Antiikin Kreikka

Antiikin Kreikka on termi, jolla kuvataan antiikin kulttuurin muinaiskreikkaa puhuneita alueita. Se ei rajoitu nykyisen Kreikan valtion alueisiin, vaan siihen sisältyvät myös alueet, joille helleeninen kulttuuri antiikin aikana levittäytyi. Näihin alueisiin lukeutuvat Kypros, osa nykyisestä Turkista, Sisilia, Etelä-Italian niin kutsuttu Suur-Kreikka sekä muut kreikkalaiset siirtokunnat ympäri Välimeren ja Mustanmeren rantoja.

Antiikin Kreikan historia jaetaan yleensä arkaaiseen kauteen (noin 700–500 eaa.), klassiseen kauteen (480–330 eaa.) ja hellenistiseen kauteen (330–27 eaa.). Antiikin hellenistinen kulttuuri jatkui tämän jälkeen Rooman vallan alaisuudessa (roomalainen kausi), samalla leviten yhä laajempien ihmisryhmien ulottuville. Kulttuurin ja etenkin kreikan kielen elinvoimaisuudesta kertoo Bysantin kreikankielisyys puoli vuosituhatta myöhemmin.

Tausta

Kreikka kehitti jo pronssikaudella kirjoitustaitoisen korkeakulttuurin. Ensimmäinen alueen luotettavasti kreikkalaiseksi tunnistettu kulttuuri oli mykeneläinen kulttuuri. Se syntyi noin 1700 eaa. ja nousi suurimpaan kukoistukseensa noin 400 vuotta myöhemmin. Kulttuuri romahti vuoden 1100 eaa. paikkeilla. Jo sitä ennen Kreetalla oli vaikuttanut minolainen korkeakulttuuri, jonka kieli ei ilmeisesti ollut kreikkalainen.

Rautakauden alussa noin vuonna 1100 eaa. Kreikka joutui eristetyksi ja taantui sivistyksellisesti. Tästä seurasi kaksisataa vuotta kestänyt levoton aikakausi, jota on perinteisesti kutsuttu pimeiksi vuosisadoiksi. Kreikkaan tunkeutui uusia indoeurooppalaisia heimoja (doorilaisten vaellus), ja näin muodostui vähitellen historiallisesti tunnettu Kreikan kansa.

Arkaainen kausi

Pääartikkeli: Kreikan arkaainen kausi

700-luvulla eaa. kehittyi kaupunkivaltioksi kutsuttu poliittinen järjestelmä, joka nousi hallitsevaksi Kreikassa. Kehityksen etunenään astuivat merkittävimpinä kaupunkivaltioina Efesos, Miletos, Theba, Argos, Ateena ja Sparta.

Tänä aikana alkoi myös kreikkalaisten ympäri Välimerta ja Mustaamerta ulottunut asutustoiminta. Itärannikon ja Vähän-Aasian kaupungit alkoivat harjoittaa merikauppaa, ja perustivat noin vuodesta 750 eaa. siirtokuntia pitkin Euroopan etelärannikkoa Mustaltamereltä Marseillen seuduille saakka, varsinkin Sisiliaan ja Etelä-Italiaan (Suur-Kreikka). Tytärkaupungit veivät emämaahan viljaa ja ostivat sieltä kulttuurituotteita, joita – kuten kreikkalaista sivistystä yleensä – ne levittivät laajalle. Siirtyminen maataloudesta kauppaan aiheutti sisäisiä taisteluita. Useissa kaupungeissa se vei tyrannivaltaan.

Ateenassa, yhtyneen Attikan pääkaupungissa, alemman kansan tyytymättömyys oikeudelliseen mielivaltaan ja taloudelliseen ahdinkoonsa aiheutti kirjoitettujen lakien säätämisen (katso Drakon, Solon). Noin vuosina 560–510 eaa. Ateenaa – joka muiden valtioiden tavoin oli aikoinaan ollut kuningaskunta, mutta sitten karkottanut kuninkaansa – hallitsivat tyrannit, ensin Peisistratos ja hänen jälkeensä Hipparkhos ja Hippias. Heidän kukistuttuaan Ateenasta tuli kansanvaltainen tasavalta, jossa tosin arkontit ja areiopagi edelleen säilytettiin rajoitetuin valtuuksin, mutta jossa kansa kansankokouksen kautta sai entistä suuremman sananvallan. Vapaudelle vaaralliset kansalaiset saatettiin äänestyksellä karkottaa maanpakoon (katso ostrakismos).

