Adolf von Bonsdorff
Adolf von Bonsdorff (14. lokakuuta 1862 Helsingin maalaiskunta – 31. maaliskuuta 1928 Helsinki[1]) oli suomalainen koulumies ja poliitikko.
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bonsdorff oli Helsingin ruotsalaisen reaalilyseon rehtori 1893–1901, mutta hänet erotettiin poliittisista syistä. Sitten 1902–1908 hän oli Helsingin kansakoulujen tarkastaja, suojelukasvatuksen va. tarkastaja 1909–1924, kouluhallituksen lastensuojeluosaston päällikkö 1918–1924 ja sosiaaliministeriön lastensuojelun ylitarkastaja vuodesta 1924. Hänen toiminnalleen perustui uusi lastensuojelulaki.[1]
Hän oli aatelissäädyssä sukunsa edustaja valtiopäivillä 1894, 1897, 1899, 1900, 1904–1905 ja 1905–1906. Hän oli Kagaalin jäsen ja järjesti passiivista vastarintaa 1900–1905, kuului jääkäriliikkeen tukemiseksi perustettuun komiteaan ja oli 1916–1917 ulkomaanvaltuuskunnan puheenjohtaja, jossa tehtävässä hän pyrki herättämään Saksassa ja Ruotsissa ymmärtämystä Suomen itsenäisyydelle.[1]
Bonsdorff kannatti rotuhygieniaa ja oli huolissaan esimerkiksi siitä, että kehitysvammaisilla oli oikeus lisääntyä. Keväällä 1926 hallitus nimitti hänen aloitteestaan komitean tutkimaan "degeneroituneiden" ihmisten steriloimisen mahdollisuutta ja tekemään asiasta lakiehdotuksen. Komitean mietintö ei sellaisenaan edennyt, mutta eduskunta sääti Bonsdorffin jo kuoltua pakkosterilointilain.[2]
Von Bonsdorffin vanhemmat olivat virka- ja valtiopäivämies Hjalmar Erik Gabriel von Bonsdorff ja Matilda Johanna Margareta Tams. Lääkintäkenraalimajuri, professori Hjalmar Gabriel von Bonsdorff oli hänen velipuolensa.[3]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lastensuojelu ja sen historiallinen kehitys, 1923
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 1,0 1,1 1,2 Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 1 p. 1362
- ↑ Markku Mattila: Suomalainen rotuhygienia Tieteessä tapahtuu.
- ↑ Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Hjalmar Erik Gabriel von Bonsdorff. Verkkojulkaisu 2005. Viitattu 30.7.2021.