Bruttokansantuote

BKT henkeä kohti maailman maissa Yhdysvaltain dollareissa vuonna 2022.

> 60 000   50 000 – 60 000   40 000 – 50 000   30 000 – 40 000

20 000 – 30 000   10 000 – 20 000   5 000 – 10 000   2 500 – 5 000

1 000 – 2 500   500 – 1 000   < 500   Ei tietoa

Bruttokansantuote (lyhenne BKT tai bkt, engl. gross domestic product, GDP; gross national product, GNP, tarkoittaa bruttokansantuloa) on kotimaisen tuotannon mitta kansantaloudessa. Koska tuotanto luo talouteen tuotannon arvoa vastaavan tulon, on BKT myös kotimaisen tulonmuodostuksen mitta.

Koska BKT on maan tai alueen tulonmuodostuksen mitta, sitä käytetään usein maan tai alueen taloudellisen suorituskyvyn mittana. BKT on kansantalouden tilinpidon keskeinen käsite, koska se kuvaa hyvin taloudellisen toiminnan laajuutta ja siinä tapahtuvia muutoksia. BKT:n muutoksen avulla voidaan tunnistaa talouden kasvutahti, taloudellinen taantuma ja taloudellinen lama. BKT-luvusta ilmoitetaan usein myös asukaskohtainen per capita -luku, joka pyrkii helpottamaan maiden välisen suorituskyvyn vertailua.

Kansantalouden tilinpito on tilastojärjestelmä, jolla pyritään kuvaamaan kansantalouden toimintaa mitatuin suurein. Mitattujen suureiden avulla voidaan paremmin ymmärtää kansantalouden kokonaisuutta osien suhteen ja tapahtuvia muutoksia. Yhtenäinen järjestelmä mahdollistaa talouden tilan ja kehityksen tarkastelun sekä kansainvälisen vertailun. Kansantalouden tilinpito kuvaa taloudellisen toiminnan kolme perusmuotoa: tuotannon, kulutuksen ja varallisuuden muodostuksen. Tilinpito rakentuu talouden reaali- ja rahankiertokulkujen esittämiseen kahdenkertaisen tilinpidon keinoin. Kansantalouden tilinpidossa esitetään kansantalouden tilaa ja kehitystä kuvaavat keskeiset tunnusluvut, bruttokansantuote ja bruttokansantulo sekä näiden komponentit. On olemassa kolme erilaista menetelmää laskea bruttokansantuote: arvonlisäysmenetelmä, tulomenetelmä ja lopputuotemenetelmä.

BKT-käsitteen syntyhistoria

BKT-käsitteen syntyhistoria kytkeytyy kiinteästi kansantalouden tilinpidon kehityshistoriaan. Yhtenäisen käsitejärjestelmän puuttuminen haittasi taloustieteen kehitystä aina 1930-luvulle asti. Kokonaistalouden hahmottamiseen tarvittavien välineiden tarve syntyi suuren talouslaman kokemuksista ja tarpeista hallita sotataloutta toisen maailmansodan aikana. Kehitystyön lähtökohtana oli kokonaistalouden ymmärtämisen välineistön kehnous. Kehitystyötä tehtiin Euroopassa ja Yhdysvalloissa ja tavoitteena oli ratkaista asia kvantifioimalla kokonaistalouden tärkeimmät muuttujat.

Toisen maailmansodan jälkeen YK otti vastuun kansantalouden tilinpidon kehittämisestä. Ensimmäinen kansantalouden tilinpidon käsikirja, SNA 53 (System of National Accounts), ilmestyi vuonna 1953. Talous on siitä monimutkaistunut ja tilinpito on sekä kehittynyt että tarkentunut. Seuraavat versiot SNA 68 (1968) ja SNA 93 (1993) ovat huomattavasti laajentuneet ja tarkentuneet. Taloudellista kasvua kuvaavia aikasarjoja on laadittu myös ajalle ennen BKT-käsitteen käyttöönottoa – Suomessakin ulottuen 1850-luvulle asti.

