Arvonimi

Arvonimi voidaan antaa ansioituneelle henkilölle, joka on kunnostautunut hallitsijan palveluksessa tai muuten teoillaan tai sanoillaan edistänyt yhteistä hyvää. Arvonimet voivat olla perinnöllisiä, jolloin puhutaan aatelista, tai henkilökohtaisia virka-aatelin arvonimiä.

Hallitsijoilla on usein kymmeniä, ellei satoja arvonimiä, jotka protokollan mukaan kirjoitetaan virallisiin asiakirjoihin aina hallitsijan nimen jälkeen. Esimerkiksi Venäjän keisarit ovat käyttäneet seuraavia arvonimiä:

Koko Venäjän, Moskovan, Kiovan, Vladimirin ja Novgorodin Keisari ja itsevaltias, Kasanin, Astrakanin, Puolan, Siperian ja Taurian Kersonessoksen Tsaari, Pihkovan herra ja Smolenskin, Liettuan, Volhynian, Podolian ja Suomen suuriruhtinas, Viron, Liivinmaan, Kuurinmaan ja Semgallenin, Samogitian, Białystokin, Karjalan, Tverin, Jugorian, Permin, Vjatkan, Bulgarian ja muiden maiden ruhtinas, Nižni Novgorodin, Tšernigovin, Rjazanin, Polotskin, Rostovin, Jaroslavin, Beloje Ozeron, Udorian, Obdorian, Vitebskin ja Mstislavin ja koko pohjoisen alueen herra ja suuriruhtinas, Iberian, Kartalinian, Georgian ja Kabarinian ja Armenian herra ja hallitsija, Tšerkessien ja vuoristoruhtinaiden ym. Perintöruhtinas ja Hallitsija, Norjan perillinen, Schleswig-Holsteinin, Dithmarschenin ja Oldenburgin herttua jne. jne.. Monissa asiakirjoissa tosin käytettiin lyhempää, ainoastaan Venäjään, Puolaan ja Suomeen viittaavaa arvonimiluetteloa.

Ruotsin nykyinen kuningas Kaarle XVI Kustaa puolestaan lopetti vuosisatoja vanhan perinteen ja valitsi arvonimekseen yksinkertaisesti Kaarle XVI Kustaa, Ruotsin kuningas ("Carl XVI Gustaf, Sveriges konung").

Arvonimet Suomessa

Katso artikkeleja

•  Arvonimet Suomessa
•  Luettelo Suomessa itsenäisyyden aikana myönnetyistä arvonimistä

Katso myös

• Rankijärjestelmä – Pietari Suuren käyttöön ottama arvotaulukko