Juurikas

Antsawikistä
(Ohjattu sivulta Ruokajuurikas)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruokajuurikas[1]
Lehtimangoldi (B. vulgaris var. cicla) on yksi käytetyistä muunnoksista.
Lehtimangoldi (B. vulgaris var. cicla) on yksi käytetyistä muunnoksista.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Revonhäntäkasvit Amaranthaceae
Alaheimo: Betoideae
Suku: Juurikkaat Beta
Laji: vulgaris
Kaksiosainen nimi

Beta vulgaris
L.

Katso myös

Ruokajuurikas eli juurikas (Beta vulgaris) on revonhäntäkasvien (Amaranthaceae) heimoon kuuluva kasvilaji. Aiemmin se luokiteltiin savikkakasveihin (Chenopodiaceae).

Lajin villi muoto merijuurikas (tai rantajuurikas) (Beta vulgaris subsp. maritima) kasvaa luonnonvaraisena Välimeren ja Länsi-Euroopan rannikoilla Länsi-Ruotsia myöten.[2] Se on sopeutunut korkeaan suolapitoisuuteen kasvuympäristössään. Viljeltyjä muunnoksia kasvatetaan ihmisten ja eläinten ravinnoksi lähes kaikkialla maapallolla. Näihin kuuluvat:[3]

Viljelyn historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juurikasta on käytetty ihmisten ja eläinten ravintona ja lääkekasvina jo varhain. Antiikin aikana Kreikassa ja Roomassa kasvit olivat lehtimangoldin tyylisiä muotoja, joista käytettiin pääasiassa lehtiä ja varsia. Jo silloin tunnettiin vaalean- ja tummanvihreitä sekä punalehtisiä muotoja. Myös juuren käytöstä ravinnoksi löytyy viitteitä jo antiikin ajoilta, mutta todennäköisesti sitä käytettiin yleisemmin vain lääketarkoituksiin. Juurikkaat olivat alun perin pitkä- ja ohutjuurisia, mutta vähitellen jalostuksen kautta kehittyivät ensimmäiset paksujuuriset muodot 1500-luvulle tultaessa. Punajuurinen muoto jalostettiin vasta 1600-luvulla. Moderni sokerintuotanto juurikkaasta kehitettiin 1700-luvulla, jolloin rehujuurikaslajiketta "White Silesian" alettiin jalostaa sokeripitoisemmaksi.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1,0 1,1 Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
  2. Anderberg, A & A-L: Den virtuella Floran (myös levinneisyyskartta) 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 8.6.2009. (ruotsiksi)
  3. Versoista uunipunajuuriin - borssista rösteihin Punajuuri vuoden vihannes 2008
  4. Origin of the ‘Weisse Schlesische Rübe’ (white Silesian beet) and resynthesis of sugar beet Springerlink

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antsadata-kohde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]