500-luvulla eaa. Sparta nousi Ateenan ohella Kreikan tärkeimmäksi valtioksi. Se oli jo 600-luvulla eaa. alistanut läheisen Messenian valtaansa ja tehnyt messenialaisista helooteiksi kutsutun orjaluokan. 500-luvulla Sparta alisti myös Arkadian valtaansa ja kukisti Argoksen joka oli sen suurin vastustaja Peloponnesoksen niemimaalla. Sparta solmi Peloponnesoksen kaupunkien kanssa liittoja, joista aikanaan muodostui niin sanottu Peloponnesolaisliitto. Sparta oli liiton kiistaton johtaja ja se saattoi hallita heikompia liittolaisiaan.

Kreikkalainen filosofia sai alkunsa 500-luvulla eaa. Aikakauden huomattavimpia filosofeja olivat Thales ja Pythagoras.

Klassinen kausi

Akropolis, Ateena

Klassista aikaa on pidetty kreikkalaisen kulttuurin kultakautena. Sen on katsottu alkavan persialaissodista noin vuonna 480 eaa. ja päättyvän hellenistiseen aikaan, jonka katsotaan alkaneen Aleksanteri Suuren kuolemasta vuonna 323 eaa.

Aikakautta kuvaa kilpailevien kaupunkivaltioiden Ateenan ja Spartan kilpailu hegemoniasta, Ateenan nousu merimahdiksi ja demokratian alkeismuotojen kehitys Ateenassa. Aikakautena eli myös useita kuuluisia valtiomiehiä, puhujia, sotilaita, historioitsijoita, runoilijoita, näytelmäkirjailijoita ja filosofeja. Mainetta saavuttivat esimerkiksi poliitikot ja sotilaat Themistokles, Aristeides, Perikles. Ajanjakson kuuluisimpia filosofeja olivat Sokrates, Platon ja Aristoteles. Kuuluisia kirjailijoita olivat runoilija Simonides sekä näytelmäkirjailijat Euripides ja Sofokles. Klassinen ajan tapahtumia kuvasivat historioitsijat Herodotos ja Thukydides.

Persialaissodat

Pääartikkeli: Persialaissodat

500-luvulla eaa. Persia nousi kuningas Kyyroksen aikana maailman siihen mennessä suurimmaksi valtakunnaksi. Se alisti valtaansa myös Vähän-Aasian länsirannikon kreikkalaiset kaupungit, muun muassa Miletoksen ja Efesoksen. Nämä tekivät vuonna 500 eaa. kapinan, jonka persialaiset kukistivat, mutta joka aloitti persialaissodat (500–449 eaa.). Kostaakseen kapinallisia auttaneille Ateenalle ja Eretrialle Persian kuningas Dareios I Suuri lähetti laivaston Kreikan vesille. Se laski sotajoukon maihin Attikassa, mutta Miltiadeen johtamat ateenalaiset voittivat sen Marathonin taistelussa vuonna 490 eaa.

Vuonna 480 eaa. Kserkses I toi Aigeianmeren ympäri armeijan, jonka tarkoituksena oli kostaa kreikkalaisille Dareioksen kärsimä tappio ja liittää Kreikka Persian valtakuntaan. Kserkseen armeijaa vastaan taistellessaan Thermopylain solassa Spartan kuningas Leonidas kuoli sankarikuoleman. Persialaiset hävittivät Ateenan kostoksi siitä, että kreikkalaiset olivat polttaneet Sardiksen Joonian kapinan aikana. Salamiin taistelussa persialainen laivasto voitettiin perin pohjin (480), ja seuraavana vuonna vuorostaan maa-armeija Plataiain taistelussa sekä laivasto Mykalen niemen kohdalla. Persialaiset karkotettiin kokonaan Aigeianmereltä.

Peloponnesolaissota

Pääartikkeli: Peloponnesolaissota

Voittojen hedelmät tulivat etupäässä Ateenan hyväksi, jota Themistokles, Aristeides ja myöhemmin Perikles johtivat. Sodan jälkeen Ateenasta tuli persialaisia vastaan perustetun 200 kaupunkia käsittävän Deloksen meriliiton päävaltio. Pian Ateena alkoi käyttää johtavaa asemaansa hyväkseen ja liitosta muodostui Ateenan imperiumi.

Spartan ja Ateenan kilpailu Kreikan hegemoniasta eli ylivallasta aiheutti aluksi pienemmän, niin sanotun ”ensimmäisen” peloponnesolaissodan, jota käytiin jaksoittain vuosina 460–445 eaa. Sota loppui rauhansopimukseen, joka ei miellyttänyt kumpaakaan osapuolta. Kaupunkien välillä puhkesi uudelleen sota vuonna 431 eaa. Peloponnesolaissota oli historioitsija Thukydideen mukaan suurempi ja merkittävämpi kuin mikään aikaisempi sota, jota Kreikassa oli käyty. Sota jatkui aina Ateenan tappioon vuonna 404 eaa. saakka. Ateenan oli luovutettava Attikan ulkopuolella olevat alueensa, purettava satamakaupunkiinsa Pireukseen johtavat muurit ja luovutettava laivastonsa.