BKT osana kansantalouden tilinpitoa

BKT on oleellinen osa kansantalouden tilinpitoa ja se määritellään muutamien talousteorian peruslausekkeiden avulla. Kansantalouden tilinpito perustuu kansantalouden kokonaiskysynnän ja kokonaistarjonnan yhtäsuuruuteen, joka ilmaistaan seuraavasti:

• KOKONAISTARJONTA=KOKONAISKYSYNTÄ

Kokonaistarjonnan erät ovat kotimainen tuotanto (BKT) ja tuonti eli kaavana

• KOKONAISTARJONTA=BKT+TUONTI

Kokonaistarjonta tarkoittaa hyödykemäärää (tavarat ja palvelut), joka tarjotaan ostettavaksi tiettynä ajankohtana ja tiettyyn hintaan. Kansantalouden tilinpidossa tätä määrää mitataan tarjonnan arvolla. BKT on tästä kokonaistarjonnasta se osa, joka on tuotettu kotimaisin tuotantopanoksin (engl. gross domestic product). Maahan tuodut ja tuotannossa käytetyt materiaalit, raaka-aineet, energia (esim. raakaöljy) jne. eivät sisälly bruttokansantuotteeseen, mutta niiden jalostamiseen tarvittavat tuotantopanokset siihen sisältyvät.

Kokonaiskysynnän erät ovat yksityinen kulutus, julkinen kulutus, investoinnit ja vienti eli kaavana:

• KOKONAISKYSYNTÄ=YKSITYINEN KULUTUS+JULKINEN KULUTUS+INVESTOINNIT+VIENTI+VARASTONMUUTOKSET

Kun kokonaistarjonnan ja kokonaiskysynnän lausekkeet merkitään yhtä suuriksi saadaan BKT:n määrittelyksi lauseke:

• BKT=YKSITYINEN KULUTUS+JULKINEN KULUTUS+INVESTOINNIT+VIENTI–TUONTI

Tämä määrittely on yksi kolmesta tavasta määritellä BKT ja sitä kutsutaan BKT-määrittelyn lopputuotemenetelmäksi. Se kertoo miten BKT käytetään erilaisina lopputuotteina.

Bruttokansantuotteen muodostuminen arvonlisäyksenä

Bruttokansantuote lasketaan Suomessa arvonlisäysmenetelmällä. Tässä menetelmässä tuotantoyksiköiden aikaansaamat (brutto)arvonlisät lasketaan yhteen ja saatu summa on BKT. Bruttokansantuotteen muodostuminen arvolisistä voidaan havainnollistaa yksinkertaisen esimerkin avulla. Esimerkissä on kaksi yritystä A ja B sekä kolmantena tuotantoyksikkönä julkinen tuotanto. Muutamia pieniä eriä on jätetty pois periaatteen selkiyttämiseksi.

Bruttokansantuotteen muodostuminen

Laskelman erät	YRITYS A	YRITYS B	JULKINEN	KANSANTUOTE
MYYNTITUOTOT	200	100	-	-
* Materiaaliostot	-50	-5	-	-
* Energiaostot	-20	-5	-	-
* Ostopalvelut	-10	-20	-	-
BKT MARKKINAHINTAAN	120	70	40	230
* Tuoteverot	-10	-5	-	-15
BKT PERUSHINTAAN	110	65	40	215
* Poistot	-20	-5	-10	-
NETTOKANSANTUOTE	90	60	30	180
KANSANTULO	90	60	30	180
* Palkkatulo	-60	-40	-30	-130
* Yrittäjätulo	-15	-10	-	-25
* Omaisuustulo	-10	-5	-	-15
* Muut tulot ja verot	-5	-5	-	-10

Kun BKT lasketaan arvonlisäysmenetelmällä, se tapahtuu vähentämällä yrityksen myyntituotoista ostot muilta yrityksiltä ja päädytään markkinahintaiseen bruttoarvonlisäykseen. Arvonlisäyksessä tarkastellaan ja mitataan sitä arvonlisäystä, jonka yritys jalostustoimillaan saa aikaan ostamiinsa tuotantopanoksiin. Esimerkissä näitä ostoeriä ovat materiaaliostot, energiaostot ja ostopalvelut. Kansantalouden tilinpidossa näitä eriä kutsutaan välituotteiksi. Bruttokansantuote lasketaan tuotantoyksiköiden bruttoarvonlisäysten summana. Näin menetellen yritysten arvonlisäykset ovat yhteenlaskettavia eikä mitään panoksia lasketa useampaan kertaan.

