Elina Vaara
| Elina Vaara | |
|---|---|
 Aviopuolisot Tatu Vaaskivi ja Elina Vaara. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt |
29. toukokuuta 1903 Tampere |
| Kuollut |
26. joulukuuta 1980 (77 vuotta) Helsinki |
| Kansallisuus | suomalainen |
| Ammatti | runoilija, satukirjailija, suomentaja |
| Kirjailija | |
| Kirjallinen suuntaus | Tulenkantajat |
| Esikoisteos | Kallio ja meri (1924) |
| [[Tiedosto:{{#property:p109|from=}}
v|128px|Allekirjoitus]] Allekirjoitus |
|
| Palkinnot | |
| Palkinnot |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Elina Vaara (oik. Kerttu Elin Vehmas o.s. Sirén; vuodesta 1926 Viljanen, vuodesta 1930 Virtanen, vuodesta 1937 Vaaskivi, vuodesta 1944 Vehmas; 29. toukokuuta 1903 Tampere – 26. joulukuuta 1980 Helsinki)[1] oli suomalainen runoilija, satukirjailija ja suomentaja. Hän tuli ylioppilaaksi keväällä 1923 ja opiskeli sen jälkeen Turun yliopistossa suorittamatta kuitenkaan tutkintoa. Hän osallistui 1920-luvulla Tulenkantajiksi kutsutun kirjallisen ryhmän toimintaan.
Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Lauri Viljanen vuosina 1926–1930. Erottuaan Vaara avioitui samana vuonna taiteilija Väinö Vormalan (ent. Virtanen) kanssa. Liiton purkauduttua hän avioitui 1937 kirjailija Tatu Vaaskiven kanssa. Vaaskivi kuoli syksyllä 1942. Neljännen avioliittonsa Vaara solmi 1944 taiteilija Aarne Einari Wehmaksen kanssa. Avioliitostaan Väinö Vormalan kanssa Elina Vaaralla oli yksi poika.[2]
Vaaraa on sanottu unen, lumotun ja romantiikan utuisten maisemien runoilijaksi. Professori Kerttu Saarenheimon hänestä kirjoittama elämäkerta ja syntymän satavuotisjuhlavuosi nostivat Vaaran hetkeksi esiin, mutta muuten Vaara on paljolti jäänyt unohduksiin.
Elina Vaara on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.[3]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kallio ja meri (1924)
- Satu sydämestä ja auringosta (1925)
- Hopeaviulu (1928)
- Pilven varjo (1930)
- Kohtalon viulu (1933)
- Yön ja auringon kehät (1937)
- Loitsu (1942)
- Huone holvikaaren päällä (1943)
- Äiti ja lapsi (1943)
- Elämän armo (1946)
- Kaupunki ja erämaa (1948)
- Sadunkertoja (1954)
- Salaisuuksien talo (1955)
- Valikoima runoja (1958)
- Valitut runot (1959)
- Mimerkki (1963)
- Lokikirja (1965)
- Suru (1980)
- Radanvarren Fuuga (1981)
Mukana antologioissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kolme, 1930 (Katri Valan ja Katri Suorannan kanssa)
Käännöksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Torquato Tasso, Vapautettu Jerusalem, 1954
- Dante Alighieri: Jumalainen näytelmä. (Divina Commedia). WSOY, 1963.
- Francesco Petrarca: Sonetteja Lauralle. (Canzonieri). WSOY, 1966.
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Valtion kirjallisuuspalkinto 1928, 1930, 1933
- Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinto 1948
- Pro Finlandia -mitali 1959
- Aleksis Kiven palkinto 1968.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Saarenheimo, Kerttu: [https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/5774 v/ Vaara, Elina (1903–1980).] Kansallisbiografia-verkkojulkaisu ei. 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Toivo Pekkanen ja Reino Rauanheimo (toim.): Kailaasta Meriluotoon: suomalaisten kirjailijain elämäkertoja, s. 37. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1947.
- ↑ Taiteilijainmäki V21A (pdf) Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 25.4.2015.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Saarenheimo, Kerttu: Elina Vaara. Lumotusta prinsessasta itkuvirsien laulajaksi, SKS 2001
- Koskimies, Satu: Hurmion tyttäret. Tammi 2009
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Antsadata-kohde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]