Korintin sota ja Theban hegemonia

Pääartikkeli: Korintin sota, Theban hegemonia

Perikleen aikana laajennettua kansanvaltaa kohtasi sodan jälkeen Ateenassa lyhytaikainen taantumus: kolmenkymmenen tyrannin kausi. Sparta oli peloponnesolaissodan jälkeen taas päässyt Kreikan johtoasemaan, mutta sen liittolaiset alkoivat pian huolestua sen mielivaltaisesta käytöksestä niitä kohtaan. Pian Spartan entiset liittolaiset Theba ja Korintti liittoutuivat Ateenan kanssa Spartaa vastaan. Niin sanottu Korintin sota loppui Antalkidaan rauhaan, jonka takaajaksi tuli Persian kuningas. Rauhansopimuksen ehtojen mukaan Vähän-Aasian kreikkalaiset kaupungit menetettiin uudelleen Persialle. Theba peri Spartalta hegemonian lyhyeksi ajaksi Epameinondaan ja Pelopidaan johdolla. Theban hegemonian aikana Sparta kärsi nöyryyttäviä tappioita, joiden jälkeen thebalaiset vapauttivat Messenian Spartan vallasta. Epameinondaan johdolla perustettiin myös Megalopolis Arkadian uudeksi pääkaupungiksi ja eräänlaiseksi lukoksi Spartan vallalle.

Makedonian hegemonia

Theba aloitti vuonna 356 eaa. niin sanotun kolmannen pyhän sodan Fokista vastaan. Vuonna 353 eaa. thebalaiset pyysivät Makedonian kuninkaan Filippos II:n auttamaan heitä sodassa. Filippos oli laajentanut Makedonian valtakuntaa ja kouluttanut armeijaansa siitä lähtien, kun hän oli päässyt Makedonian kuninkaaksi vuonna 360 eaa. Nyt hän sai sopivan tilaisuuden sekaantua Kreikan kaupunkivaltioiden riitoihin. Filippos liitti valtakuntaansa Thessalian ja Traakian. Vuonna 338 eaa. Filippos kukisti Ateenan ja Theban Khaironeian taistelussa. Tämän jälkeen hän perusti niin sanotun Korintin liiton, johon kuuluivat kaikki Kreikan kaupunkivaltiot Spartaa lukuun ottamatta.

Hellenistinen kausi

Pääartikkeli: Hellenismi

Filippoksen kuoleman jälkeen vuonna 337 eaa. Makedonian kuninkaaksi tuli hänen poikansa Aleksanteri, jonka johdolla makedonialaiset ja kreikkalaiset hyökkäsivät Persian valtakuntaa vastaan. Vuosia kestäneen sotaretken aikana Aleksanteri valloitti koko Persian valtakunnan ja jatkoi valloituksiaan aina Intiaan asti. Kun hän kuoli Babylonissa 10. kesäkuuta 323 eaa., jätti hän jälkeensä valtaisan valtakunnan.

Aleksanterin valloitusten myötä alkoi hellenistiseksi ajaksi kutsuttu aika. Valloitetuille alueille perustettiin kreikkalaisia siirtokuntia, joiden ansiosta kreikkalainen kulttuuri levisi aina Keski-Aasiaan ja Intiaan asti. Perinteisessä historiankäsityksessä hellenististä aikaa on pidetty jonkinlaisena rappiokautena, vaikka esimerkiksi luonnontiede nousi tänä aikakautena ennennäkemättömälle tasolle Aleksandriassa. Hellenistinen aika päättyi roomalaisvalloituksiin.

Aleksanteri Suuren valtakunta hajosi hänen seuraajiensa eli diadokien aikana pienempiin osiin. Tärkeimpiä hellenistisiä valtioita olivat Seleukidien Persia ja Ptolemaiosten Egypti.

Roomalaiskausi

Pääartikkeli: Roomalainen Kreikka

Roomalaisten voitettua makedonialaiset vuonna 197 eaa. (katso makedonialaissodat) he alkoivat puuttua Kreikan asioihin ja kukistivat vastarintaan nousseen Akhaian liiton vuonna 146 eaa. Kreikka menetti nyt kaiken itsenäisyytensä ja liitettiin lopullisesti vuonna 27 eaa. Akhaia (lat. Achaea) -nimisenä provinssina Rooman valtakuntaan.

Katso myös

• Antiikin Kreikan kulttuuri
• Antiikin Kreikan maantiede
• Antiikin Kreikan tekniikka
• Antiikin filosofia
• Kreikkalainen mytologia

Lähteet

• Claude Orrieux, Pauline Schmitt Pantel: A history of Ancient Greece. Blackwell Publishing, 1999. ISBN 0631203087. (englanniksi)
• Sarah B. Pomeroy, Stanley M. Burstein, Walter Donlan: Ancient Greece. Oxford University Press, 1999. ISBN 9780195097429. (englanniksi)