Eduskunnan oikeusasiamies

Eduskunnan oikeusasiamies (lyhenne EOA, ruots. riksdagens justitieombudsman) on oikeuskanslerin ohella ylin laillisuusvalvoja Suomessa. Heidän toimivaltuutensa ovat muuten samat, mutta oikeusasiamies ei voi puuttua hallituksen eikä asianajajien valvontaan. Oikeusasiamiehen rinnalla on myös kaksi apulaisoikeusasiamiestä.

Tehtävät

Oikeusasiamiehen tehtävä on valvoa, että viranomaiset ja virkamiehet noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Hän valvoo myös muita henkilöitä silloin, kun he hoitavat julkista tehtävää.

Työssään oikeusasiamies seuraa erityisesti, että perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat. Hänellä on lisäksi erityistehtävänä valvoa, miten poliisi käyttää telepakkokeinoja ja peitetoimintaa. Eduskunnan toivomuksesta hän seuraa myös lasten oikeuksien toteutumista.

Oikeusasiamies valvoo laillisuutta etupäässä tutkimalla hänelle tulleita kanteluita. Hän voi puuttua epäkohtiin myös omasta aloitteestaan.

Toimenkuvaan kuuluvat lisäksi tarkastukset virastoissa ja laitoksissa, erityisesti vankiloissa, varuskunnissa ja muissa suljetuissa laitoksissa. Näin hän seuraa vankien, laitoksiin suljettujen ja asepalvelusta suorittavien sekä rauhanturvaamishenkilöstön kohtelua.

Oikeusasiamiehen tehtävät on määritelty perustuslaissa ja eduskunnan oikeusasiamiehestä annetussa laissa.

Toimivalta

Oikeuskanslerilla ja eduskunnan oikeusasiamiehellä ei ole suoraa käskyvaltaa viranomaisiin nähden, vaan he voivat esittää käsityksensä jostain asiasta, kiinnittää viranomaisen huomiota johonkin asiaan, antaa huomautuksen tai erityistapauksissa määrätä syytteen nostettavaksi. Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläisen ja oikeuskansleri Jaakko Jonkan mukaan hyvin perustellut kannanotot yleensä riittävät ja virkamiehet tottelevat niitä liki poikkeuksetta.

Oikeusasiamiehen toimivaltaa säätelee Laki eduskunnan oikeusasiamiehestä (14.3.2002/197). Oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin välistä tehtävienjakoa ohjaa Laki valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävien jaosta (21.12.1990/1224).

Toimenpiteet

Selvästi useimmin kantelut eivät aiheuta mitään toimenpidettä. Esimerkiksi vuonna 2013 noin 85% ei johtanut mihinkään. Tapauksista jäi kokonaan tutkimatta 32% tai niissä esitellyille asioille ei tehty mitään 53%. Vain 15% johti toimenpiteisiin.

Toimenpiteistä selvästi yleisin on "käsityksen" saattaminen viranomaisen tietoon. Käsitys voi olla luonteeltaan moittiva tai ohjaava. Käsitysten antamisia oli vuonna 2013 noin 74% kaikkiaan 840:stä toimenpiteestä. Useimmin toimenpiteet kohdistuivat sosiaaliturvaan, poliisiviranomaisiin, vankeinhoitoviranomaisiin, terveydenhuoltoviranomaisiin tai työhallinnon viranomaisiin.

Kantelun tekeminen

Kantelu tehdään aina kirjallisesti. Kantelun voi toimittaa postitse, faksitse, sähköpostitse tai lähettämällä sähköisen kantelulomakkeen oikeusasiamiehen sivustolta.

Mitään erityisiä muotovaatimuksia kantelukirjelmälle ei ole. Oikeusasiamiehen internet-sivuilla on tiedot siitä, mitä tietoja oikeusasiamies vähintään tarvitsee asian ratkaisemiseksi. Nimettömiä kanteluita ei käsitellä. Kantelussa on hyvä olla liitteenä kopiot asiaan liittyvistä päätöksistä ja muista asiakirjoista.

Oikeusasiamiehen kansliasta saa ohjeita kantelun tekemiseen. Kansliasta ei kuitenkaan saa oikeudellista neuvontaa. Tätä neuvontaa kansalainen saa puolestaan julkisesta oikeusavusta. Palvelu on maksullista, mutta jollei kansalaisella ole varaa itse hankkia tarvitsemaansa apua, se voidaan kustantaa joko osaksi tai kokonaan valtion varoin.

Käsiteltävien tapauksien määrä on kasvanut vuosi vuodelta. Vuonna 2012 eduskunnan oikeusasiamiehelle saapui 4 723 kantelua ja hän ratkaisi 5 002 asiaa ja 2013 saapui 5 506 kantelua ja ratkaistiin 5 762 asiaa. Noin kymmenesosaa saapuvista asioista ei luokitella kanteluiksi. Osa asioista on viranomaisilta tulevia lausunto- tai kuulemispyyntöjä tai kansalaisten kirjoituksia, joita ei luokitella kanteluiksi vaan "muiksi kirjoituksiksi". Osa asioista on siirretty oikeuskanslerilta oikeusasiamiehelle, koska asiat ovatkin oikeusasiamiehen alaa. Oikeusasiamies myös aloittaa joidenkin asioiden selvityksen omasta aloitteestaan.

Oikeusasiamiehet

• Erik Alopaeus 1920
• K.V. Holma 1921–1922
• Hugo Lilius 1923–1925, 1930–1931
• Y.W. Puhakka 1925–1928
• Johan Otto Söderhjelm 1929–1930
• Esko Hakkila 1932–1945
• Reino Kuuskoski 1946–1947
• Mauno Laisaari 1947–1951
• Paavo Kastari 1952–1956
• Marjos Rapola 1956–1961
• Risto Leskinen 1962–1970
• Kaarlo L. Ståhlberg 1970–1973
• Jorma S. Aalto 1974–1986
• Olavi Heinonen 1986–1989
• Jacob Söderman 1989–1995
• Lauri Lehtimaja 1995–2001
• Riitta-Leena Paunio 2002–2009
• Petri Jääskeläinen 2010–

Apulaisoikeusasiamiehet

• Aapo Lehtovirta 1972–1979
• Klas Ivars 1980–1987
• Pirkko K. Koskinen 1988–1995
• Riitta-Leena Paunio 1996–2001
• Jaakko Jonkka 1998–2001
• Petri Jääskeläinen 2002–2009
• Ilkka Rautio 2001–2005
• Jukka Lindstedt 2005–2009
• Jussi Pajuoja 2009–
• Maija Sakslin 2010–

Katso myös

• Euroopan oikeusasiamies

Aiheesta muualla

• Oikeusasiamiehen sivusto