Kun markkinahintaisesta bruttoarvonlisäyksestä vähennetään tuoteverot, joista suurimman muodostaa arvonlisävero, päädytään perushintaiseen bruttokansantuotteeseen. Perushintainen tarkoittaa sellaista tuottajan saamaa hintaa, josta on vähennetty tuoteverot. Siitä käytetään myös nimityksiä tuotantokustannushintainen ja tuotannontekijähintainen. Perushintainen BKT vastaa yrityksissä käytössä olevaa jalostusarvon eli arvonlisän käsitettä.

Kun perushintaisesta bruttoarvonlisäyksestä vähennetään pääoman kulumisesta johtuvat poistot, päädytään nettoarvonlisäykseen ja niiden summana nettokansantuotteeseen (lyhenne NKT).

Nettokansantuotteesta päästään kansantuloon ottamalla huomioon ulkomaisten tulojen vaikutus, joka pienuutensa vuoksi on jätetty pois esimerkistä. Tästä syystä nettokansantuote ja kansantulo on esimerkissä merkitty yhtä suureksi.

Kansantulo jakautuu erilaisiin tuloihin ja veroihin. Palkkatuloihin lasketaan palkkana – sekä rahana että luontoisetuina – maksetut tulot. Omaisuustuloja ovat vuokra-, korko- ja osinkotulot eli korvauksia erilaisten omaisuuserien käyttämisestä. Yrittäjätuloon kuuluvat voitot ja ylijäämät.

Julkisessa tuotannossa arvonlisäysmenetelmää ei voida käyttää ja BKT lasketaankin palkkatulojen ja poistojen summana. Julkisen tuotannon tuotos otetaan huomioon BKT:ssa tuotantokustannusten mukaisena.

Esimerkkilaskelmassa huomataan, että aikaansaatu BKT käytetään kansantaloudessa erilaisina tuloina ja veroina. Tämä tapa määritellä BKT on kolmas tapa, ja sitä kutsutaan BKT:n määrittelyn tulomenetelmäksi. BKT:n ymmärtäminen tulomenetelmän avulla on paras tapa, kun haluaa ymmärtää BKT:n hyvinvointivaikutuksia. BKT on kotimaisen tuotannon mitta ja samalla se on kotimaisen tulonmuodostuksen mitta. BKT:n hyvinvointivaikutukset ovat kansantaloudessa maksettuja tuloja ja veroja. Tuloilla kansantaloudet saavat ostovoimaa ja vapaa-aikaa. Veroilla rahoitetaan julkinen tuotanto.

BKT:n laskentarajat ja rajoitukset

BKT:n laskentarajat määräytyvät tarkasti kansantalouden tilinpidon määrittelyjen mukaisesti. Maan bruttokansantuotteeseen lasketaan mukaan sellainen tuotantotoiminta, joka

• tapahtuu maan talousalueella eli kansakunnan alueella
• luo tuloa niille, jotka luovuttavat tuotannontekijöitä tuotannon käyttöön
• tuottaa tavaroita, palveluja ja niiden yhdistelmiä

BKT ei sisällä seuraavia asioita

• Palkaton kotityö ja muu rahatalouden ulkopuolinen lahjatalous
• Luonnon ilmaishyödykkeet (ilma, vesi, maa)
• Luonnon kulumisen menetykset
• Omaisuuden arvon menetykset

BKT mittaa hyvinvointivaikutuksina kansantaloudelle tuloja ja veroa. BKT:n rajoituksia hyvinvoinnin mittarina ovat muun muassa seuraavat:

