteitä on pystytty valmistamaan synteettisesti laboratoriossa. Esimerkiksi muovit ovat orgaanisia yhdisteitä.
Vastaavasti, monia epäorgaanisia yhdisteitä on eliöissä ja osa näistä on itse asiassa elintärkeitä. Esimerkiksi NaCl, hiilihappo, ja fosfaattiryhmät ovat tärkeitä yhdisteitä solussa. NaCl tarjoaa ioneja, joita pumppaamalla solukalvon ylitse solu pystyy reguloimaan osmoosia. Fosfaatit taas muodostavat DNAn selkärangan ja liittyvät usean entsyymin regulointiin fosforylaation kautta.
Epäorgaaniset hapot ja emäkset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Merkittävimpiä epäorgaanisia happoja ovat vetyhalidit (HX) ja happihapot.[1] Happihapossa happiatomiin on liittynyt vetyatomi, jonka luovuttaminen tuottaa konjugaattiemäksen. Merkittäviä happihappoja ovat muun muassa rikki- (H2SO4), typpi- (HNO3) ja ortofosforihappo (H3PO4). Erilaisia happihappoja on lukuisia ja ne voivat olla useampiarvoisia.
Epäorgaanisia emäksiä ovat hydroksidit (esimerkiksi NaOH, KOH, CsOH) ja typpiemäkset (ammoniakki NH3 ja sen johdannaiset).
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Catherine E. Housecroft, Alan G. Sharpe: Inorganic Chemistry, 2nd ed. Pearson Education Limited, 2005. ISBN 0130-39913-2. (englanniksi)