Enok Hjalmar Furuhjelm

Antsawikistä
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Enok Hjalmar Furuhjelm (3. lokakuuta 1823 Helsinki30. joulukuuta 1886 Helsinki) oli suomalainen vuorihallituksen intendentti ja valtiopäivämies.[1]

Furuhjelmin vanhemmat olivat valtioneuvos Otto Vilhelm Furuhjelm (1794–1871) ja Ulrika Johanna Fredrika Fock. Hän kävi Helsingin yksityislyseota ja pääsi ylioppilaaksi yksityistodistuksella 1844. Furuhjelm opiskeli Freibergin vuoriakatemiassa 1847–1850.[1]

Furuhjelm oli vuori-intendentinkonttorin ylimääräisenä konduktöörinä 1847, kullanetsintöjen työpäällikkönä Kuusamon Lapissa 1850, kreivi Stroganovin vuorilaitosten, sulattojen ja kultahuuhtomoiden insinöörimetallurgina Uralilla 1851–1853 sekä vuori-insinöörinä venäläisamerikkalaisen komppanian palveluksessa 1853–1862. Hän sai vuorimestarin arvon vuonna 1859. Hän toimi insinöörinä Suomen vuorihallituksessa vuodesta 1863 alkaen ja oli Suomen eteläisen piirin vt. vuorimestarina 1866–1868. Furuhjelmista tuli Suomen ylimasuunimestari 1872, vuorihallituksen vt. intendentti 1880 ja vakinainen intendentti 1884 sekä vuodesta 1885 teollisuushallituksen vuori-intendentti. Hän osallistui aatelissäädyssä valtiopäiville 1867, 1872, 1877–1878, 1882 ja 1885.[1]

Enok Hjalmar Furuhjelm oli naimisissa vuodesta 1865 akateemikko Anders Johan Sjögrenin tyttären Fredrika Justina Sjögrenin (k. 1912) kanssa. Heidän lapsiaan olivat oikeusneuvosmies Hjalmar Johan Leopold Furuhjelm (1869–1942), lääketieteen kandidaatti, kartanonomistaja Harald Otto Lincoln Furuhjelm (1871–1909) ja taidemaalari Johan Erik William Furuhjelm (1873–1940). [1] Hjalmar Furuhjelmin veljiä olivat kenraaliluutnantti Johan Otto Vladimir Furuhjelm, amiraali Hampus Furuhjelm ja Kaukoidässä vaikuttanut Karl Harald Felix Furuhjelm.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1,0 1,1 1,2 1,3 Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Enok Hjalmar Furuhjelm. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 31.10.2017.
  2. Alex Snellman: Suomen aateli – yhteiskunnan huipulta uusiin rooleihin 1809–1939, s. 167–168. Helsingin yliopisto 2014.