• BKT-mittarit eivät kerro tulonjaosta
• BKT ei mittaa varallisuutta
• Palkaton kotityö ei sisälly siihen
• Vapaaehtoispalvelut eivät sisälly siihen
• BKT ei erottele hyödyllistä ja haitallista tuotantoa

BKT:n käyttömuotoja

BKT kuvaa kotimaisen tuotannon kokoa ja palvelee sellaisena hyvin kansantalouden ymmärtämistä, analysointia, suunnittelua ja ohjausta. Reaalisen bruttokansantuotteen kasvu kertoo kansantalouden kasvusta ja sen suorituskyvyn vahvistumisesta. Taantuma on taloudellinen häiriö, jossa maan bruttokansantuote laskee kahtena peräkkäisenä vuosineljänneksenä. Puoli vuotta ilman talouskasvua tarkoittaa siis taantumaa. Lama on taantuman pitkittyminen, johon liittyy muitakin vakavia häiriötekijöitä. Taloudellisen kehityksen ja häiriöiden ja niiden asteen ymmärtäminen BKT-mittausten avulla on välttämätön ehto oikeille talouspoliittisille ohjaustoimille.

Koska BKT kuvaa kansantalouden taloudellista suorituskykyä, sitä käytetään paljon maan taloudellisen kantokyvyn mittatikkuna kansainvälisessä yhteistoiminnassa. Sitä käytetään muun muassa kansainvälisten jäsenmaksujen (YK, OECD, kehitysapu jne.) ja EU-budjetoinnin perusteena. EU:n aluepolitiikassa taloudellisen tuen kohteeksi valitaan alueita, joiden taloudellinen suorituskyky on keskimääräistä heikompi. BKT:n arvonlisäykseen perustuvaa mittaustapaa käytetään siis myös maan sisäisten alueiden taloudellisen suorituskyvyn mittaukseen. Bruttokansantuotteeseen kytketyt kriteerit ovat tärkeitä EU:n taloudellisessa ohjauksessa. EU:ssa sovittu ohjauskriteeri, jonka perusteella maan julkisen sektorin alijäämä (lainanotto) ei saa ylittää kolmea prosenttia bruttokansantuotteesta, on esimerkki BKT:n roolista EU:n taloudellisessa ohjauksessa.

Koska BKT on kansantalouden kotimaisen tuotannon mitta, siihen ilmiöitä suhteuttamalla saadaan useita tärkeitä talouden tunnuslukuja. Tällaisilla osien suhdetta kokonaisuuteen kuvaavilla tunnusluvuilla (BKT-osuuksilla) voidaan havainnollisesti kuvata kansantalouden rakennetta ja siinä tapahtuvia muutoksia sekä käyttää niitä talouden ohjauskriteereinä. Tyypillinen tunnusluku on esimerkiksi veroaste eli verojen osuus BKT:sta. Muita samanlaisia tunnuslukuja ovat julkisen talouden, ulkomaankaupan, kulutuksen, investointien osuudet BKT:sta. Kansantalouden rakenne voidaan havainnollistaa alkutuotannon, jalostuksen ja palvelujen BKT-osuuksilla.

Ostovoimakorjattu BKT

Ostovoima tarkoittaa sitä, mitä hyödykkeitä (tavaroita ja palveluja) tietyllä rahamäärällä saadaan eri olosuhteissa. Ostovoima on erilainen, jos toisessa maassa samalla rahamäärällä saadaan erilainen määrä hyödykkeitä. Koska elinkustannukset vaihtelevat maiden välillä, käytetään maiden välisessä vertailussa tavallisesti ostovoimakorjattua bruttokansantuotetta, jossa kunkin maan hintataso otetaan huomioon ostovoimapariteetin avulla.

Nimellisarvoinen ja reaaliarvoinen BKT

Nimellisarvoinen BKT syntyy tuotantoyksiköiden ilmoitusten perusteella bruttoarvonlisäysten summana. Nimellisarvoinen suure syntyy, kun BKT:n erät arvotetaan käypiin hintoihin eli niihin hintoihin, jotka käytännössä on maksettu. Nimellisarvoisesta bruttokansantuotteesta laatii tilastonpitäjä aina myös reaaliarvoisen aikasarjan. Reaaliarvoinen BKT kuvaa kokonaistuotannon määräkehitystä. Se saadaan nimellishintaisesta BKT:sta eliminoimalla siitä hintojen muutosten vaikutus. Reaaliarvoinen BKT on siis määräsuure ja sellaisena vertailukelpoinen ajan suhteen, mistä syystä se on tärkeä suure tuotannon määrällisen kehityksen ymmärtämisessä. Taloudellinen kasvu ilmaistaan usein reaaliarvoisen BKT:n kasvuprosenttina.

Nimellis- ja reaaliarvoinen BKT

Suureet	2005	2006	Indeksi
Nimellisarvoinen BKT	120,0	128,5	1,071
BKT:n hintaindeksi	1,000	1,040	1,040
Reaaliarvoinen BKT	120,0	123,6	1,030

Nimellisarvoisesta BKT:n aikasarjasta saadaan reaaliarvoinen aikasarja, BKT:n hintaindeksin avulla. Operaatio on teknisesti yksinkertainen jakolasku, jossa nimellisarvoiset arvot jaetaan hintaindeksillä. Hyvän hintaindeksin tuottaminen ei aina ole ongelmatonta, ja siinä esiintyvät virheet tulostuvat reaaliarvoiseen aikasarjaan sitä vääristäen. Reaaliarvoisen BKT:n indeksiä kutsutaan BKT:n volyymi-indeksiksi, joka nimensä mukaisesti kertoo BKT:n määrällisestä muutoksesta.

Indeksit kuvaavat suhteellista muutosta ja niiden välillä vallitsee seuraavanlainen riippuvuus, joka on helppo todeta esimerkissä.

• Arvoindeksi = hintaindeksi × volyymi-indeksi

Taloudellinen kasvu ilmaistaan yleensä mittayksiköllä kasvuprosentti/vuosi. Se tarkoittaa samaa kuin BKT:n volyymi-indeksi, mutta ilmaistuna prosenteissa. Esimerkin BKT:n volyymi-indeksi 1,030 kertoo 3 prosentin vuosikasvusta.

Nimellisarvoisen ja reaaliarvoisen rinnalla käytetään niiden synonyymeja. Nimellisarvoinen tarkoittaa samaa kuin käypähintainen, joka kertoo, että arvo lasketaan käypien hintojen mukaan. Reaaliarvoinen tarkoittaa samaa kuin kiinteähintainen, joka kertoo, että arvo lasketaan kiintein hinnoin.

Bruttokansantuote sosialistisissa maissa

Bruttokansantuotteeseen sisältyvät sekä tavaroiden että palveluiden tuotanto. Sosialistisissa maissa siihen sisältyi vain tavaratuotanto. Marxilaisessa tarkastelussa vain tavaroilla oli arvo, joka saattoi lisääntyä ihmistyön perusteella. Palvelusektorin tuottama arvonlisäys oli epämarxilainen arvonlisäyksen lähde. Kapitalististen maiden tapa sisällyttää palvelut bruttokansantuotteeseen vaikeutti sen laskemista, kuinka suuri osuus työläisten tuottamasta tavaroiden arvonlisäyksestä jäi heille itselleen ja kuinka suuren osuuden kapitalistit pidättivät itselleen niin sanottuna lisäarvona.

Stiglitzin komitea

Pääartikkeli: Stiglitzin komitea

Stiglitzin komitean tehtävä oli tehdä parannusehdotuksia kansantalouksien taloudellisen suorituskyvyn ja väestön hyvinvoinnin mittaamiseen, raportointiin ja tilastointiin. Komitean työn käynnisti Ranskan presidentti Nicholas Sarkozyn aloite helmikuussa 2008. Toimeksiannon lähtökohtana oli tyytymättömyys niihin tilastollisiin tietolähteisiin, joilla oli keskeinen rooli talouden ja yhteiskunnallisen kehityksen mittaamisessa ja ohjaamisessa. Stiglitzin komitean raportti julkaistiin 15. syyskuuta 2009 (Stiglitz & al. 2009). 300-sivuinen raportti antaa kokonaiskuvan kansakuntien taloudellisen suorituskyvyn ja väestön hyvinvoinnin mittaamistavoista ja niiden parantamisehdotuksista. Raportin johtopäätöksissä todetaan, että hyvinvointi (well-being) on moniulotteinen käsite, jonka kaikkia komponentteja pitäisi ainakin periaatteessa käsitellä samanaikaisesti. Hyvinvointia tarkastellaan seuraavan kolmen pääotsikon alla: 1) Taloudellisen suorituskyvyn mittaaminen, erityisesti tuotanto, tulonmuodostus, kulutus ja varallisuus 2) Elämänlaatu 3) Kestävä kehitys ja ympäristö. (Stiglitz & al. 2009, Simpura 2009)

BKT:n ajatellaan usein olevan arvovapaa ja kertovan siitä, mihin kansantalous pystyy, mutta ei sitä, mitä pitäisi tehdä. BKT:n kanssa kilpailevat mittarit (muun muassa Bhutanin GNH, Happy Planet Index ja Stiglitzin mittari) määrittelevät hyvinvoinnin tarkoittamaan asioita, joita määrittelijät ideologisesti tai erilaisiin tutkimuksiin perustuen pitävät yhteiskunnan tai ihmisten hyvinvoinnin kannalta tärkeinä. Näiden BKT:lle vaihtoehdoiksi esitettyjen kansantalouden mittareiden on joskus väitetty olevan BKT:ta helpommin alttiina poliittiselle manipulaatiolle.

Katso myös

• Kansantalouden tilinpito
• Kansantulo
• Nettokansantuote
• Tuottavuus

Vaihtoehtoisia mittareita

• Aidon kehityksen mittari
• Bruttokansanonnellisuus
• Inhimillisen kehityksen indeksi
• Vihreä bruttokansantuote

BKT-luettelot

• Luettelo maanosista bruttokansantuotteen mukaan
• Luettelo valtioista bruttokansantuotteen mukaan
• Luettelo valtioista bruttokansantuotteen mukaan (PPP)
• Luettelo valtioista asukaskohtaisen bruttokansantuotteen mukaan (PPP)
• Luettelo valtioista asukaskohtaisen bruttokansantuotteen (reaalimuutoksen) mukaan

Lähteet

• Hjerppe, Riitta: Kasvun vuosisata. VAPK-kustannus, 1990.
• EU-uudistusprosessin menetelmäselosteet^{[vanhentunut linkki]}
• Tilastokeskuksen verkkokoulu (Arkistoitu – Internet Archive)
• Simpura, J.: Stiglitzin komissio paaluttaa yhteiskuntien edistyksen ja hyvinvoinnin mittaamisen tämän päivän maailmaan Yhteiskuntapolitiikka. 2009 Nro 5. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 19.3.2010.
• Stiglitz, J.; Sen, A.; Fitoussi, J.-P.: Report by the Commission on Measurement of Economic Performance and Social Progress download853.mediafire.com. 2009. ^{[vanhentunut linkki]}

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta [[Antsamedia Commons:Category:{{#property:p373|from=}}|Bruttokansantuote]] Antsamedia Commonsissa

• https://www.core-econ.org/the-economy/book/fi/text/0-3-contents.html CORE econ ryhmän kattava sivusto taloudesta suomeksi
• Kajanoja, Jouko: Mitä on hyvinvointi? Tilastokeskus, Kuntapuntari 3/2005.
• Toivonen, Janne: Suomen julkisen talouden kokoa liioitellaan herkästi: oikea koko on lähempänä 20:tä prosenttia, ei 60:tä Yle, 31.1.2017.